Presidentinvaalit ovat nurkan takana, ja kuten tiedämme, kaikista vaaleista juuri ne saavat varmimmin suomalaiset raahautumaan äänestyspaikoille. Näin on siitä huolimatta, että presidentillä on Suomessa kovin vähän valtaa kansalaisten tavalliseen arkeen.

Tätä intoa on saatu todistaa vuosikymmenien ajan siitä huolimatta, että presidentin valtaoikeudet ovat vuosien varrella koko ajan kaventuneet.

Pitkään suomalaiset olivat äänestäjinä passiivisimmillaan kunta- ja eurovaaleissa, siis niissä joiden merkitys aivan meidän jokaisen arkeemme on suurin, kunnes tammikuussa 2022 vedimme kansakuntana aivan uudet pohjat. Silloin järjestetyissä aluevaaleissa alle puolet äänioikeutetuista käytti oikeuttaan vaikuttaa omaan elämäänsä.

AJATTELEN usein ihmisiä, jotka eivät äänestä. Heitä, jotka eivät koe osallisuutta yhteiskuntaamme. Heitä, jotka ajattelevat, ettei yhdellä äänellä kuitenkaan ole väliä. Viime aikoina olen kuitenkin ajatellut erityisesti heitä, joiden syy jättää äänestämättä liittyy välinpitämättömyyteen. Se on saanut minut kehittämään teorian.

Mitä jos alhaista äänestysprosenttiamme selittääkin se, että demokratiamme toimii liian hyvin?

Matkustellessani maissa, joissa demokraattista yhteiskuntajärjestelmää ei ole tai se on uhattuna, en ole koskaan tavannut ihmisiä, jotka suhtautuisivat äänestämiseen välinpitämättömästi. Päinvastoin: mitä kaoottisempi yhteiskunta, sitä vakavammin ihmiset puhuvat oman vaikuttamisen tärkeydestä.

Suomessa taas on täysin peruskauraa kuulla, kuinka äänestämättömyys todetaan ääneen ylpeillen, ikään kuin se ilmentäisi jonkinlaista kunniakasta kansalaistottelemattomuutta. Itse olen käynyt tämänkaltaisia keskusteluja esimerkiksi ammattipoliitikon puolison, meritoituneen kirjailijan ja korkeasti koulutetun, hyväpalkkaisen tieteentekijän kanssa.

Joka kerta keskustelut suututtavat minua niin, että joudun ponnistelemaan pysyäkseni rauhallisena.

EHKÄ onkin niin, että kun ympäröivä yhteiskuntajärjestelmä ei ole omana elinaikana ollut uhattuna, on vaikea nähdä sitä riskinä tulevaisuudessakaan.

Se saa monet tuudittautumaan harhaluuloon, että saavutettu tila on itsestäänselvyys, jotakin mikä ei voi hajota tai murentua eikä sitä siksi tarvitse omilla teoilla puolustaa. Todellisuudessa demokratia on tietenkin hauras rakennelma, joka vaatii puolustamista aivan joka päivä.

Ennustankin tammikuisiin presidentinvaaleihin ennätyskorkeaa äänestysaktiivisuutta. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut konkreettisesti, että sillä on väliä, mitä myös meidän presidenttimme sanoo ja tekee.

Se ei ehkä ollut aiemminkaan suomalaisille epäselvää, mutta nyt jos joskus näkyväksi on tullut, että päättäjien teoilla on todellista vaikutusta – meidän kaikkien elämään.