”Viime viikolla sain postissa elämäni ensimmäisen Demokraatti-lehden. Kahlasin sen mielenkiinnolla läpi. Kiinnitin huomiota mm. kirjallisuussitaatteihin, urheiluhenkinen kun olen. Huh huh, kuinka näitä voi tietää, oli ensimmäinen tuntumani.

Lauantaina kävimme puolison kanssa kirjastossa. Hän löysi mukaansa mielenkiintoiselta vaikuttavanpaksun kirjan. Se oli Mihail Šiškinin Neidonhius. Olimme pari vuotta sitten tutustuneet Šiškinin Sota vai rauha -teokseen. Puoliso selasi Neidonhiusta iltateen äärellä ja kun hän pisti sen hetkeksi sivuun, ajattelin minäkin hiukan vilkaista sitä. Ja siinä SE oli: kysytty uusi sitaatti! Kaivoin Demokraatin viereeni ja etsin visasivun varmistaakseni asian. Ja niin asia oli, että näkömuistini oli tunnistanut oikein!

Sitaatti oli siis Mihail Šiškinin Neidonhiuksen ensimmäiseltä sivulta. Aivan täydellistä tuuria siis!”

Riitta Korhosen ei tarvinnut luottaa tuuriin.

”Teos on täysin erilainen kuin niin ikään kotoa löytyvät Šiškinin uudemmat suomennokset Sota vai rauha sekä Viha ja kauneus. Jälkimmäisten alaotsikkoina on ’Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä’ sekä ’Kirjoituksia sodasta, taiteesta ja Venäjän ideasta’. Terävää ja valitettavasti enimmäkseen synkkää analyysiä, suosittelen.

Šiškin on sanonut, ettei ole pystynyt kirjoittamaan fiktiota helmikuun 2022 jälkeen. Vuonna 2005 ilmestynyt Neidonhius on niin sanottu kokeellinen romaani, sillä paksun teoksen sisällä risteilee aika vapaasti kolme juonta.”

VANHA VISATUTTUMME Vesa Kautto Tampereelta huhuilee taas.

”Hei, minäkin yhä seuraan Kirjavisaa, vaikka joudun toistuvasti toteamaan tekstit tuntemattomien kirjoittajien tekemiksi. Visan seuranta näyttää myös, että ystäväni Sirpa Taskinen ja Unto Vesa ovat jatkuvasti perillä kirjallisuudesta.

Tarmo Tikka on seurannut kirjailijan liikkeitä.

”Šiškin on terävästi Putinin hallintoa kritisoiva, varoittaa Venäjän aiheuttamasta uhkasta ja kävi kesällä Suomessakin luennoimassa. Hänellä on ehkä utopistinen unelma Venäjän muuttumisesta demokratiaksi!

Teoksessaan Sota vai Rauha hän toteaa mitä pitää tapahtua demokratia saavuttamiseksi.

’On vain yksi syy, miksi demokratia voi voittaa Venäjällä: mikään muu ei ole mahdollista. Imperiumi on poistettava ihmisten päästä ja sielusta kuin pahanlaatuinen kasvain.'”

Kun Mauri Panhelainen lisää vielä oman ei suinkaan sen tunnetun Eskon puumerkin, alkaa homma olla paketissa.

Šiškinin Neidonhius kertoo paratiisiin eli Sveitsiin pyrkivien venäjänkielisten ihmisten fragmentaarisia tarinoita. Tekijänsä kolmas romaanioli ilmestyessään parikymmentä vuotta sitten kansainvälinen läpimurto, joka on saanut monia palkintoja, mm. Venäjän suurimman kirjallisuuspalkinnon. ”

Tehtävästä suoriutuivat kirkkaasti hyväksyttävästi myös Helena Nurmio, Stefan Ek, Juhani Niemi sekä kierroksen toinen debytantti, Simo Tolvanen.

Visasitaatti

Tämän runoilijan esikoiskokoelman ilmestymisestä on tullut kuluneeksi 30 vuotta, yksitoista niitä ehti tulla kaikkiaan. Eikä enempää enää tule.

Kuka on tämä omaääninen lyyrikko, mikä kokoelma? Vastaukset pikkubreikin takia 16.9. klo 12 s-postilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Siksikö oli käärmeen iskettävä
nuoren nymfin nilkkaan että
hän menehtyisi ja minun
musiikkini heräisi eloon?

Tahallaniko oli minun Manalassa
rikottava valani ja käännyttävä
vaimoani katsomaan, koska himoitsin
sittenkin soittoani enkä häntä?

Suru ja kaipaus, kukapa niitä
luokseen huolisi ellen minä
jonka suurin ylpeys on tietää
että haamutkin voivat itkeä.

Kun hän kuoli toisen kerran,
aloin kutsua murhetta nimeltä.
Kellä ei ole muutakan paikkaa,
se tulkoon lauluuni jäädäkseen.”