Gwenaëlle Bauvois, Niko Pyrhönen ja Rūta Kazlauskaitė Helsingin yliopistosta sekä Tampereen yliopiston Tuukka Ylä-Anttila ja Jyväskylän yliopiston Karina Horsti ovat saaneet päätökseen laajan hankkeen, jossa tutkittiin, millaisia strategioita vaihtoehtomediat käyttävät puhutellakseen ”kurjistettuja”, ryhmää, jonka luottamus valtamedioihin on rapautumassa. Tutkijat tarkastelivat kiistanalaisten tapahtumien uutisointia Suomen, Ranskan, Yhdysvaltain ja Puolan hybridisoituneissa mediajärjestelmissä.

“Oli mielipiteemme niistä mikä hyvänsä, vastamediat kehittyvät jatkuvasti ja muuttuvat entistä uskottavammiksi. Niiden vaikutusvalta kasvaa, ja ne vaikuttavat valtamediaan todella paljon”, Bauvois sanoo tiedotteessa.

Tutkijoiden mukaan vaihtoehtomedioita ei tule tarkastella ensisijaisesti kyseenalaistamalla niiden tarjoamien tietojen totuudenmukaisuutta.

Bauvois sanoo, että esimerkiksi uutinen rikoksen tehneestä maahanmuuttajasta saattaa olla totta.

Osana tutkimusprojektia tutkijat tarkastelivat, miten MV-julkaisu on kirjoittanut maahanmuutosta ja vaikuttanut aiheen vahvaan politisoitumiseen. Tutkijat kävivät läpi kaikki MV-“lehden” julkaisut 1.1.2015–31.12.2017 ja hakivat niistä maahanmuuttoon liittyviä sanapareja. MV:n julkaisuja verrattiin kaikkeen Helsingin Sanomien samaan aikaan julkaisemaan aineistoon.

Tutkijat myös vertailivat, kuinka paljon kansanedustajat käyttävät eduskuntapuheissaan samanlaisia ilmaisuja kuin MV-“lehti”. Tutkijat havaitsivat, että 67:stä vastamedialle tyypillisestä ilmaisusta 44:ää käytettiin eduskunnassa. Tutkijat käyttivät Kielipankkia, johon litteroidaan salissa pidetyt puheet. Vertailussa olivat mukana kaikki salissa pidetyt puheet ajanjaksolla tammikuu 2015–kesäkuu 2016.

“Suhde eduskunnan ja MV-lehden välillä on luultavasti ollut vastavuoroinen. Perussuomalaiset saivat paljon julkisuutta jo ennen MV-lehden perustamista, joten aluksi MV-lehti ammensi varmaankin innoitusta politiikoilta. Kun lehden lukijakunta kasvoi tuhansiin, tietyt ilmaisut saivat uutta oikeutusta ja poliitikot kokivat voivansa käyttää niitä julkisuudessa”, Pyrhönen toteaa.

“Ne koettelevat hyväksytyn kielenkäytön rajoja. Ensin ilmauksia käyttävät vain radikaalit, sitten vastamedia omaksuu ne, ja vähitellen valtavirtapoliitikot ottavat ne käyttöön. Syysuhde on selvä.”

Tutkijat sanovat myös, että vastamedian kriitikot harhautuvat helposti sivupolulle keskittyessään tarkastamaan vastamediassa faktoina esitettyjä väittämiä yksi kerrallaan. Tutkijoiden mielestä on tärkeä ymmärtää, että vastamediat työskentelevät pääasiassa identiteettikysymysten eivätkä tiedonvälityksen parissa. Ne rohkaisevat yleisöään mieltämään itsensä ”kurjistetuiksi” ja ”eliitin” vastavoimaksi.

“Maahanmuuttajat esitetään yhä useammin ikään kuin luonnonvoimana, ja heidän väitetään käyttävän järjestelmäämme tietenkin hyväkseen, jos sallimme sen. Siksi ongelmana esitetään yhä useammin ne, jotka mahdollistavat tämän kehityksen, niin sanotut sisäiset petturit.”