Eri puolueet ovat ottaneet kantaa asiaan. Hallitusohjelman mukaisesti siirtymisestä yleiseen ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tehdään tällä kaudella jatkoselvitys.

Jos kokoomuksen avaus oli jonkin verran yllättävä, todella yllättävä oli sen sijaan se, että myös EK ilmoitti hiljattain kannattavansa kaikille ansiosidonnaista.

Työntekijäpuolelta reaktiot keskusteluun ovat olleet ihmetteleviä.

– Kädet ovat EK:n kädet, mutta ääni on kokoomuksen ääni, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kommentoi EK:n ulostuloa Helsingin Sanomille.

Akavan kanta, joka Fjäderin mukaan edustaa myös hänen omaa arvomaailmaansa, on se, että työttömyysturva on asia, johon tarvitaan yksilön oma tahdonilmaisu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos joku suomalainen työntekijä haluaa itsensä vakuuttaa, se on voitava tehdä vapaasti.

Fjäder siis puolustaa nykyistä kassajärjestelmää nähden toki myös, että siinä on kehitettävää.

– Ollaan valmiita miettimään uusia tehtäviä kassoille osana työllisyyspolitiikkaa.

Fjäder on yllättynyt, että EK meni antamaan tukensa kokoomuksen avaukselle.

– Se mietityttää, että eikö tämä ole sentyyppinen asia, jossa aina jotkut ovat korostaneet yksilönvapautta omaan päätökseen ja nyt valtiovalta tulisi sisään ja vakuuttaisi kaikki kysymättä. Miten se toimisi käytännössä, pakkoliitetäänkö joitakin? Onko yksi ainoa kassa ja kaikki muut lopetetaan? Miten tätä on tarkoitus tehdä? Se on jäänyt minulta vähän auki. Me emme kannata tätä esitystä.

Akavan hallitus on koolla elokuussa. Tuolloin se käy laajemmin työllisyyspoliittista keskustelua.

– Esitän kyllä, että emme muuta kantaamme vaan puolustamme nykyistä työttömyyskassajärjestelmämallia.

Fjäder on noteerannut, että kesän aikana työllisyys- ja työmarkkinapolitiikkaan on nostettu esiin kovia kysymyksiä. Hän muistuttaa, että korona on kuitenkin yhä päällä ja tämän seurauksena työllisyysaste on laskusuunnassa. Tästä jää väistämättä yhteiskuntaan jäljet.

– Mennäänkö eteenpäin riitelemällä vai koettaen sopia niin, että kaikki kokevat saavansa ja olevansa mukana päätöksissä? Keskustelu on aika rajua. Viekö se siihen että 2020-luku on työmarkkinoilla riitaa vai pitäisikö pyrkiä rakennelmaan, jonka kaikki voivat ostaa ja olla siinä mukana? Fjäder kyselee ja kysymykset on suunnattu eritoten EK:n suuntaan.

Fjäder kummastelee, että koronan myötä on syntymässä ilmapiiri, jossa kaikki vanha on huonoa ja kaikki uusi mitä pöytään nostetaan, on hyvää.

– Ennenkin on pystytty luomaan mallia ja yhteisymmärrystä ja kokonaisuuksia, jotka kaikki voivat hyväksyä.

Fjäderin mukaan nyt nostetaan aina yksi asia kerrallaan framille ehdottomana totuutena ja sitten riidellään.

– Ei minun mielestä näin pitäisi toimia.

– Puolustamme nykyjärjestelmää. Tehokkaita ja tuottavia pitää olla, mutta emme me nyt halua mitään Kelaa sisään tähän ansiosidonnaiseen järjestelmään tai pakkovakuutettujen kassaa.

Mihin sitten Elinkeinoelämän keskusliitto perimmiltään pyrkii? Fjäder sanoo ensin, ettei halua asiaa spekuloida muttei lopulta malta jättää täysin vastaamatta.

– Se oli yllättävää, että EK tuli tähän nyt mukaan. Se on kuitenkin taho, joka edustaa järjestäytyneitä työnantajia. Se hoitaa lainsäädäntökysymyksiä työelämässä ja sen jäsenjärjestöt tekevät työehtosopimuksia ja huolehtivat työrauhasta, niin kuinka paljon kannattaa rynkyttää fundamentteja ilman että se näkyy muissa asioissa. Kysyn vain, kuinka paljon kannattaa rynkyttää. Se on heidän asia miettiä. Ovat varmaan miettineet, kun esittivät tämäntyyppisen ison muutoksen. Se on yllättävää, kun on pyritty pitämään nämä asiat meidän omissa kolmikannan partien käsissä ja pitämään vähän niin kuin valtiota poissa.

Suomen talous on laskusuunnasta. Työmarkkinatoimien historiasta tiedetään, että laskusuhdanteessa työmarkkinajärjestöt ovat usein löytäneet toisensa ja suunta on ollut konsensukseen, mikä on näkynyt muun muassa tupo-ratkaisuina. Nyt EK:n toimet näyttäisivät olevan ristiriidassa historian kanssa.

Fjäder arvelee, että EK:n omistajissa ja heitä edustavissa tahoissa on astunut esiin ”jonkintyyppinen uusi sukupolvi”. Tämä sukupolvi ei näe asioita isoina kokonaisuuksina ja järjestelmäkysymyksinä.

– He näkevät asiat puhtaasti yksi asia kerrallaan ja sitten päättävät asioita sen mukaisesti. Se on näkynyt viimeisinä vuosina. Ei nähdä konsensusta, että pitää myös ymmärtää toista osapuolta vaan jokainen asia on erillinen ja sitten väännetään kättä siitä. Mutta kun se ei ole ihan niin. Kehitys ei ole ollut hyvää. Minä uskon sopimiseen. Välillä on tuskaa ja kovaa, mutta silti yhteinen tahtotila. Joskus toinen voittaa enemmän kuin toinen, mutta pitäisi katsoa kokonaisuuksia.

Fjäder toteaa, että yhteinen sävel ja maali on parempi kaikille kuin jatkuva tappelu ja riita.

– Ansiosidonnaisesta puhuttaessa pitäisi ymmärtää, että puhutaan järjestelmästä, joka on enemmän kuin tärkeä työmarkkinajärjestöille palkansaajapuolella.

Kokoomus tunnetaan valinnanvapauden ja yksilönvapauden voimakkaana puolustajana. Fjäderiä ihmetyttää, miksi puolue ajaa pakollista kassajäsenyyttä kaikille.

– Olen tosi yllättynyt, että kokoomus esittää, että valtiovalta tulee kysymättä vakuuttamaan ihmisiä, jotka eivät ole vakuuttaneet itseään tai eivät halua vakuuttaa itseään. Olen törmännyt monta kertaa ihmisiin, jotka eivät halua vakuuttaa itseään kassassa, koska se on ideologinen kysymys heille. En syytä mitään suomalaista puoluetta tai mitään muutakaan, kysyn vain.