Puhemies Maria Lohela totesi aluksi kaikkien suomalaisten tuntevan ylpeyttä Holmströmin Nobel-palkinnosta. Holmström oli valinnut puheensa teemaksi yksityisen ja julkisen sektorin työnjaon.

Hän tarkasteli asioita omalta tontiltaan eli sopimusteorian ja taloustieteen viitekehyksestä.

Holmström totesi, että on virhe lähteä aggressiivisesti liikkeelle siitä ajatuksesta, että valtio tai julkinen on kallis, tehoton tai byrokraattinen. Organisaatioteoriasta, jota hän edustaa, byrokratia on myös ratkaisu. Hän muistutti, että tehtävät, jotka kaatuvat valtion syliin ovat yleensä ongelmallisia ja juuri siksi ne kaatuvat valtion syliin.

Holmströmin mukaan tapaa, jolla yksityinen sektori toimii, ei voi suoraan kopioida julkiselle sektorille tai valtiolliseen toimintaan.

Markkinataloudesta Holmström totesi, ettei sen tärkein piirre ole kilpailu.

– Kilpailu on seuraus siitä, mikä on sen tärkein piirre, eli että ihmisillä on valinnanvaraa, hän painotti.

Jos markkinoilla voima on voiton maksimointi ja voittoa voidaan mitata, julkisella sektorilla näiden puuttuminen on Holmströmin mukaan tärkein etu yksityiseen sektoriin verrattuna.

Näin julkinen sektori voi huomioida kaikkia muita yhteiskunnalle ja yhteisölle tärkeitä asioita, joita markkinatalous ei oikealla tavalla huomioi, jos kilpailu on intensiivistä. Voiton maksimointi tuhoaisi julkiselle sektorille tärkeitä tavoitteita.

Kun täysistuntosalista alkoi kuulua kansanedustajien ääniä, Holmström otti tilanteen välittömästi haltuunsa. Hän nauratti kansanedustajia tulkiten salin vasemman laidan pitävän hänen ajattelustaan. Hän totesi sanovansa jotain mukavaa oikeallekin laidalle ja antoi tukea ajatukselle julkisen sektorin supistamisesta.

Pian kansanedustaja Alexander Stubb (kok.) joutui lähtemään salista.

– Alex, minne sää lähdet, Holmström kysyi.

Stubb perusteli lähtöää jotenkin, mikä ei kuulunut medialehterille.

– Se on huono valinta, Holmström kuittasi.

Holmström palasi julkisen ja yksityisen sektorin eroihin ja totesi, että julkista sektoria voidaan parantaa sitä leikkaamalla. Samoin siellä voidaan hyödyntää sitä, mitä yksityisellä puolella on opittu tehokkuudesta.

Holmström otti kantaa myös aiheeseen, josta hän paljon opettavana ja luennoivana professorina usein puhuu, korkekoulujärjestelmään. Sen tilaa hän ei pidä Suomessa hyvänä. Hän ilmoitti, ettei pysty ymmärtämään, miksei korkeakoulumenoja ole lisätty.

– Suomessa täytyy hyvin tarkkaan seurata, että voitaisin yksityistää tai päästää yliopistoja vapaaksi vielä enemmän kuin tähän mennessä ja ennen kaikkea opiskelijoille täytyy tarjota vaihtoehtoja. Se on avain koulutuksen parantamiselle, hän näkee.

Suomalaisia yliopiston opiskelijoita Holmström kehui osaaviksi. Hänen mielestään yliopistoihin pitäisi päästää opiskelijat sisään “yhdestä ovesta”. Toisin sanoen hän poistaisi sen, että opiskelijat menevät yhteen tiedekuntaan. Yliopistossa saisi alkuun opiskella vapaasti ja hakea oma alaa.

– Eivät ne “ressut” tiedä, mitä ne haluavat, hän sanoi ja viittasi ensimmäisen vuoden opiskelijoihin.

– En pääse ollenkaan soteen, koska yritin välttää sitä, Holmström totesi puheensa loppupuolella.

Hän lisäsi, että siihen pätee se, mitä hän aiemmin puhui julkisen talouden tehtävästä.

Hän totesi myös, että olisi ollut varovaisempi viedessään sotea eteenpäin. Hän olisi ensin kokeillut erilaisia malleja maakunnissa. Niistä olisi sitten opittavissa.

Toisaalta hän katsoo, että soten on nyt myös mentävä eteenpäin. Sitä on tehty niin kauan ja on hyvä, että sitä toteutetaan rohkeasti.

Hän kehotti kansanedustajia kuitenkin varoutumaan odottamattomiin seurauksiin. Mentaalisesti pitää olla valmis tekemään korjausliikkeitä.

Esimerkiksi erilaisten kannustinjärjestelmien toimivuus voi Holmströmin mukaan olla kiinni hyvin pienistä yksityiskohdista.

Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) professori Bengt Holmström sai taloustieteen Nobl-palkinnon sopimusteorian tutkimuksistaan viime vuoden lokakuussa.