Olen Antin kanssa liikkeellä. Hän oli kuullut, että pidetty ja arvostettu eduskuntatoimittajamme Olli taistelee elämästään aivokasvaimen kanssa. Vielä alkukeväästä Olli oli vakuuttunut, että hän nujertaa ”sen paskiaisen”. Mutta nyt taistelu on tauonnut ja vakavasti haavoittunutta kannetaan kohti vääjäämätöntä.

Olli ilahtuu suuresti havaittuaan tulomme. Hän pyytää meitä odottamaan, että saa hampaansa pestyksi. Mietin, että mitä järkeä hampaita on enää hoitaa, kun kuolema kolkuttaa ovella. Hymähdän typerää ajatustani, ja tajuan, että rutiinit vahvistavat elämänviettiä ja antavat pitemmän jatkoajan.

Menemme Antin ja Ollin kanssa Terhokodin pihalle. Olli ottaa taskustaan savukkeen ja polttaa antaumuksella. Ihan kuin jokainen sisäänhengitys olisi hänen viimeisensä. Taas pohdin, miten hienolta tupakointi voikaan tuntua saattohoitokodissa. Kaikki moralisointi sen terveysvaikutuksista on poissa ja ihminen on vapaa kaikesta muusta paitsi kuolemasta.

Olli sytyttää toisen tupakan ja alkaa kysellä Antilta ja minulta SDP:stä ja Demokraatista. Miten teillä oikein menee? Olli on seurannut toimittajana monet gallup-nousut ja –laskut. Antti yrittää vakuuttaa Ollille, että parhaamme tehdään. Sanomaa koitetaan kirkastaa, ja parantaa SDP:n viestintää. Olennaista on, että suomalaiset ymmärtäisivät, että jos SDP olisi hallituksessa tällaista politiikkaa ei tehtäisi.

Vierailumme päätteeksi rohkaistun kysymään Ollilta tulevaisuudesta: Nyt kun olet vääjämättömästi lähdössä tästä elämästä, mikä sinusta on elämässä ja politiikassa luovuttamatonta? Olli miettii hetken ja nostaa kolme sormeaan pystyyn.

Ensinnäkin, pitäkää huolta läheisistänne. Älkää pelkästään kiinnittäkö huomiota lähipiiriinne, vaan rakastakaa koko yhteisöä ympärillänne. Toiseksi, älkää jumalauta antako persuille periksi! Puhkeamme koko porukka räkänauruun. Ja kolmanneksi, pitäkää aina oikeudenmukaisuuden lippua korkealla!

Saatamme Ollin hänen huoneeseensa. Pöydällä on ainakin neljä avattua viinipulloa, jotka taitavat jäädä juomatta. Hyvästelemme Ollin ja toivotamme hyvää matkaa. Sen jälkeen suljemme saattohoitokodin oven. Jokin merkillinen pyhä on hipaissut minun ja Antin kasvoja.

Olli ja Antti.

Suruviesti Ollin kuolemasta tuli torstaina 28.7. Olin Valkeakoskella Työväen musiikkitapahtumassa keskellä Ollin elämäntyön hedelmiä. Demokraatti järjestää joka vuosi tapahtuman yhteydessä yöyhteislaulut Kirjaslammen uimalan maagisessa tunnelmassa. Tänä vuonna päätin kertoa Ollin kolme pointtia koko laulavalle yleisölle. Kenenkään silmät eivät olleet täysin kuivat.

Hento tuuli kosketti koko laulukansan poskipäitä. Jotenkin tuntui, että Olli oli läsnä.