Tilastot yhdessä kertovat sen, että kohti parempaa mennään, mutta huimaa parannusta ei vielä ole tapahtunut. Työllisyyden paraneminen perustuu pääosin kansainväliseen talouden kasvuun.

Uudet työpaikat tarvitsevat uutta osaamista. Yhä enemmän puhutaan kohtaanto-ongelmista. Siitä, että työ ja tekijä eivät löydä toisiaan. Kohtaanto-ongelmat eivät ratkea kepittämällä työttömiä, vaan paremmalla työnvälityksellä ja koulutuksella. Asunto-ja liikennepolitiikalla on tärkeä rooli tässä kokonaisuudessa.

Hallituksen työllistämispolitiikka on ollut laiskaa. Puheissa haaveillaan Tanskan aktivoivasta mallista, mutta sitä ei rakenneta hallituksen suunnittelemilla panostuksilla. Suomessa yhdellä TE-toimiston virkailijalla on keskimäärin yli 280 asiakasta. Tanskassa 14. Ladan hinnalla ei saa mersua.

Ammattikoulutuksen uudistamisessa on paljon hyviä elementtejä. Siinä pyritään työelämäläheisempään koulutukseen. Mutta kykenevätkö työpaikat lopulta vastaamaan siihen haasteeseen, että iso osa koulutuksesta tapahtuu työelämässä? Eivät ilman riittävää tukea.

Synnyttääkö rahoitus oppilaitoksille houkutuksen kouluttaa vain vahvimpia opiskelijota? Eduskunnan asiantuntijakuulemisissa on noussut esiin pelko, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien nuorten asema heikkenee, vaikka tavoitteet ovat päinvastaiset.

Lisäksi ammatillinen tutkintoon tähtäävä työttömien koulutus integroidaan opetus- ja kulttuuriministeriön valtionosuuspohjaiseen koulutukseen. Uudistus jäykistää koulutuksen hankintaa. Riskinä on, että kouluttamattomien aikuisten kouluun pääsy hankaloituu.

Ammatillisen koulutuksen uudistus  painottaa nuoria. Tämä on hyvä asia, mutta kun samaan aikaan koulutusresursseja leikataan, säästö kohdentuu juuri niihin aikuisiin, jotka kipeimmin kaipaisivat koulutusta. Tällä logiikalla ei työllisyysaste nouse.

Työvoimapoliittisen koulutuksen näkökulmasta riskinä on myös se, että koulutustarjonta jakautuu alueellisesti, siten että se ei palvele korkean työttömyyden alueita eikä riittävästi alueita, joissa työvoiman kysyntä kasvaa.

Koulutuksen reagointikyky rakennemuutoksiin heikkenee. Rahat jaetaan jatkossa vuosittain. Nykyjärjestelmä on pystynyt nopeasti ohjaamaan koulutusresurssia rakennemuutospaikkakunnille ja isojen investointien alueille. Tätä joustavuutta ei saisi integraatiossa tuhota.

Työvoimakoulutuksessa on voitu ostaa opiskelijan tukipalvelua, koska opiskelijoiden joukossa on mm. maahanmuuttajia ja muita erityisryhmiä. Tarve tukeen kasvaa, mutta resurssi vähenee.

Suomella ei ole varaa päästää yhtäkään nuorta tai nuorta aikuista tippumaan koulutuksesta. Päinvastoin. Ammattikoulutusuudistusta on vielä viilattava, jotta pidetään kaikki mukana.