Demareiden, keskustan, vihreiden ja vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettien painotuksissa on selviä eroja, mutta yhteinen nimittäjä löytyy nopeasti: Petteri Orpon (kok.) hallituksen talouspolitiikkaa pidetään yhtä aikaa epäreiluna ja kasvua jarruttavana.

Varjobudjeteissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että veronkevennykset on kohdennettu suurituloisimpaan kymmenykseen, kun samaan aikaan pienituloisilta, opiskelijoilta ja sosiaaliturvan varassa olevilta on leikattu.

DEMARIT kiristäisivät hyvätuloisimman kymmenyksen verotusta ja sen sijaan kohdentaisivat veronkevennykset pieni- ja keskituloisille, koska ”luottamusta ei voi palauttaa ilman tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäviä tekoja”.

VIHREÄTKIN puhuvat “ylimitoitetuista” veroeduista rikkaimmille ja kasvattaisivat alempien tuloluokkien ostovoimaa.

Sama kritiikki tulee vasemmistoliitolta, jonka mukaan hallitus on ”jakanut rahaa erittäin avokätisesti kaikkein suurituloisimmille suomalaisille”, mutta samaan aikaan kurjistanut vähävaraista kansanosaa.

Keskusta ei nosta retoriikassaan esiin tulonjakoon liittyviä arvolatauksia yhtä voimakkaasti, mutta korostaa, että hallituksen veronkevennykset ovat painottuneet ”suurituloisille”.

Keskusta siirtäisi painopistettä keskituloisiin ja lapsiperheisiin.

YHTÄ LAILLA kaikki vaihtoehtobudjetit huomauttavat, että leikkauslinja osuu heikoimpaan aikaan: talous on taantumassa, rakennusala kriisissä, työttömyys kasvussa ja luottamus alamaissa.

Hallituksen pienituloisille suuntaamat leikkaukset nähdään kysyntää heikentävinä toimina, jotka pahentavat laskusuhdannetta. Opposition papereissa veronkevennysten painotukset eivät ole pelkkää tulonjakopolitiikkaa, vaan kyse on myös suhdannepolitiikasta.

Valtiontalouden piinaava tilanne on huomioitu kaikissa ehdotelmissa, joskin eri tavalla. SDP ilmoittaa suoraan tavoitteekseen valtion velkaantumisen vähentämisen ja esittää vaihtoehdon, jossa velkaa otettaisiin 462 miljoonaa euroa vähemmän kuin hallituksen aikeissa.

Tämä saavutettaisiin leikkaamalla muun muassa yritystuista, sairausvakuutuksesta ja kotihoidontuesta sekä edelläkuvatuilla veronkiristyksillä.

KESKUSTALLA ei ole tarjota täsmällistä laskelmaa alijäämän pienentämisestä. Puolueen ehdotuksessa valtion velkaantumista hillitään ”tuplaamalla kasvu”.

Keskustan paperissa mainitaan, että puolue jättäisi Orpon hallituksen suunnitteleman yhteisöveron alennuksen toteuttamatta ja siirtäisi muun muassa Länsirataan ja Vantaan ratikkaan suunnitellun valtionrahoitukset muun rakennusalan ”vivuttamiseen”.

Tosin kaikki keskustan esittämät toimet eivät varsinaisesti kohdennu ensi vuoden budjettiin, vaan tulevien, joten keskusta maalailee vaihtoehtonsa leveämmällä pensselillä.

Vihreät korostaa, että puolueen vaihtoehto sopeuttaa valtiontaloutta saman verran kuin hallitus, mutta malli hakee tasapainoa erilaisilla keinoilla: vähemmän leikkauksia sosiaaliturvasta ja enemmän tuloja ympäristöhaittojen verotuksesta.

Myös melkein miljardin euron suuruiset haitallisten yritystukien leikkaukset löytyvät vihreiden listasta.

SELKEIMMÄN irtioton tekee vasemmistoliitto: se ei pidä valtiontalouden nopeaa tasapainottamista talouspolitiikan ensisijaisena tavoitteena, vaikka puolueen vaihtoehtobudjetti onkin hallitusta kireämpi.

Vasemmistoliiton laskelmissa on kyllä hyvinkin suuret veronkorotukset – 6,2 miljardia euroa – ja yritystukien leikkauksia, mutta vaihtoehtobudjetti ei tavoitteellisesti pienennä alijäämää. Yli miljoonan euron sijoitusvarallisuudet pantaisiin verolle.

Puolue pyrkii omien sanojensa mukaan korjaamaan näin eriarvoisuutta ja vahvistamaan julkisia palveluja.