Hallitus on päättänyt jyrätä työelämälinjauksensa läpi työntekijäpuolen näkemyksistä piittaamatta. Toimintakulttuuri on kyllä demokraattinen mutta epäsuomalainen.

Valistakaa minua, jos muistatte, koska työnantajapuoli on viimeksi pitänyt työntekijäpuolen mielenilmauksia maltillisina.

Nyt näin on, ja hyvä kysymys on, mitä maltillisiksi ymmärretyillä toimilla on tarkoitus saavuttaa.

”Hätähuuto suomalaisen työväestön puolesta” alkaa tunnin mittaisilla mielenilmauksilla ja työnseisauksilla sekä muilla korkeintaan vähäistä haittaa tuottavilla järjestelyillä.

Mitä merkitystä toimilla on, jos ne eivät tuota haittaa edes työnantajan mielestä?

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on kutsunut ensimmäisen aallon protesteja maltillisiksi ja Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen varsin maltillisiksi.

Kun herrojen retoriikkaa muuten tietää, voi heidän todelliset ajatuksensa lukea näin: ei tunnu missään.

Ps-pomo Purra ehti puolestaan julistaa suoraan, ettei ”tällä puolella pöytää puntti tutise”.

PISTEMÄISILLÄ, läpi Suomen kolmen viikon aikana kulkevien eri asteisten mielenilmausten tarkoitus on herättää ainakin huomiota pidemmän aikaa.

Strategia perustuu jatkuvuuteen, vaiheittaisuuteen ja varoittavuuteen. Nyt aiotaan olla sitkeitä, kattavia ja antaa viesti.

Jos pöytään olisi nyt lyöty vain yksi suuri tapahtuma, olisi siinä ollut myös tietty riskinsä. Tulisiko väkeä tarpeeksi, jäisikö vaikutus kertaluonteiseksi?

Nyt liitot pääsevät testaamaan, miten koronan, sodan sekä 2020-luvun velkarallipuheiden ja säästöjulistusten uuvuttamat suomalaiset vielä reagoivat hallitusvallan linjauksiin, jotka sopivasti kohdalle osuessaan tuottavat varmasti kurjaa jälkeä.

Niin paljon valtiovarainministeriö, poliittinen oikeisto ja työnantajat eivät kuitenkaan voi olla väärässä, etteikö osa työttömistä jatkossa työllistyisi nopeammin, jos hallituksen aikeet toteutuvat. Ehkä joku tosiaan on valinnut elää ansiodonnaisella hiukan pidempään kuin olisi kansantalouden näkökulmasta tarpeellista.

Niin paljon ammattiyhdistysliike ja poliittinen vasemmisto eivät puolestaan voi olla väärässä, etteivätkö leikkaukset osuisi raskaasti moneen heistä, joilla ei ole mitään edellytyksiä saada työtä. He ovat siihen liian vanhoja, kouluttamattomia tai suorastaan sairaita.

Jos ja kun Orpo ja Purra sekä muu hallitus pitävät päänsä ja ajavat uudistuksensa läpi siinä muodossa kuin niistä on kerrottu, näemme, kuinka pitkälle työntekijäpuoli on halukas ja kyvykäs vastauksensa lopulta viemään.

Nyt ilmoitetut toimet ovat vasta alkusoittoa, se on varmaa. Kukaan ei ole sulkenut pois edes yleislakkoa. Ay-liike ei voi nostaa käsiä ylös ja antautua taistelutta.

SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Katja Syvärinen (vas), Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine, Palvelualojen ammattiliiton PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen seä Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto SAK:n ammattiliittojen mediatilaisuudessa viime viikolla. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

HALLITUKSEN sisällä Orpo ja kokoomus eivät joudu välittämään kannatuksen laskusta. Leikkaukset eivät kohdistu sen kannattajiin vaan suurituloisia jopa paijataan veronalennuksin. Mikään muu kokoonpano ei voisi palkita heitä enempää paitsi kokoomuksen yksinvalta.

Purran ja perussuomalaisten tilanne on toinen, mutta Purra näyttää luottavan uusimpien tutkimustenkin antamaan tietoon perussuomalaisten kannattajakunnan oikeistolaistumisesta. Kaikki ympäryskuntien työssä käyvät ydinperheelliset eivät välttämättä samastukaan niihin uhkakuviin, joita ay-liike nyt maalailee kannanotoissaan. Saattaa joku miettiä niinkin, että laiskoja työttömiä tuleekin patistella töihin nähtyä reippaammin.

Maailma ei ole mustavalkoinen, sen tietävät tässäkin riidassa kaikki. Suomessa on tehty monta asiaa oikein ja hyvin, kenties parhaiten maailmassa. Niitä asioita, joissa olemme kärkeä, ei olisi viisasta romuttaa, vaikka yrittäisikin kehittää puutteita.

Mikä saisi työelämän osapuolet mutta ennen kaikkea hallituksen ymmärtämään kaikkien jaetun edun? Tarvitsemme yrittäjiä, jotka uskaltavat palkata, mutta myös työntekijöitä, jotka haluavat antaa kaikkensa yritykselle, joka kohtelee heitä hyvin. Sekä turvallisen yhteiskunnan tämän kaiken ympärille.

Emme kaipaa riistäjiä, orjia, järjestelmän hyväksikäyttäjiä emmekä sellaista käskyvaltaa, jota Orpon hallitus nyt ajaa. Luottamus on nykypäivänä epätrendikäs sana, jonka merkityksen ymmärtää vasta sen menetettyään.

Nyt hallitus on kutsunut työntekijäjärjestöt ”neuvottelemaan”, vaikka mitään neuvoteltavaa ei ole, koska hallitus aikoo tehdä päätökset oman mielensä mukaan joka tapauksessa.