Mutta hoidetaan se nyt alta pois. Onko helpotus, että enää ei ehkä tarvitse kommentoida entiseen malliin Tiitisen listaa?

– Olen sanonut sen aikaisemminkin, että Supon päällikkönä Tiitisen listan varsinainen sisältö ei työllistänyt minua lainkaan. Monet muut asiat ovat olleet paljon isompia. Vaikka mediaa ja kansalaisia se aivan suhteettomasti tuntuukin kiinnostavan.

Jäikö Supoon perinnöksi Pelttarin listaa?

Suojelupoliisista (Supo) eduskunnan pääsihteeriksi siirtynyt Pelttari ei koe, että arki olisi muuttunut vähemmän jännittäväksi, vaikkei työ enää pyöri tiedustelun, terrorismin torjunnan ja muiden kansallisen turvallisuuden teemojen ympärillä.

– Se muuttui ehkä erilaiseksi. Kyllähän politiikan seuraaminen näin läheltä on myös jännää. Työ on eri tavalla jännittävää, mutta yhtä mielenkiintoista.

ANTTI PELTTARI teki nyt oikeastaan paluun niihin maisemiin – päätöksenteon kulisseihin – joissa suurin osa hänen virkaurastaan on vierähtänyt. Supossa meni lähes kolmetoista vuotta, mutta sitä ennen hän työskenteli eri tehtävissä ministeriöissä ja eduskunnassa yhteensä parikymmentä vuotta. Nyt oli hyvä aika vaihtaa tehtäviä, hän kokee.

Aika Supossa antoi paljon, mutta se oli myös kuormittavaa.

– Supossa oli käytännössä jatkuvasti oltava valmiudessa, koko ajan tavoitettavissa. Tietenkin myös turvallisuustilanteen muutos heijastui tehtävään.

Eduskunnan pääsihteerin ei tarvitse olla aivan samalla tapaa saatavilla, mutta tehtävä on painava. Hän on eduskunnan ylin virkamies, joka johtaa lähes 500 hengen virkamieskuntaa. Hänen alaisuudessaan on kuusi osastoa ja yksikköä – keskuskanslia, valiokuntasihteeristö, hallinto- ja palveluosasto, kansainvälinen osasto, tieto- ja viestintäosasto sekä turvallisuusosasto.

Eduskunnan täysistunnoissa pääsihteeri istuu salin edessä puhemiehen oikealla puolella. Hän valvoo täysistuntojen laillisuutta ja antaa tarvittaessa neuvoja puhemiehistölle.

Pelttari pääsi pääsihteeriksi toisella yrittämällä. Vuonna 2015 pestiä vuodesta 1992 pitäneelle Seppo Tiitiselle haettiin seuraajaa. Pelttari sijaisti tuolloin Supon päällikkönä. Oli oletus, että Euroopan unionin tiedustelukeskuksen johtoon lähtenyt Ilkka Salmi palaisi määräaikaisen pestinsä jälkeen Supoon, joten Pelttari haki mielenkiintoisena pitämäänsä tehtävää.

– Hain, koska olin ollut täällä töissä valiokuntaneuvoksena ja tunsin talon. Arvostan eduskuntataloa Suomen demokratian ytimenä. Tämä on tosi hieno työpaikka – yksi niistä, joita olen pitänyt tavoittelemisen arvoisena.

Vuonna 2016 tehtävässä aloitti Maija-Leena Paavola, joka nyt eläköidyttyään sai seuraajakseen Pelttarin.

YHTEISKUNNALLISET asiat ja historia alkoivat kiinnostaa Kurikassa nelilapsisessa perheessä kasvanutta Antti Pelttaria jo nuorena.

Hän oli lukutoukka, joka vietti paljon aikaa kirjastossa, vaikka harrastettua tuli kaikenlaista muutakin urheilusta partioon. Vaihto-oppilasaika Yhdysvalloissa herätteli kiinnostusta kansainvälisiin asioihin. Lukion jälkeen Pelttari lähti Etelä-Pohjanmaalta Helsinkiin, yliopistoon lukemaan oikeustieteitä. Pääaineeksi valikoitui kansainvälinen oikeus.

– Ajattelin, että se on hyvä koulutus, joka antaa mahdollisuuden aika laajaan kirjoon erilaisia tehtäviä.

– Minä ja kolme sisartani olemme perheen ensimmäinen koulutettu sukupolvi. Vanhempani eivät saaneet siihen mahdollisuutta, mutta he arvostivat koulutusta ja tukivat sitä kovasti.

Opiskeluaikoina töitä tuli tehtyä esimerkiksi asianajotoimistossa ja vakuutusyhtiössä. Urahaave alkoi kirkastua: virkamiesura tai diplomaatin hommat houkuttivat. 1990-luvun laman keskellä töitä oli vaikea saada, mutta onnekseen Pelttari pääsi lakimiesharjoittelijaksi ulkoministeriöön vuonna 1991. Jalka oli uraoven välissä.

– Toinen tulevan urakehitykseni kannalta onnellinen sattuma oli, että siellä tarvittiin EU-jäsenyyteen ja EU-asioihin lisätyövoimaa kesällä 1994. Ulkoasiainmisteriön lainsäädäntösihteeriksi minut oli nimitetty edellisenä vuonna.

PELTTARI kokee saaneensa tehdä todella mielenkiintoisia töitä ennen kauttaan Suojelupoliisin johdossa. Tehtävistään sisäasiainministeriössä, valiokuntaneuvoksena eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnissa sekä kaudestaan sisäministeri Anne Holmlundin (kok.) valtiosihteerinä hän kokee saaneensa myös hyvät eväät Supoon.

– Sain hyvinkin monipuolisen ja laajan näkemyksen turvallisuuteen. Tuli tutuksi ulko- ja puolustuspolitiikka, sisäinen turvallisuus – oikeus- ja sisäasiat. Mielenkiintoista ja opettavaista oli sekin, että pääsi seuraamaan läheltä poliittista päätöksentekoa.

Eikö politiikkaan lähtö kutkuttanut?

– Ei. Olin sen pari vuotta poliittisena virkamiehenä. Se oli mahdollisuus, johon tarttumisesta olen tyytyväinen. Ministerin valtiosihteerinä sain vielä paljon syvällisemmän näkökulman päätöksentekoon, kun olin mukana ministeriön toiminnassa ja syvemmällä politiikan arjessa.

Arvokasta oli sekin, että ministeriöissä ja eduskunnassa pääsi tutustumaan niin päättäjiin kuin heidän työtään tukeviin ihmisiin. Eduskuntatalossa onkin paljon vanhoja tuttuja. Esimerkiksi moni tuolloin avustajina työskennelleistä on nykyään kansanedustaja, Pelttari kertoo.

– Suomi on siinä mielessä hieno paikka, että tämän tyyppisissä tehtävissä voi verkostoitua ja oppia tuntemaan ihmisiä. Väitän, että siitä on Suomelle hyötyä, että ihmiset tuntevat toisensa – kynnykset ovat matalalla ja on yhteistyön kulttuuri.

MIKÄÄN urasuunnittelija Antti Pelttari ei ole ollut, vaan hän on aina vain tarttunut mahdollisuuksiin, jotka ovat vastaan tulleet. Hän kuvaa onnelliseksi sattumaksi sitä, että Supon Salmi aikoinaan valittiin Brysseliin ja päällikön pesti aukesi.

– Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olin päässyt seuraamaan Supon toimintaa eduskunta- ja ministeriöaikana kohtuullisen läheltä. Tiesin, että se on mielenkiintoinen virasto ja kiinnostava työ. Tiesin myös, ettei se ole helppo tehtävä, mutta en sitä haastetta kaihtanut.

Valtiosihteerinä hän veti terrorismintorjunnan strategiatyöryhmää ja tiesi, että muissa Pohjoismaissa jo tapahtunut terrorismin uhan muutos oli näköpiirissä Suomessakin. Haastetta lisäsi myös yleisön mielikuva vaikeassa tilanteessa olevasta virastosta.

Rusi-tutkinta ja teleurkintaan liittynyt Sonera-skandaali olivat juuri vuosituhannen alkupuolella ravistelleet Supoa. Skandaaleihin kohdistuisi edelleen julkisuuden paineita, hän tiesi.

– Harvoin on tehtävää, joka olisi samaan aikaan mielenkiintoinen ja helppo.

Kun Pelttaria pyytää luonnehtimaan aikaansa Supossa, hän heittää ensin leikiksi.

– Olen vähän vitsaillutkin, että Suomen kansallisen turvallisuuden tilanne lähti nopeasti huononemaan sen jälkeen, kun lähdin sinne töihin, hän virnistää ja jatkaa:

– Tuli arabikevät, ja aika pian terrorismitilanne alkoi muuttua Euroopassa, tuli Krimin valtaus. Oli aika paljon asioita.

Onneksi Suomessakin reagoitiin. Supo alkoi saada vähän lisää voimavaroja, ja alkoi tiedustelulakien valmistelu. Se oli erittäin mielenkiintoista aikaa.

TIEDUSTELUN maailma tulee valtaosalle tutuksi populaarikulttuurin kautta. On kysyttävä ex-supopomolta, millaisia harhakäsityksiä ihmisillä on ja pystyykö hän itse kuluttamaan aiheeseen liittyvää viihdettä irvistelemättä hutikuvauksille.

– Toisaalta on hyväkin asia, että elokuva- ja mediamaailma lisäävät alan mielenkiintoa, mutta sitä kautta syntyy ehkä vääristyneitä kuvia, mitä se työ on. Se on mielenkiintoista ja joskus jännittävää mutta paljon arkisempaa kuin kuvataan.

Hän kertoo John Le Carrén olleen hänen yksi lempikirjailijoistaan ennen Supon aikaa. Elokuvia alkoi katsoa vähän eri tavalla. Ranskalaista televisiosarjaa Le Bureau, vakoojaverkosto Pelttari innostuu kehumaan.

– Se oli todella hyvin tehty ja yllättävänkin realistinen monessa mielessä. Tietysti siinäkin oli elementtejä, jotka olivat vähän väritettyjä ja asiat tapahtuivat nopeammin kuin tosielämässä. Millään tiedusteluorganisaatiolla ei todellisuudessa ole myöskään yhtä laajoja toimivaltuuksia kuin on fiktiossa.

SUOMESSA Supon toimintaa on aina valvottu Antti Pelttarin mukaan kattavasti, mutta tiedustelulakien myötä enemmän. Vuonna 2019 uusi laki laajensi Supon toimivaltuuksia siviilitiedustelussa, mutta samalla tiukennettiin valvontaa.

Eduskuntaan perustettiin tiedusteluvalvontavaliokunta ja kuvioon tuli myös kokonaan uusi laillisuusvalvoja eli tiedusteluvalvontavaltuutettu.

– Tiedustelulakien säätäminen oli pitkä prosessi. Alkuvaiheessa lakien säätämiseen oli suurtakin vastustusta, mutta prosessin myötä onneksi ymmärrys niiden tarpeellisuudelle kasvoi.

– Minusta tämä järjestelmä on hyvässä tasapainossa. On ajantasaiset toimivaltuudet ja vastaavasti kattava laillisuusvalvonta ja parlamentaarinen valvonta. Väitän, että meillä on melkein maailman kattavin valvontajärjestelmä, jossa Supon toimintaa valvotaan mielestäni uskottavasti.

Supon toiminta on Pelttarin mukaan myös verrattain avointa, ja hän sanoo Supon pyrkineen panostamaan siihen hänen kaudellaan.

On selvää, ettei esimerkiksi operatiivisesta toiminnasta voida juuri kertoa, jottei toiminta vaarannu. Sen sijaan turvallisuuteen liittyvistä ilmiöistä kertomista ja niiden taustoittamista voidaan tehdä paljonkin.

– Uskallan sanoa, että Supo oli ja on edelleenkin yksi avoimimpia tämän tyyppisiä viranomaisia maailmalla.

Pelttari pitää tärkeänä, että tiedustelulainsäädäntö pidetään ajantasaisena, jotta erilaisiin uhkiin kyetään puuttumaan.

– Konkreettisin, Suomeen kohdistuva valtiollinen turvallisuusuhka tällä hetkellä liittyy digitalisaatioon, vieraan valtion hybridivaikuttamiseen. Kehitys on niin nopeaa, että on tärkeää pitää toimivaltuudet ja resurssit ajan tasalla.

EDUSKUNNAN pääsihteerinä Pelttari ei koe olevansa Supon jäljiltä mitenkään erityisen turvallisuusorientoitunut pomo.

Hän huomauttaa kuitenkin tehneensä vuosissa mitattuna enemmän eduskuntaa liki olevia töitä kuin Supo-hommia. Toki turvallisuusasioiden ymmärtäminen helpottaa työtä.

Eduskunnassa turvallisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota. Kuten muuallakin yhteiskunnassa, Venäjän hyökkäyssodan jälkeen entistä enemmän ja kattavammin.

– On hyvä, että kaikkiin turvallisuuden eri osa-alueisiin kiinnitetään huomiota. Fyysinen turvallisuus, laitteiden turvallisuus, matkustamiseen liittyvä turvallisuus ja niin edelleen, Pelttari listaa.

Pelttari kuvaa, että on tärkeää säilyttää tasapaino – eduskunnan täytyy pysyä sekä turvallisena että avoimena.

– Koko ajan seurataan turvallisuusympäristön muutosta ja mietitään, miten pidetään yllä järjestelyjä, jotta ihmiset pääsevät katsomaan eduskunnan työtä.

Suomessa ei ole tavatonta, että kansanedustaja istuu samaan junavaunuun tai ministeri pyyhältää kadulla tai ladulla vastaan. Päättäjät voivat yhä liikkua varsin huoletta ilman turvamiehiä. Monissa muissa maissa näin ei ole.

– Suomi on hyvässä mielessä poikkeus: täällä poliittiset päättäjät tarvitsevat keskimäärin vähemmän turvavartiointia kuin oikeastaan missään muualla. Tätäkin tietenkin koko ajan seurataan – ministereille sitä on kyllä lisätty viimeisten vuosien aikana.

PELTTARI kokee kaikkein tärkeimmäksi tehtäväkseen luoda yhdessä virkamieskunnan kanssa edellytykset sille, että kansanedustajat voivat tehdä työtään mahdollisimman hyvin ja sujuvasti.

– Tämä talo on olemassa parlamentaarisen työn tukemiseksi, hän kiteyttää.

Tuoreella pääsihteerillä ei ole erityisiä suunnitelmia esimerkiksi toiminnan uudistamiseksi.

– Ei tämä talo kaipaa mitään voimakasta muutosta, mutta tämänkin talon täytyy elää ajassa, ja sellaisia muutoksia olen tukemassa. Esimiehenä hän haluaa olla helposti lähestyttävä mutta myös roolinsa täyttävä, tarvittaessa hankaliakin päätöksiä tekevä.

– Vastuullinen, modernin asiantuntijaorganisaation pomo, hän tiivistää.

Juttua muokattu klo 10:52, korjattu kirjoitusvirhe Seppo Tiitisen nimessä.