Tältä minusta on tuntunut Venäjän hyökkäyssodan alettua. Ylös noustessa on pitänyt ohikiitävässä hetkessä uudelleen määrittää mihin suuntaan Suomena pitäisi lähteä. Mutta joka varjossa piilee kenties vaara. Ei ole selkeää polkua eteenpäin.

Olisiko pitänyt tietää mitä on tulossa?

ON vuosikymmen ajasta Brysselissä, kun tein töitä energia-asioiden parissa tutkijana ja konsulttina. Työskentelin myös Bulgariaan suuntautuvassa energiahankkeessa, jossa mukana olivat ostajina Italian ja Ranskan valtiolliset energiayhtiöt, kemikaalivalmistaja BASFin energiayhtiö ja myyjäpuolella Venäjän Gazprom.

Paljon on keskusteltu mitä olisi pitänyt aikoinaan osata tietää tai arvata. Mietin sitä kovasti itsekin vailla vastausta. Ja samalla on jo pakko miettiä tulevaa.

Vain pari viikkoa on kulunut siitä, kun monet suomalaisetkin yritykset olivat rajan takana markkinoilla aktiivisesti aina kulutustavaroista energiaan. Mutta se tuntuu jo ikuisuudelta, ja nyt valtaosa on lähtenyt. Niin täydellisesti maailma muuttui ja muuttuu jokaisen hirvittävän teon ja ukrainalaisen uhrin myötä.

Kun itseäni ahdistaa ja pelottaa, etsin helposti ratkaisua syyn ja syyllisen kautta. Syytä muuttuneeseen maailmaan ei löydy kuitenkaan vain vähästä tiedustelutiedosta, Saksan väärästä päätöksestä luopua ydinvoimasta, maamiinat kieltävästä sopimuksesta, Suomen perinteisestä ulkopoliittisesta linjasta, yksittäisestä huoltoasemayrittäjästä tai venäjän puhujasta bussissa. Syyllinen sotaan ja rikoksiin on sodan aloittaja ja rikosten tekijä, Venäjä ja sen johto.

On tehtävä kriittistä menneisyyden tarkastelua ja käytävä avointa keskustelua tehdyistä valinnoista aina tarvittaviin tuleviin ratkaisuihin. Mutta kaiken ja kaikkien kyseenalaistaminen ei auta ratkaisujen löytämistä. On ymmärrettävä mistä resilienssi rakentuu ja pidettävä huolta keskustelusta ja luottamuksesta. Näin valtionjohto ja eduskuntapuolueet ovat yhdessä päättäneet tehdä. Pitää tehdä ripeästi tarvittavat selvitykset ja päivittää tilannekuvat yhdessä.

On luotettava Suomen ja suomalaisten kykyyn selvitä ja samalla varautua. Meillä on kansainvälisesti tunnustetut suorituskykyiset puolustusvoimat, toimiva testattu infrastruktuuri ja huoltovarmuus, hyvät ystävät lähellä ja kaukana sekä koulutettu ja informaatiohyökkäykset tunnistava kansa, jolla on vahva tahto puolustaa itseään ja toisiaan. Pitää olla myös itseluottamusta.

KUN hengitys tasaantuu, mutta selkeää polkua ei näy, on pimeää tai susi ulvoo taustalla, on hyvä kerrata lapsuuden opit miten pinteestä pääsee eteenpäin. Isätkin olivat jo tässä ja miettivät samoja asioita.

Mutta samoja teitä ei tarvitse astua vaan täytyy etsiä omat. Ja sitten huomaankin, että silmät tottuvat jo hämärään ja varusteet ovat keliin sopivat. Suunta on jaettu ja polku alkaa hahmottua. Liike tuntuukin hyvältä, ja samalla jokainen matkaa tehnyt tietää, että matkan sijaan vauhti on se joka saa paikat hapoille. Tässä ollaan ja matkaa tehdään, yhdessä.