Kolumnit
9.5.2019 07:05 ・ Päivitetty: 9.5.2019 07:06
Antton Rönnholm: Näe Eurooppa jostakin, ja mistä tahansa
Eduskuntavaalit on käyty, ja kiire on siirtynyt vaalityöstä hallitusneuvotteluihin. Tulosta on vaikea yksiselitteisesti arvioida, koska vaaleja käydään aina useammat samaan aikaan: Monessa piirissä voitimme, mutta ykköspaikan marginaalista odotettiin selkeästi suurempaa. Samalla kun itse pohdimme sitä, mikä olisi voinut olla paremmin, sisarpuolueet ja kansainväliset mediat pitävät tulostamme poikkeuksena populistien esiinmarssin aikana.
Aivan pian edessä ovat Euroopan parlamentin vaalit, joissa jännitämme, miten käy EU-myönteisten ja -kriittisten voimien suhteelle seuraavalla viisivuotiskaudella. Se, minkä rakentamiseen on mennyt sukupolvia, voi kadota nopeasti. Unioni on maailmanhistorian kontekstissa varsin rohkea visio ihmiskunnan pyrkimyksestä edistykseen demokraattisesti, ilman ulkoista pakkoa. Ympäriltämme kuitenkin näemme, että edistys ja järjestys eivät etene, kuten kuvittelimme vielä rautaesiripun sulkeutuessa.
Kun kiukku ottaa järjeltä vallan, hetkessä voi olla mennyttä kaikki se, mitä on rakennettu sukupolvia.
Reaaliaikainen tiedonvälitys puskee tulotasollaan paikalleen jämähtäneelle keskiluokalle kuvaa jatkuvasti rikastuvan ylimmän prosentin elämästä. Ja kehittyvien maiden eteenpäin pyrkiville ihmisille vuorostaan tietoa Euroopan Eldoradosta. Ensin mainitut ovat ryhtyneet pelkäämään jälkimmäisiä. Taloudellisten ja poliittisten resurssien epätasainen jakaantuminen luo kiukkua, joka syö heikommassa asemassa olevien keskinäistä solidaarisuutta ja luo tarvetta ratkaisuille, joita tuskin voi ratkaisuiksi kutsua. Itävallan 2016 presidentinvaaleissa 90 % työväestöstä äänesti äärioikeiston ehdokasta. Kansalliset, kielelliset ja uudenlaiset ”heimoidentiteetit” vahvistuvat.
Perinteinen luokka menettää merkitystään ja korvautuu uusilla jaoilla. On ihmisiä, jotka näkevät maailman jostakin ja ihmisiä, jotka näkevät sen mistä tahansa. Iso-Britannian Midlandsin autoteollisuuden työntekijät kokevat muutokset paikkaan sidottuina uhkaavampina kuin tarvittaessa identiteettinsä läppärilaukkuun taittavat asiantuntijanomadit.
Ongelma ei korjaannu luomalla uusia instituutioita, eikä eurooppalainen identiteetti synny toimielinten valtasuhteita rukkaamalla. Kyse on politiikan lopputuotoksista. Kaikkina aikoina ihminen on hyväksynyt vain hallinnon, jolta kokee saavansa suojelua. Seuraavan, Euroopan parlamentin ja uuden komission kaudella unionia hallinneen keskustaoikeiston on tehtävä ratkaisu, haluaako se ymmärtää ihmisiä tarpeineen ja epävarmuuksineen vai tukea nykyisenkaltaista globaalia verokilpailua ja sääntelyn purkua?
Ja kysymys kaikille vastuullisille voimille on, kuinka elämme yhdessä, uudet ja vanhat eurooppalaiset? Ei ole talouden Eurooppaa ilman ihmisten Eurooppaa, eikä ulkomuseo ole elävien Eurooppa. Löydämme oikean tien tai tie nousee pystyyn.
Kun kiukku ottaa järjeltä vallan, hetkessä voi olla mennyttä kaikki se, mitä on rakennettu sukupolvia. Uskon kuitenkin, että tulevissa vaaleissa suomalaiset osaavat pysähtyä miettimään, millä on merkitystä ja nähdä syyt seurausten takana. Ainakin me sosialidemokraatit pysymme paikallamme, jos maailma tulee hulluksi. Näytämme että voimme säilyttää sen, mikä on oikein ja me muutamme sen, mikä on väärin.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.