Rovasti, teologian tohtori Heli Inkinen ja Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström ovat myös ehdolla vaaliin. Ehdokkaiksi ovat tulossa myös nykyinen Espoon piispa, teologian tohtori Tapio Luoma sekä teologian tohtori Ville Auvinen.

Kantola toimi Turun arkkihiippakunnan piispana 1998–2005. Kansanedustajana hän on ollut vuodesta 2007 alkaen.

Arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käydään 8.2.2018 ja mahdollinen toinen kierros 1.3.2018.

– Meitä yhdistää politiikka, mutta muutoin näkemykset ovat ehkä vähän erilaiset, Kantola muotoilee.

Teologiselta profiililtaan Porvoon piispa Björn Vikström ja Ilkka Kantola ovat hyvin lähellä toisiaan.

– Ehkä näin voi sanoa. Hän näytti aiemmin avioliittolakiin muutokseen liittyvässä keskustelussa käyttäneeen puheenvuoron, jossa näki järkevimmäksi, että kirkko luopuisi vihkioikeudestaan, jotta kirkkoa repivä riita voitaisiin välttää. Nyt hän kuitenkin näyttää ottaneen etäisyyttä tähän ja asettuneen kirkossa tehdyn selvityksen kannalle, jonka mukaan kirkon olisi syytä päätyä vihkimään kaikkia maamme avioliittolain laillisina pitämiä parisuhteita. Käsitykseni on että kirkolliskokoukselle on annettu piispojen yksimielinen esitys, ettei kirkko luopuisi vihkioikeudestaan.

Kantola katsoo niin ikään, että kirkon olisi vihittävä saman sukupuolen pareja pitäen kiinni vihkioikeudesta.

– Ja siirtymäaikana annettaisiin niille papeille oikeus väistyä, jotka omantunnon nojalla eivät voi vihkiä.

Kantola toivoo, että kirkolliskokous voisi nopeasti päättää saman sukupuolen parien vihkimisen sallimisesta. Käytännössä asian eteneminen vaikuttaa kuitenkin hyvin hitaalta.

– Kirkon päättäjien olisi analysoitava tarkkaan ne asenteet, joita suomalaisessa yhteiskunnassa on. Hyvin laajalti on totuttu siihen, että kirkon eettiset ratkaisut eivät poikkea siitä, mitä yhteiskunnassa pidetään oikeana. Olisi syytä ymmärtää, että kirkon avioliittokäsityksen on oltava sama kuin yhteiskunnan.

– Niin kauan kuin kirkko torjuu nämä parit, jotka toivovat kirkollista vihkimistä, se koetaan vähemmistöjen syrjimisenä, vaikka kuinka kauniisti puhuttaisiin, että kaikilla on sama ihmisarvo. Erityisesti nuori sukupolvi on hyvin kriittinen kaikkea syrjintää ja suvaitsemattomuutta kohtaan, Kantola jatkaa.

Ilkka Kantola uskoo, että avioliittolain soveltaminen kirkossa on yksi arkkipiispanvaalin keskeisiä keskusteluteemoja. Myös muun muassa suhtautuminen pakolaisiin ja sitä kautta kirkon ja valtion suhde nousee esiin. Julkisuudessa on puhuttu muun muassa pakolaisten piilottelusta, joka on jonkin verran hiertänyt kirkon ja valtiovallan välejä.

Tänä vuonna vietetään reformaation 500-vuotismerkkivuotta. Kantolan mukaan se saa pohtimaan laajasti, miten reformaatio ja luterilaisuus näkyvät tämän päivän yhteiskunnassa.

Kantola toteaa, että EU:n myötä eri kirkollisista perinteistä juontuvat erot eurooppalaisessa sosiaalipolitiikassa ovat tulleet näkyvämmäksi kuin aiemmin. Keski- ja Etelä-Euroopassa katolisuuden myötä perheen asema esimerkiksi ihmisten hoivasta on vahvempi kuin meillä luterilaisuuden hapattamassa Suomessa.

– Meillä ihmistä ei jätetä niin helposti toisten hyväntahtoisuuden varaan. Katsotaan varmimmaksi, että yhteiskunta huolehtii. Juuri tämä luterilaisuudesta peräisin oleva piirre on aika vahva pohja pohjoismaiselle hyvinvointivaltioajattelulle ja sosialidemokratialle. On siis pyritty rakentamaan sosiaalivakuutusjärjestelmä, jossa yhteisö verovaroin tuo turvaa erilaisten riskien keskelle joutuville, sairastuneille tai vaikkapa lapsen syntyessä. Tämä on linjassa luterilaisen sosiaaliopin kanssa.

Hiljattain Suomessa vieraili amerikkalainen professori Robert H. Nelson, joka on kirjoittanut kirjan Lutheranism and the Nordic Spirit of Social Democracy: A Different Protestant Ethic. Hänen näkemyksistään uutisoitiin laajasti.

Kirjan mukaan sosialidemokratia on vain maallista luterilaisuutta. (Nelsonin Suomessa pitämästä esitelmästä suomennetut teesit on luettavissa tämän jutun alta.).

Ilkka Kantolan mukaan Nelsonin ajattelussa on oikeita huomiota. Se kaipaisi kuitenkin täydennyksekseen valistuksen filosofian vaikutuksen arviointia. Valistus otti etäisyyttä kristilliseen teologiaan ja korosti ihmistä kaiken mittana.

Kantola muistuttaakin, että työväenliike ja sosialidemokratia nousi myös valistuksen juuresta.

– Olisi tavattoman yksinkertaista väittää, että sosialidemokratia olisi vain luterilaisuuden pohjalta noussutta. Pidän valistuksen merkitystä myös todella tärkeänä sen kannalta, miten sosialidemokratia korostaa sivistystä ja oikeusvaltiota. Kirkkojen työstämässä kristinuskossa on ollut keskeistä myös hierarkia ja auktoriteetti, demokratiajuonne on ollut heikompi. Valistuksen ajattelu lähti purkamaan hierarkioita ja oli sen takia niin ikään sosialidemokratialle tärkeää, Ilkka Kantola tähdentää.

Robert H. Nelson luterilaisuuden ja sosialidemokratian suhteesta:

Pohjoismaisen sosialidemokratian perusarvot ovat pitkälti samoja kuin luterilaisen kristinuskon perusarvot. Itse asiassa sosialidemokraattiset arvot ovat käytännössä pohjoismaisen luterilaisuuden historialliset arvot uuteen kieliasuun kirjoitettuna.

Esitän kymmenen tärkeintä esimerkkiä:

– Kristittyjen Jumalan lupaus maanpäällisestä taivaasta muuttui pohjoismaisessa sosialidemokratiassa lupaukseksi taloudellisen kehityksen tuomasta uudesta maanpäällisestä taivaasta, jonka ihmiset itse rakentavat poistamalla aineellisen puutteen.

– Kristittyjen (ja luterilaisten) usko siihen, että ihmiset on luotu “Jumalan kuvaksi” muuttui sosialidemokraattiseksi ideaksi siitä, että kaikki Pohjoismaiden kansalaiset ovat tasavertaisia keskenään.

– Protestanttinen (ja luterilainen) käsitys uskovien yhteisestä pappeudesta muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa ideaksi Pohjoismaista kansankotina, jossa kaikkien kansalaisten tulee olla yhtä sitoutuneita ja osallistua yhtä lailla yhteisen hyvän luomiseen.

– Luterilainen vaatimus siitä, että uskovien tulee toimia antaumuksella Jumalan palveluksessa muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa ideaksi siitä, että kaikkien tulee työskennellä ahkerasti pohjoismaisen yhteiskunnan hyväksi, palvella uutta yhteiskunnallisen kehityksen jumalaa, joka toisi pelastuksen maan päälle.

– Luterilainen käsitys kultaisen säännön noudattamisesta (“Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”) muuttui sosialidemokratiassa solidaarisuuden periaatteeksi, ja luottamuksen osoittamiseksi kanssaihmisiin.

– Luterilainen usko yksilöiden omantunnon vapauteen (, jota Martti Lutherin sanoma “tässä seison enkä muuta voi” symboloi) muuttui pohjoismaiseksi sitoumukseksi sananvapaudesta, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta, ja muista ihmisoikeuksista.

– Luterilainen vaatimus siitä, että kaikki pystyvät lukemaan katekismusta ja Raamattua muuttui pohjoimaiseksi ideaksi laadukkaasta koulutuksesta kaikille.

– Monet kristinuskon ja luterilaisuuden käskyt kuten “jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa.” (Matteus 19:21) muuttui pohjoismaisessa sosialidemokratiassa ajatukseksi siitä, että yhteiskunta pitää huolen niistä, jotka eivät pysty pitämään huolta itsestään.

– Kymmenen käskyä muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa vaatimukseksi siitä, että kaikkien tulee elää lakeja noudattaen.

– Kristitty (ja luterilainen) usko siitä, että kaikki ihmiset on yhtä lailla luotu Jumalan kuvaksi muuttui sosialidemokraattisessa ajattelussa sukupuolten tasa-arvoksi, joka on pisimmällä maailmassa Pohjoismaissa.