Utsjoella SDP:n valtuutettuna ja kunnanhallituksessa vaikuttava Anni Koivisto ei ilahtunut, kun Vesterbacka kertoi yhtiönsä allekirjoittaneen aiesopimuksen norjalaisen kehitysyhtiön kanssa Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen kulkevan Jäämeren radan suunnittelusta ja rakentamisesta.

Koivistolta ei heru kehuja myöskään liikemiehen tavalle toimia. Vesterbacka kertoi jo aloittaneensa keskustelut saamelaisten kanssa, mutta jopa saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiolle Vesterbackan aikeet ryhtyä edistämään saamelaisalueen läpi kulkevaa rataa tulivat yllätyksenä. Sanila-Aikio korosti toukokuisessa tiedotteessa, etteivät saamelaiset ole mikä tahansa sidosryhmä, jonka kanssa vain keskustellaan. Samaa painottaa Koivisto.

– Saamelaiset ovat oikeudenomistajia asioissa, jotka koskettavat meidän perinteisiä asuinalueitamme. Saamelaiskäräjät ja Kolttien kyläkokous ovat tahoja, joiden kanssa pitää virallisesti neuvotella. On kestämätöntä, että kerta toisensa jälkeen saamelaiset joutuvat kuulemaan asioiden etenemisestä ensin median kautta.

– Saamelaiset ja poroelinkeino pitää ottaa aivan alusta asti mukaan ja neuvotella virallisesti. Uskon, että jos rata väkisin halutaan toteuttaa, se voidaan tehdä myös hyvin. Se tarkoittaa, että ihmiset ja tahot, joihin rata vaikuttaa, otetaan aidosti suunnittelutyöhön mukaan. Eikä esimerkiksi niin, että keskusteluksi tai osallistamiseksi kuitataan jokin yhden aanelosen lausunto, hän kuvailee.

Saamelaiskäräjien lisäksi muiden muassa Kolttien kyläkokous, Paliskuntain yhdistys, Saamelaismuseo Siida, Utsjoen kunta, monet saamelais- ja muut yhdistykset sekä kylätoimikunnat ovat ilmaisseet eri yhteyksissä kielteisen kantansa radan rakentamiseen.

Saamelaiskäräjät linjaa, että ”ratahanke uhkaa yksiselitteisesti saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, jotka kuuluvat perustuslaissa ja kansainvälisessä oikeudessa turvatun saamelaiskulttuurin suojan piiriin”. Suomen perustuslakiin on kirjattu saamelaiskulttuurin heikentämiskielto, joka saamelaiskäräjien mukaan käytännössä estää radan rakentamisen saamelaisten kotiseutualueelle.

SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Anne Mäkelä Sodankylästä sanoo toisaalta ymmärtävänsä saamelaisten huolen, mutta toisaalta hän ei täysin ymmärrä, miten ”yksi rata” voisi koitua kulttuurin tuhoksi.

– Minun näkemykseni mukaan saamelaisten keskuudessa pitäisi hakea ja kehittää muita asioita kulttuurin elinvoimaisena pitämiseksi sen sijaan, että haetaan ja vastustetaan ulkoisia tekijöitä, joiden vuoksi kulttuuri tuhoutuisi, Mäkelä sanoo.

Anni Koivisto painottaa, että radan vastustaminen ei tarkoita, etteivät saamelaiset haluaisi kehittyä ja kehittää tai että heidän mielestään kaiken tulisi säilyä muuttumattomana. Koiviston mielestä on kuitenkin päivänselvää, että hanketta, joka ”niin merkittävällä tavalla loukkaa saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana ja kaventaa alkuperäiskansan mahdollisuuksia olla ja säilyä”, on täysi syy vastustaa.

– Olisi mukavaa, ettei aina tarvitsisi muistuttaa niin yksinkertaisista asioista kuin ihmisoikeuksien puolustamisesta, YK:n alkuperäiskansojen julistuksen ja Suomen perustuslain noudattamisesta, hän huokaa.

– Tällä hetkellä tuntuu, että joudumme käyttämään tällaisten hankkeiden vastustamiseen todella paljon aikaa ja energiaa, eikä resursseja jää sille, että voisimme olla vielä enemmän aloitteellisia esimerkiksi siinä, miten haluamme kehittää koko kotiseutualuettamme paremmaksi, Koivisto sanoo.

Miten ja miksi Jäämeren rata sitten ihan käytännössä uhkaa saamelaisia ja saamelaiskulttuuria? Anni Koiviston mukaan rata uhkaa heikentää luonnon monimuotoisuutta samalla, kun se jättäisi alleen saamelaisille tärkeitä alueita. Kulttuurin elinvoimaisena säilymisen mahdollisuuksia rata heikentäisi muun muassa siksi, että se halkoisi paliskuntia ja heikentäisi poronhoidon edellytyksiä.

– Poronhoito ei ole saamelaisille vain toimeentulon lähde, vaan merkittävä osa kulttuuria. Se antaa mahdollisuuden kielellemme ja kulttuurillemme kehittyä ja säilyä elävänä luonnollisessa ympäristössä.

Anni Koivisto kertoo, että useimmilla saamelaisilla on jonkinlainen kosketus porotalouteen, vaikkei itse siitä elantoaan saisikaan. Hänelle itselleen poroerotuksissa käyminen on ollut tärkeä osa kasvua ja osaksi omaa sukua kasvamista. Poroaidalla tarinat, perinteet sekä luontoon ja poroelinkeinoon liittyvä rikas sanasto on siirtynyt sukupolvelta toiselle luontevalla tavalla. Sanat tarttuvat kuin huomaamatta mieleen, kun niitä kuulee ja käyttää aidossa tilanteessa.

– Jos ei ole elinkeinoa, ei ole myöskään luontaista ympäristöä kielelle siirtyä eteenpäin, jolloin sanastoa katoaa aika paljon, Koivisto kiteyttää.

Suomessa porotalous ei ole pelkästään saamelaisväestön elinkeino, vaan sitä harjoittavat muutkin. Koivisto huomauttaa, että myös matkailu hyötyy porotaloudesta – Lapin matkailubrändissä poro korostuu yhtenä keskeisimpänä vetonaulana.

–  Ei käy järkeen, että toisimme tänne jotain taloudellisesti kannattamatonta – eli radan – heikentämään taloudellisesti varmasti kannattavan elinkeinon edellytyksiä.

Suomen ja Norjan yhteisen selvitystyöryhmän helmikuisessa raportissa rata todetaan taloudellisesti kannattamattomaksi, eikä sen edistämistä ”tällä erää” esitetty. Anne Mäkelä huomauttaa, että ennenkin on tehty isoja investointeja, jotka eivät ole kannattavia heti. Hän katsoo radan pitkällä tähtäimellä tekevän hyvää teollisuudelle ja turismille.

– Kyse on Lapin elinvoimaisena pitämisestä, Mäkelä sanoo.

– Sodankylässä varsinkin Kevitsan kaivoksen avaamisen jälkeen osa odottaa rataa, joka veisi lisääntynyttä rekkarallia pois maanteiltä. Rata olisi hyvä myös matkailun kannalta. Luoston matkailu on suuressa roolissa kunnassamme, hän jatkaa.

Matkailun ja kaivosteollisuuden lisäksi merkittävä elinkeino Sodankylässä on porotalous. Mäkelä uskoo, että Jäämeren radan suhteen löydetään myös poroelinkeinon kanssa yhteinen sävel.

– Luultavasti radasta pystytään neuvottelemaan sillä tavalla, että ratalinjaukset menisivät mahdollisimman vähän paliskuntien keskellä ja rata esimerkiksi myötäilisi nelostietä. Onhan kaivoksistakin päästy paliskuntien kanssa sopimukseen, niin miksei tästäkin, Mäkelä sanoo.

Moni radan kannattaja katsoo Mäkelän tapaan, että rata tarvitaan teollisuuden kuljetustarpeiden kasvun takia. Selvitystyöryhmä ei kuitenkaan pidä tämän hetkisten tietojen perusteella realistisena, että radan vuotuinen kuljetusvolyymi kasvaisi radan ylläpitokustannusten kattamiseen vaaditun 2,5 miljoonan tonnin tietämille. Se vaatisi työryhmän mukaan ”merkittäviä muutoksia alueen elinkeinotoiminnassa”.

Jaana Seipiharjun mukaan se voisi suomeksi sanottuna tarkoittaa esimerkiksi uusien kaivosten perustamista. Hän uumoilee, ettei ainakaan Inarissa kovin moni kaipaa kaivoksia kotikonnuilleen, vaan paikalliset radan kannattajat liputtavat radan puolesta ensisijaisesti ekologisen matkailun lisäämisen toivossa.

– Ymmärrän sen hyvin, ja se olisikin tässä hankkeessa ainoa kannatettava asia. Ihmiset vähentävät lentämistä ilmastonmuutoksen vuoksi ja maata pitkin kulkevan matkailun trendi on kasvussa, Seipiharju sanoo.

– Jäämeren radalla henkilöliikenteen määrä olisi kuitenkin prosentuaalisesti pieni. Itse en näe, että rata pystyisi palvelemaan matkailua niin paljon, että sillä kumottaisiin luonnolle, poroelinkeinolle ja saamelaiskulttuurille aiheutuvat haitat, hän jatkaa ja muistuttaa, että on myös olemassa mahdollisuus, ettei radalle tule henkilöliikennettä lainkaan.

Anni Koivistoa närästää, että ”Jäämeren rataa yritetään syöttää ilmastotekona”. Hanke, joka kasvavia kuljetusmääriä ennakoidessaan melkeinpä odottaa esimerkiksi arktisen öljynporauksen vauhdittamista, uusien kaivosten rakentamista tai hakkuiden lisäämistä, ei kuulosta Koiviston korvaan suurelta ekoteolta.

– Radan tavoitteet eivät ole ilmastoteoissa, vaan asioissa, jotka tosiasiassa vauhdittavat ilmastonmuutosta ja heikentävät luonnon monimuotoisuutta, hän sanoo.

Väylä, silloinen Liikennevirasto teetti vuonna 2018 selvityksen Jäämeren radan eri linjauksista. Nyt puheenaiheena on niin sanottu pohjoinen reitti Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. (Kuva: Sitowise)

Huhtikuussa Lapin liiton hallitus päätti laajasta vastustuksesta huolimatta merkitä Jäämeren radan ohjeellisena Pohjois-Lapin vuoteen 2040 ulottuvaan maakuntakaavaan. Kaavaan merkittiin reitti Rovaniemeltä Sodankylän ja Ivalon kautta Norjan Kirkkoniemeen. Kaavassa ei ole valittu, kumpaa puolta rata kiertäisi Inarijärven, vaan se on piirretty järven molemmin puolin.

Radan päätyminen maakuntakaavaan oli pettymys Jaana Seipiharjulle, joka esitti Inarin kunnanhallituksessa yhdessä Maire Puikon (vihr.) kanssa, että kunta vaatisi kaavaluonnosta koskevassa lausunnossaan ratalinjauksen poistamista maakuntakaavasta.

– Hävisimme äänestyksen 6-2. Kunta päätyi kuitenkin ehdottamaan, että rata olisi vain tavallaan löyhempänä yhteystarvemerkintänä sen sijaan, että se merkitään ihan sijaintitietoina, Seipiharju kertaa.

Seipiharjun mukaan kunnan ehdotus olisi ollut parempi vaihtoehto kuin nyt kaavaan toteutunut tarkka merkintä. Seipiharjun mukaan merkintä rajoittaa muuta maankäytön suunnittelua isolta osin, koska ratalinjaus on otettava huomioon riippumatta siitä, rakennetaanko rataa koskaan vai ei.

Rovaniemellä SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajana toimiva Terhi Heikkilä kertoo, ettei paikallisten päätöksentekijöiden parissa ole juuri käyty keskusteluja Jäämeren radasta, mutta hän on itse puntaroinut radan hyötyjä ja haittoja muun muassa Lapin liiton lausuntojen sekä valtuustotoveri Mikkel Näkkäläjärven (sd.) kertomien saamelaisnäkökulmien perusteella.

Terhi Heikkilä kertoo suhtautuneensa aiemmin rataan myönteisemmin lähinnä sen mahdollisesti Rovaniemen seudulle tuomien aluetaloudellisten hyötyjen valossa, mutta ”vihreäksi demariksi” itseään kuvailevaa Heikkilää alkoi lopulta askarruttaa erityisesti radan vaikutukset ”arktiseen, iänkaiken olleeseen luontoon”. Toki myös radan pohjoisen linjauksen haitat alkuperäisväestön elinkeinolle ja kulttuurille painoivat vaakakupissa.

– Meidän täytyy arvostaa sitä, että meillä on täällä jotain täysin korvaamatonta. Jos rata Jäämerelle välttämättä halutaan, se olisi viisainta tehdä Tornion kohdalta, siellä on valmiit raiteet, hän sanoo.

Terhi Heikkilä muistuttaa, ettei Jäämeren rata kuitenkaan ole lähitulevaisuuden asia. Hän pitää selvänä, että Lapin liikenneyhteyksiä pitää saada paremmiksi, mutta akuutein asia ovat raiteiden sijaan teiden ja niillä liikkuvan kaluston kunto.

Heikkilän mukaan on ongelma, että poliisilla ei ole riittävästi resursseja valvoa teillä liikkuvien rekkojen turvallisuutta. On helppo nähdä, että huonokuntoiset tiet yhdistettynä kelvottomaan kalustoon on myrkyllinen resepti. Kun keitokseen lisätään vielä Suomen olosuhteisiin tottumaton turisti vuokra-autoineen, seuraa vielä vähemmän hyvää.

– Nyt olisi tärkeintä tehdä Lapin huonokuntoiset tiet turvallisiksi. Liikenne on lisääntynyt valtavasti ja tiemäärärahat viime vuosina ovat olleet surkeita. Tiet kaipaavat peruskorjausta. Joka vuosi esimerkiksi käsivarren kapeilla ja huonokuntoisilla teillä on valtavasti kolareja ja ulosajoja, Heikkilä sanoo.

Juttu on osa Demokraatin piirikierros -sarjaa, jossa vieraillaan kaikissa SDP:n piireissä.