Arkkitehti Roy Mänttärin suunnittelema Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltta viettää viimeistä syyskesäänsä ennen kolmen vuoden taukoa, jonka aikana Tokoinrannan puistoaluetta ehostetaan. Mitään varmoja takeita Huvilan paluusta ei ole kerrottu, etenkään sen tutulle paikalleen.

90-luvun lopun kunnianhimoiseen ihanteeseen kuului luoda kaikkien taiteiden festivaalia. Esimerkiksi Huvilassa esitettiin alkujaan myös yöelokuvia, jotka alkoivat vasta vuorokauden vaihduttua. Sittemmin esimerkiksi elokuvataide on pudonnut taas entistä riisutumpien juhlaviikkojen pelistä.

Musiikki on edelleen Juhlaviikkojen ydintä.

TOISTAISEKSI viimeisessä Huvila-kattauksessa näkyy miltei huomaamattomina nostoina ilmiömäisen livepaikan historia.

Perjantaina teltassa esiintyy Sir Elwoodin Hiljaiset värit, jonka maankuulua kalliolaista keskikaljajazzia kuultiin juuri vuoden 1995 Juhlaviikoilla – tosin ei kylläkään Huvilassa vaan entisillä VR:n makasiineilla ennakkomaistiaisina.

Sen sijaan CMX oli mukana jo aivan ensimmäisenä Huvila-iltana, jota kutsuttiin vielä kenraaliharjoitukseksi. Muita teltan korkkaajia tuolloin 18.8.1995 olivat Absoluuttinen nollapiste ja silloinen huvilaisäntä Ismo Alanko.

2020-luvulla CMX on jo vaipunut ehkä jopa lopulliseen talvihorrokseensa, mutta sen biisejä kuitenkin kuultiin taas Huvilassa eilen keskiviikkona.

Lavalla oli myös tummanpuhuva mies niiden takana, A.W. Yrjänä, joka lähti soolouralleen muutama vuosi sitten.

Yrjänän Huvila-konsertin ensimmäinen setti toimi julkaisukonserttina hänen toiselle, elokuun alussa ilmestyneelle soololevylleen Eidolonille, kun taas toisessa setissä kuultiin etupäässä CMX-materiaalia vuosien takaa.

ILTAAN johdatteli Rene Ertomaan 10-minuuttisen NYX-teoksen kantaesitys. Yrjänän teksteihin pohjautuvassa sävellyksessä lauloi Ertomaa ja soitti harppua Hilda Kunnola.

NYX latasi tunnelmia ikään kuin korkeakulttuurin puolelta, vaikka Yrjänän lyriikka jo viittoikin siihen mitä tuleman pitää.

Eidolonin alettua lavalla oli tuttavallisen bassovartinen Yrjänä ja hänen nykyinen bändinsä, kitaristit Jaakko Rossi ja Erno Laitinen, kosketinsoittaja Oscar Gräsbeck ja rumpali Jakke Saarinen.

Kahteen viisiosaiseen biisiin perustuva Eidolon oikeastaan todisti sen, kuinka jopa perinteikkäänä progemiehenä Yrjänä pohjimmiltaan musiikin esteetikkona voi jyrätä. CMX:lle ominaisemmat äkkivääremmät, progen itsessäänkin haastavat elementit olivat astetta hillitympiä.

Keikkaa oli kuuntelemassa myös kriisialueilta raportoiva Ylen Antti Kuronen, jolle levy on omistettu. ”Menkää ja tehkää”, kuului Sotakirjeenvaihtajan finaali voimallisesti.

VAINAJALLA alkaneessa CMX-osuudessa kiinnitti huomiota entistä enemmän Yrjänän bändiin. Koskettimien ilmestyminen kappaleiden perusarsenaaliin toi niihin paikoin varsin virkeitä tehoja.

Esimerkiksi järkälemäiseltä Dinosaurus Stereophonicukselta (2000) poimittu Baikonur toi liki ambient-sävyissään mieleen David Sylvianin Gone to Earthin (1986) maailman geologisiin ytimiin vievän atmosfäärin.

Ehkä juuri eteerisemmät CMX-kappaleet ovat nyt Yrjänälle ominaisimpia. Aina komea Revontulten repijä oli illan voimakkain veto, elävä maalaus itsessään.

HEMPEIMMILLÄÄN Yrjänä on taitanut olla ekalla soololevyllään Heliografi (2024). Siltä poimittu Olisipa tie olisikin aivan hyvin sopinut myös sunnuntaina Huvilassa briljantin Tango Alakulon kanssa loistokkaasti esiintyneen Arja Korisevan suuhun!

Encoressa varhaisen CMX:n pusertavasta hc-punkista kuultiin näytteenä Hiki. Myös moni senaikaisista CMX-seuraajista jaksaa yhä uskoa Yrjänään, vaikka Huvila ei ollutkaan aivan loppuunmyyty.

Konsertti päättyi Ruosteeseen, joka oli sovitettu yllättäväksi stemmalauluksi. Laulun syvän melankolinen tunnelma oli toteavuudessaan tallella, mutta se soi nyt aivan kuin jonkin uuden – tai vieraan – alkuna.

Miltei kolmetuntisen illan jälkeen Eläintarhanlahden vastarannan kattojen yllä loimotti miltei täytenä valkea kuu. Silloin vasta tuli mieleen, että Pelasta maailma ja kaikki muutkin Rautakanteleen kappaleet jäivät kuulematta. Vuoden 1995 antia nekin.

A.W. Yrjänä: Eidolon Huvila 26.8.