Cristal Snow on tehnyt urallaan paljon.

Drag-taiteellaan aikanaan valokeilaan noussut Snow on vuosien mittaan muun muassa levyttänyt musiikkia, toiminut juontajana, käsikirjoittanut ja näytellyt sekä kirjoittanut myös suositun Penni Pähkinäsydän – lastenkirjasarjan.

Nyt Snow nähdään KokoTeatterin lavalla käsikirjoittamassaan soolossa Cristal Snow: One Woman Snow, joka on myös teatterin syksyn pääteos. Ohjauksesta vastaa teatterinjohtaja Anna Veijalainen.

Näyttämöllinen cocktail ammentaa Snown ammattihistoriasta, mikä heijastelee taiteilijan polveilevaa uraa viihteen ja taiteen rajapinnassa.

Ja perinteisen dragin nälkäisille tiedoksi, esityksessä nähdään myös yksi dragille ominainen lip sync -kohtaus.

Esitys ei ole kuitenkaan perinteisellä tavalla retrospektiivinen esitys. Uran eri vaiheiden tarkan perkaamisen sijaan se tarttuu hanakasti kiinni Snown yksityiseen elämään, niihin juuriin ja siihen maaperään, josta kasvoi ja kumpusi se esiintyjäpersoona, jonka nyt tunnemme Cristal Snowna.

SNOWN TARINA asettuu KokoTeatterin näyttämölle, joka on peittynyt mustavalkoiseen shakkiruutukuvioon.

Esityksen toisena kiintopisteenä on flyygeli ja sen takana muusikko Timo Hirvonen, jonka jazzahtava pianomusiikki sitoo tapahtumia orgaanisesti toisiinsa. Hirvonen ottaa leikittelevästi osaa kohtauksiin myös muusikon roolin ulkopuolella.

Näyttämökuva tuo vahvan mielleyhtymän hämyisiin kabaree-ravintoloihin, joissa esitys limittyy viekoittelevasti pöydissä juomien kanssa istuvan yleisön sekaan.

Lapsuutensa Kankaanpäässä viettänyt nuori ymmärtää jo varhain olevansa erilainen. Luovuutta pursuava ja dramaattisia naishahmoja, kuten Lauren Bacallia ja tämän tupakan polttoa, Madonnaa ja Tuhkimoa, ihannoiva poika tuntee pienen paikkakunnan ahtauden nahoissaan ja lähtee rapakon taakse New Yorkiin heti kun on vain mahdollista.

Alun mukaansa tempaavaan kohtaussarjaan voi samastua jokainen, joka on kasvanut pienellä paikkakunnalla.

Villit ja merkitykselliset vuodet isossa omenassa muuttavat nuoren elämän tavalla, joka johtaa lopulta myös polulle kohti Cristal Snowta.

TYYPILLISEN näyttävän ja ylenpalttisen drag-estetiikan sijaan Snow nähdään lavalla riisutumpana versiona.

Kai Salon puhtaan valkoisessa pukusuunnittelussa untuvapeitot eivät ole vain nukkumista varten. Salo hyödyntää peittoja jopa nerokkaalla tavalla niin vaatekappaleina kuin asusteinakin.

Useimmiten Snow nähdään kuitenkin yllään vain suuri valkoinen t-paita ja pyöräilyshortsit.

Tuntuma henkilökohtaisesta tilasta on alusta asti voimakas.

Henkilökohtaisuus on esitystä muutenkin läpileikkaava tekijä. Kokonaisuus tuntuu saavan happensa tyypillistä autofiktiota suoraviivaisemmin eletystä elämästä.

Snow ei myöskään pue tarinaansa roolityön suojiin, vaan tulee katsojaa liki omana itsenään.

Katsojana tuntee todella olevansa Snown julkisen elämän ”backstagella”, todistamassa jotain yksityistä. Esitys on monelta osin kuvaus äidin ja pojan vaikeasta, traagisesta suhteesta. Tarinassa lohdutus ja turva löytyy hieman yllättävistäkin paikoista.

Tukeaan antavat usein juuri ne alun kankaanpääläiset ”junteiksi” mielletyt.

ESITYS pääsee jopa yllättämään suoralla henkilökohtaisuudellaan. Välistä esitys käsittelee lapsuutta ja traagisia muistoja tavalla, joka saa kaipaamaan lavan ja yleisön väliin vahvempaa pehmikettä.

Kokonaisuutta on kuitenkin etäännytetty roimalla annoksella itseironiaa ja huumoria, roisiakin sellaista. Muun muassa tämän vuoksi esitystä ei suositella alle 16-vuotiaille.

Huimaan kolmeen tuntiin venynyt, episodimaisesti kulkeva esitys on parhaimmillaan Snown ollessa avoimessa, hetkessä elävässä kontaktissa yleisönsä kanssa. Snown rehellinen ja välitön lavapresenssi on esityksen suola.

Esitys päättyy yhteisiin bileisiin Snown ja mukana elävän yleisön kanssa.