Punaisena lankana kulkee sivistys, johon kirjan nimi metaforisesti viittaa.

Tosin kirjassa muistutetaan, että kirjat eivät sinänsä takaa sivistyneisyyttä, vaikka sen olennaista raaka-ainetta ovatkin – kyky itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun on tosi sivistyksen tärkein tunnusmerkki.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon lisäksi ihmiskunnan suurin ongelma on sivistyksen hiipuminen. Ja voisi täydentää että juuri sivistys on se avain tekijä, jonka avulla myös kaksi muuta ongelmaa ja koko joukko muita ratkaistaan.

KAIKKI alkoi siitä, kun maanviljelyyn siirtyneen heimon yksi jäsen julisti itsensä maan hallitsijaksi. Sitten tämä loi omaksi kuvakseen jumalan taivaineen ja helvetteineen, uskovaisineen ja syntisineen.

Myöhemmin ilmestyivät toisinajattelijat, itseajattelijat tunnuksenaan, ” ajattelen, siis olen” ja ”myös arvostelen vallitsevaa”, voisi täydentää.

Sivistys kiteytyy mammuttimaisista teoksista tunnetussa filosofiassa, joka on ajattelun ajattelua, ajattelun olemuksen tajuamista. Filosofia alkaa ja päättyy kysymyksiin, joihin vastaaminen jo edellyttää laajaa ajattelua.

Eri asioiden välisten riippuvuuksien ymmärtäminen on a ja o, ja tämä taito nykyajan iskulauseisiin typistyneeltä ja algoritmien ohjaamalta ”ajattelulta” uupuu.

Keskittyminen on sivistyksen keskeisiä tekijöitä. Kirja kehittää keskittymistä, mutta älypuhelimien lyhytjänteinen dopamiinimaailma ei.

KIRJA käy aforismien voimalla läpi niin ihmisten jakamisen meihin ja niihin, diktatuurin, äärioikeistolaisuuden, kapitalismin ahneuden, väkivaltaisuuden, kilpailun ja minä-keskeisyyden, ismit, Venäjän ja Yhdysvallat, somen populistisen pinnallisuuden ja tyhjyyden, tykkäys-kulttuurin, lyhytjänteiseen elämään ohjaavat algoritmit, luovuuteen kykenemättömän tekoälyn ja niin edelleen. Siis nykymaailman ongelmien kentän koko laajuudessaan.

Joskin joissain suhteissa kirja laahaa hieman ajasta jäljessä. Kirja viittaa usein pappeihin sodanlietsojina ja kaikenlaisen riiston pyhittäjinä. Mutta näinhän oli ennen, kun kirkko oli vielä vallassa ja voimissaan.

Nyt kauppakeskuksista on tullut uusia kirkkoja ja digitaalisesta todellisuudesta uusi taivas ja sitä hallitsevista alustajäteistä uusia jumalia. Tosin esimerkiksi itäisissä maissa, joita kirja myös ruotii, uskonto hallitsee niin politiikkaa kuin talouttakin, eli kritiikki osuu maaliinsa.

ENTÄ mihin elämänkokoinen kirjasto päätyy?

Maailma ei lopu ydinsotaan johtajien kuoleman pelon vuoksi, mutta ei ilmastonmuutos ja luontokatokaan saa maailmaa sijoiltaan, tosin kirja ei tätä juuri perustele.

Maailma loppuu, kun tähtien tuli loppuu ja entropia kasvaa, kunnes universumi saavuttaa nollatilan. Ja se sivistys katoaa hiljaa hiipumalla, kun joka puolelta tulviva dopamiini pehmentää ihmisten aivot.