Se oli huumaavaa! Mikä näyttämöläsnäolon intensiteetti, hallittu hurjuus ja energian voima. Ja samalla äärimmäinen herkkyys ja lämpö, jotka kaikki säteilivät vaivatta rampin yli katsomoon.

Kaikesta näki, että tekijöinä oli kaksi pitkän uran tehnyttä huipputaiteilijaa, jotka kaiken lisäksi ovat läheisiä ystäviä. Esiintyjien välinen kontakti ja yhteisymmärrys olivat niin täydellisiä kuin olla voi.

Myös esityksen rakenteellinen kaari oli moitteeton. Teos kasvoi juuri sillä tempolla kuin pitikin ja huikean loppukohtauksen jälkeen tuli vielä kaiken kokoava ja rauhoittava ”jälkinäytös”.

Toki yksinjäämisen kipu ja toisen ihmisen läsnäolon kaipuu ovat läsnä, mutta myös raivo ja riemu omilla jaloilla seisomisesta. Se näkyy liikkeissä, kuuluu musiikissa ja laulujen ja runojen teksteissä.

Esitys pohjaa vahvasti espanjalaiseen flamencoperinteeseen, mutta katsojan ei tarvitse tietää siitä mitään voidakseen nauttia teoksesta.

Lundén on loistava esiintyjä, jonka tanssissa on mukana flamencon tunneskaalan koko kirjo ylväydestä ja itsetunnosta sydäntä raastavan tuskan kautta sensuelliin elämänriemuun. Hän on yhtä aikaa hillityn tyylikäs ja täysin pitelemätön.

Puhumattakaan hänen teknisestä tanssitaidostaan, joka on aivan uskomatonta.

Marja-aho ei esiintyjänä jää piiruakaan Lundénin varjoon. Hänen nykytanssistaan voisi käyttää jopa sanaa hermoherkkä. Koko keho elää liikkeessä ja vaikka liikekieli sinänsä ei ole mitenkään erityistä, se on erittäin ilmaisevaa ja välillä jopa aivan hervotonta.

Esitys ei kuitenkaan olisi mitään ilman flamencoon kiinteästi kuuluvaa livemusiikkia. Monipuolinen kitaristi ja säveltäjä Janne Halonen sekä yksi maamme johtavista flamencokitaristeista Toni Jokiniitty alias Tony de Maria luovat lavalle upean musiikkimaailman, joka hehkuu tunnetta ja voimaa.

Se ei silti olisi täydellinen ilman hienoa flamencolaulaja ja -laulunopettaja Taija Tyrväistä alias Taija Robaltaa.

Hänen äänessään ja ilmaisussaan on vahvasti läsnä flamencon perinne täydennettynä omalla persoonallisella otteella. Hän on Lundénin ja Marja-ahon lisäksi ehdottomasti dueton välttämätön ”kolmas pyörä”.

Myös Marja-aho on erinomainen laulaja ja hänen soolonsa sekä duetto-osuudet Robaltan kanssa ovat värisyttävää kuultavaa.

Jaakko Kettusen valot eivät suurimmaksi osaksi tee itsestään numeroa, vaan antavat ennen kaikkea esiintyjien näkyä ja loistaa.

Niissä on kuitenkin välillä hienovaraisia kuvioita lattialla ja erityisesti loppukohtaus on tunnelmallisen upea koko näyttämön täyttävine valopisarointeineen ja katosta putoavine valoverhoineen.

Soledad – Yksinolla on periaatteessa jatkoa vuonna 2023 ensi-iltansa saaneelle duetolle Encuentro – Kohtaaminen, mutta sitä ei tarvitse mitenkään tuntea voidakseen nauttia täysillä esityksestä.

Soledad on oma huikea ja ainutlaatuinen teoksensa, jota ilman maailma olisi hippusen köyhempi.