Jos menestyksen kaavan voisi avata ja koodin toistaa viihdeteollisuuden markkinoilla, Sound of Freedomin (2023) kaltaisia yllätyshittejä ei koskaan syntyisi.

Rane Aunimo

Demokraatti

Sen taustalla on entisen CIA-agentin ja Yhdysvaltain kotimaan turvallisuusviraston työntekijän Timothy Ballardin jonkinlainen tositarina. Ballard metsästi julmimman päädyn rikollisia, ihmiskauppiaita ja vapautti pedofiilien käsiin joutuneita uhreja, lapsiakin.

Enempää elokuvan tarinasta ei uskalla ottaa totena, pikemminkin päinvastoin. Ballardia itseään on syytetty seksuaalisesta väkivallasta.

Sound of Freedom valmistui jo 2018 ja etsi pääsyä levitykseen viisi vuotta. Suurten studioiden ulkopuolinen filmi tehtiin amerikkalaisittain huokealla 14,5 miljoonan dollarin budjetilla, mutta se on tuottanut jo pitkälle yli 200 miljoonaa. Elokuva on historian menestynein amerikkalainen indie-tuotanto tai ainakin hyvin lähellä.

Listahitiksi elokuvan nosti Yhdysvaltojen kristillinen oikeisto ja jopa trumpilainen äärioikeisto. Pääosaa näyttelee salaliittoteorioihin oikeassa elämässä hurahtanut Jim Caviezel, joka teki läpimurtonsa Terrence Malickin Veteen piirretyn viivan (1998) enkelikasvoisena ja tappamisen turhuuden vaistoavana sotilaana.

Tuotantoportaasta löytyy skandaaleissa ryvettynyt näyttelijä Mel Gibson, joka on itse ohjannut kiihkomielisen vanhatestamentillisia elokuvia.

Suurperheen uskovaisen sankari-isän tehtävänä on pelastaa Jumalan lapset turmelukselta.

TAUSTA ja tekijät huomioiden Sound of Freedom on ihmiskunnan likatunkioita tonkivana jännärinä aika tavallinen ja siivokin elokuva. Aihe on toki rankka, mutta yhtään naturalistisempana se olisi suurelle yleisölle liian ruma. Ainoa yllätys tulee lopputekstien aikana, kun Caviezel alkaa puhutella suoraan yleisöä.

Jos jotain, elokuvasta huokuu uskonnollinen vakaumus, joka ei näissä puitteissa salli väkivaltaisen saastan groteskia annostelua vaan pikemminkin tunteen siitä, mitä pahaa suurkaupunkien slummeissa, limaisen eliitin paratiisisaarilla ja sademetsien viidakoissa voi tapahtua, ellemme kollektiivina havahdu sairaiden haukkojen vaarallisuuteen.

Tekijät vetoavat päättäjiin ja kansalaisiin, jotta he tekisivät enemmän.

Esimerkkiä näyttää Caviezelin esittämä agentti, joka on valmis uhraamaan paljon seksiorjiksi kaapattujen lasten ja erityisesti yhden tytön auttamiseksi. Tie vie aina Kolumbiaan ja hampaisiin asti aseistautuneiden kapinallisten leiriin. Suurperheen uskovaisen sankari-isän tehtävänä on pelastaa Jumalan lapset turmelukselta.

Tämä luultavasti selittää suuren osan elokuvan saavuttamasta häkellyttävästä suosiosta Yhdysvalloissa.

B-SARJAN näyttelijöitä ohjaa meksikolainen Alejandro Monteverde, jonka on tyytyminen rajalliseen määrään ulkokuvia suuren maailman poliisielokuvan imitoinnissa.

Sisällä on järjestään pimeää ja pinnistellyn kohtalokasta. Keinovalo ei paljasta niinkään maailman julmuutta kuin puolilähikuviin jähmettyneiden näyttelijöiden ja käsikirjoituksen kömpelyyden. Halvan oloisissa lavasteissa on paljon hämäriä käytäviä ja pahvisia seiniä.

Elokuvana Sound of Freedom ei silti ole äärioikeistolainen vaan kesyn konservatiivinen ja henkisesti keskiluokkaisen valkoinen. Pateettinen viulumusiikki ja kuorolaulu säestävät matkaa viemäriin.

Teatterilevityksessä tulee testattua, löytyykö Suomesta maaperää amerikkalaisen kulttuurisodan välineeksi nousseelle uusjulistukselliselle elokuvalle.