Teoksen pohjana ja runkona on Saila Susiluodon samanniminen proosarunoteos, joka sisältää 64 runoa eli huonetta. Näistä runoista ovat kuva- valo- ja äänitaiteilijat, tanssijat, näyttelijät, nukketeatteritaiteilijat ja muusikot luoneet 64 monitaiteista teosta eri puolille Turun Kivipainon entistä isoa tehdasrakennusta piha-alueineen.

Katsoja, tai kulkija kuten tekijät häntä nimittävät, vaeltaa alkuopastuksen jälkeen omassa tahdissaan ja omassa järjestyksessään huoneesta eli teoksesta toiseen. Aikaa tähän voi pisimmillään käyttää jopa nelisen tuntia ja välillä voi halutessaan pitää lepotauon kokonaisuuteen sisällytetyssä kahvilassa. Kulkemisen aikana voi tarvitessaan kysyä neuvoa ja opastusta eri puolilla päivystäviltä vihreäasuisilta hovimestareilta.

Huoneiden kirjan runojen pohjalta eri tekijöiden tai tekijäryhmien luomissa teoksissa korostuu installaatiomaisuus silloinkin, kun niihin kuuluu esittävä osuus. Esitykset eivät myöskään välttämättä toistu samassa huoneessa jatkuvasti, joten voi käydä niin, että niitä ei näe kovinkaan montaa, koska ne ovat juuri päättyneet katsojan osuessa paikalle tai eivät ole vielä alkaneetkaan. Toistuessaankin esitykset voivat olla melko improvisoituja, joten ne näyttäytyvät katsojille erilaisina. Ja varsinkin ne, joissa katsoja on tavalla tai toisella mukana, ovat aina erilaisia.

Jokainen matka on juuri nyt se oikea

Vaikka eri teosten tekijät ovat taustaltaan hyvinkin erilaisia, on kokonaisuus sen taiteellisen johtajan Alma Rajalan alaisuudessa muotoutunut yllättävänkin yhteneväiseksi. Kyseessä on kuvataidepainotteinen nykytaideteos, jonka keinot ja kieli ovat tästä päivästä, vaikka materiaalit olisivat välillä hyvinkin vanhoja kuten vaikkapa kuluneet kangaspuut tai ovenkarmit. Toisaalta myös muovia monessa muodossa ja monin tavoin käsiteltynä on useassa teoksessa. Sekä tietenkin valo- ja ääniteknologiaa eri tavoin käytettynä, vaikka valoisassa kesäillassa osa valojen hienoudesta väkisinkin jää huomaamatta. Lukemattomia esineitä käytetään joko aivan uudella tavalla tai sitten luomaan tunnelmaa ja kertomaan tarinaa huoneesta ja sen mahdollisesta asukkaasta. Ihastuttavinta Huoneiden kirjassa on se huikea mielikuvituksen määrä ja kekseliäisyys, mikä runoista tehtyihin tulkintoihin sisältyy.

Kukin huone eli teos on numeroitu ja merkitty katsojan saamaan karttaan ja kunkin teoksen kohdalla on luettavissa siihen liittyvä runo. Silti matkan aikana alkoi tuntua siltä, että olisi voinut olla hyvä tutustua Susiluodon teoksen monikerroksisiin ja moniselitteisin runoihin ennalta.

Vaikka näkemäänsä ja kokemaansa sai paneutua rauhassa, eivätkä muut kulkijat häirinneet, alkoi yliannostuksen aiheuttama väsymys selvästi verottaa kierroksen loppupuolta. Huoneiden kirja on niin massiivinen esityskokonaisuus, että se osittain kompastuu tähän laajuuteensa. Teoksia, niiden yksityiskohtia ja kaiken merkityksiä on niin runsaasti, ettei kaikkea millään pysty ja voi samalla intensiteetillä ottaa vastaan. Ja se on sääli, sillä mielestäni kukin teos ansaitsisi yhtä suuren huomion, silläkin varauksella, ettei kaikki voi olla jokaisella yhtä tärkeää.

Kirjassa oleviin runoihin voi palata yhä uudelleen silloin, kun haluaa ja yhden runon sisältöä voi mietiskellä moneen kertaan. Ajallisesti rajatun esityskokonaisuuden kohdalla näin ei voi tehdä. Ehkä siis on vain hyväksyttävä, että kun Huoneiden kirjassa ei voi viipyä päiväkausia, se matka, jonka tällä kertaa tekee, on juuri nyt se oikea ja antaa vastauksen aloituskohtauksessa kolikon heittojen myötä itselle esitetylle hiljaiselle kysymykselle.

Arviota päivitetty: Korjattu näkyviin arvion kirjoittajan nimi, korjattu kuvaajan nimestä kirjoitusvirhe sekä täydennetty kuvatekstiä.