Näinköhan siinä kävi, että kun belgialainen Tim Mielants ohjasi erinomaisen Peaky Blinders -tv-sarjan kolmannen tuotantokauden kuusi jaksoa viime vuosikymmenen puolivälissä, hän päätti, että jonain päivänä hän vielä tekee pitkän elokuvan sarjassa pääosaa esittäneen Cillian Murphyn kanssa. Ja antaa tälle täysin päinvastaisen roolin kuin mitä Peaky Blindersin läpipaatunut gangsteriperheen pomoksi nouseva Thomas Shelby oli.

Olettamuksiahan nuo vain ovat, mutta joka tapauksessa Murphy tekee Mielantsin ohjaamassa elokuvassa Nämä pienet asiat täydellisen laupiaan irlantilaismiehen roolin.

TOISSA VUONNA suomeksi ilmestyneeseen Claire Keeganin menestysromaanin (alkuteos Small Little Things, 2021) pohjautuva elokuva on pysäyttävä kokemus.

Toiseksi siksi, että Keeganin romaaniinsa kirjaaman tapahtumaketjun takana on tositarina.

Siksi Nämä pienet asiat -elokuvan yksi vavahduttavimmista hetkistä osuu sen lopputekstien alkuun: elokuva on omistettu ”niille 56 000 nuorelle naiselle, jotka lähetettiin Magdalena-laitoksiin kuntoutumaan ja katumaan”.

Kuntoutumaan vai katumaan? Kumpikohan päämäärä mahtoi olla tärkeämpää Irlannin katoliselle kirkolle, jonka nunnaluostareissa ylläpidettiin niin sanottuja Magdalena-pesuloita 1920-luvulta aina 1990-luvun puolivälin tienoille?

Näiden luostareiden ”suojiin” eli internoitiin pakolla muun muassa aviottomana raskaaksi tulleita nuoria naisia, jotka synnyttivät siellä, ja joiden lapset otettiin kirkon kautta adoptioon.

Magdalena-pesuloihin pakkotöihin eli todellakin paljolti pyykkäreiksi ei suljettu pelkästään au-äitejä vaan vähän kaikenlaisia Irlannin katolisen kirkon mielestä moraaliltaan arveluttavina pitämiä nuoria naisia: orpoja, vammaisia tai ihan vain kapinahenkisiä.

MIELANTSIN ELOKUVASSA kuten Keeganin romaanissakin eletään 1980-lukua. Bill Furlong (Murphy) on uuttera ison perheen pää, joka ansaitsee leipänsä energiahuoltotehtävissä, kuten nykypäivänä ehkä sanottaisiin. Toisin sanoen hän hoitelee hiilikauppaa, joka huolehtii kaupungin (elokuvassa nimettömän) talouksien lämmönsaannista.

Hän kuskaa hiiliä myös nunnaluostariin, jossa hän sattumalta näkee erästä nuorta tyttöä kurmootettavan pihalla, ja kohta hän löytääkin tämän kaltoin kohdellun Sarahin (Zara Devlin) luostarin hiilikellariin piiloutuneena. Tyttö on raskaana ja hädissään, joten Billissä herää halu auttaa.

Tyttö palautuu vielä nunnien hoteisiin, mutta seuraavalla kerralla Bill ottaa jo omankädenoikeuden käyttöönsä. Siitäkin huolimatta, että hänen elämänympäristönsä näyttää hiljaisesti hyväksyneen kirkon toimintatavan, joka antaa sille valtuudet ottaa ”eksyneet lampaat” pakolla huomaansa. Asioihin puuttuminen on Billille myös taloudellinen riski, sillä luostari on hänen hiilibisnekselleen merkittävä asiakas.

Nämä pienet asiat -elokuvan tapa lähestyä kipeää aihettaan on kiihkoton. Se näyttää yksittäistapauksen kautta katolisen kirkon kyseenalaisen moraalin, mutta ei äidy manifestoimaan ja kaivamaan totuuskomission lailla syyllisiä esiin. Nunniakaan ei demonisoida, vaikka he tämän tarinan konnia omalla hiljentyvällä, mutta myös hiljentävällä tavallaan ovatkin.

Elokuva on puhdistettu kaikesta sensationaalisuudesta ja hyökkäävyydestä. Sen tarinankuljetus on äärimmäisen rauhallista, dialogi sordinoitua, eikä kukaan henkilöistä tunnu provosoituvan mistään.

Ei edes luostarin abbedissa (Emily Watson kirjaimellisesti jäätävässä roolissa), jonka puhuteltavaksi Bill Furlong auttamishalussaan päätyy. (Kylmin teehetki ikinä!)

Siksi joka suhteessa tummasävyinen Nämä pienet asiat on kaunista katsottavaa tässä ajassa, jossa elokuvat useimmiten tuntuvat tehostemassoineen vyöryvän valkokankaalta katsojan päälle.

Musiikin tempomerkinnöillä se on ehdottomasti lähempänä largoa (hyvin hitaasti) kuin prestoa (kiireisesti), niin kuin on vaikuttavan pienesti näyttelevä Cillian Murphykin.

TÄMÄ IRLANNIN historian häpeätahra, johon osallisuudestaan eli hiljaisesta hyväksymisestään maan hallitus esitti pääministerin suulla vuonna 2013 virallisen anteeksipyynnön, ei toki ole ensimmäistä kertaa elokuvissa framilla.

Maineikas brittiohjaaja Stephen Frears käsitteli tätä kipeää aihetta vuonna 2013 ilmestyneessä, hyvin menestyneessä elokuvassaan Philomena. Sekin lähestyi aihetta tosipohjaisesti eli kertomalla katolisen kirkon adoptiotoimia vastustanaan nousseen Philomena Leen jäljitystyöstä löytää aviottomana synnyttämänsä pojan, jonka Magdalena-systeemi 1950-luvulla häneltä vei.

Frearsia ennen aihetta käsitteli skotlantilainen ohjaaja Peter Mullan elokuvassaan The Magdalena Sisters, joka voitti muun muassa Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon vuonna 2002, mutta joka ei siitä huolimatta Suomessa tullut kuin dvd-levitykseen.

Kuriositeettina mainittakoon, että Nämä pienet asiat -elokuvassa Bill Furlongin vaimoa näyttelevä Eileen Walsh nähtiin Mullenin elokuvan yhdessä pääosassa Magdalena-nunnien ”kuntouttamana” nuorena naisena.

Voisi olettaa, että kun ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta – vasta! – Magdalena-laitosten alasajosta, tuo Irlannin kirkon ja valtion häpeäpilkku nousee taas taiteen keinoin esiin.