Vahva fiktio, musiikkinäyttämö kabareemaisen irrottelevine rooleineen vastaan faktat fossiilisten polttoaineiden ylivallasta sekä energian tuotannosta ja kulutuksesta– tämän jännitteen saaminen samalle asetilleteki tiukkaa. Esillä oli asialinjan vahva pohjavire samalla kun draamalle tyypillinen puuskainen ja vetävä musiikki avasi omat energiansa näyttämöllä puhaltaa.

Tavanomaisuudesta poikkeava oopperahanke esitteli suomalaisen energiapolitiikan ja tekniikan tilaa ja mahdollisuuksia. Ajatus on kiinnostava ja yritys oopperaksi kannatettava, mutta torsoksi toteutus jäi kuin rakenteilla oleva tuulivoimala, kuin ikihanke Eurajoella.

Hyvää yritystä

Mutta asia, eli maamme energiateollisuuden, -talouden, -politiikan ja -tulevaisuuden tila, oli asiasanoista huolimatta itse oopperassa jossain määrin hakusessa.

Mukaan liitetty pitkähkö, sinänsä sympaattinen irrallinen johdanto, vähän kuin kympin koululaisten kevätjuhlapuhe, istui alkuun vaikeasti. Sama vaikutus oli oopperaan ujutetuilla debateilla keskustelijoiden ansiokkaista ajatuksista ja luontevasta esiintymisestä huolimatta.

Yksi syy hankaluuksiin lienee ollut myös libreton osittainen hauraus ja sen myötä kenties ohjausotteen hakuisuusja henkilökuvien ohuus.

Ohjauksella asioita olisi voinut ajaa toisinkin, reippaammin luovasti. Myös librettoa rukkaamalla ja hellästi noita uusia ja vähän outoja tietoiskuja kurittamalla kuljettava tie ei olisi ollut yhtä mutkikas.

Ooppera itsessään toimitti tehtävänsä

Varsinainen oopperameininki tuntui kyllä esiintyjiltä ja muusikoilta sujuvan. Musiikkidraaman henkselit paukahtelivat äänekkään herättelevästi. Heleniuksen rakentama musiikki soi yhtä lailla keveyttä kuin klassisia piirteitä ja taiten rakennettujaaikalaistonaliteeseja.Kohtausten lyhykäisyydestä huolimatta värikylläinen ooppera pysyi hyvin kasassa.

Muusikot myös lauloivat, näyttämön toiminta oli tarinan niukkuudesta huolimatta vauhdikas ja välillä vietävän vetävä.  Ville Saukkonen näytti ohjaajanlahjansa saamalla näinkin paljon irti annetusta paketista. Taina Relanderin laboratorio- ym. vaatetus oli virkistävä, näyttämön Suomi-lavaste taloudellinen, jopa hallituksen leikkauksia tehokkaampi.

Petri Bäckströmin tenori vahvistuu ja jalostuu edelleen. Se on kuin sopivasti liukastettu saippuatanko, houkuttelevasti tuoksuva, taipuisa ja käyttäjänsä hallinnassa joustava. Roolissa ei hiventäkään yliammuskelua, laulaja elementissään!

Ann-Marie Heinon laajalle ulottuva mezzosopraano pysyy sekä erinomaisesti koossa että on vapautunut oopperainstrumentti, koomikon taidot ovat rooliinkuin panssaroidut.

Oskari Nokso-Koiviston matalalle miesäänelle on väylä äänihuulissa vapaaksi aurattu.Laulaja solahtaa osaansa luontevasti kuin verkkareihinsa, uudet roolityöt esille! Sopraano Reetta Ristimäen kabaree-tyylittely heittelee sävyjä, volyymiä ja roolin persoonaa haluamallaan tavalla.