Rainer Smedmanin kirjoittama kirja ilmestyi syksyllä 2025. Smedmanin Tokoi-projekti on ollut valtava. Kirja lienee ainoastaan sen jäävuoren huippu.

On tunnettua, että Oskarin elämästä ei draamaa puuttunut. Yllättävän paljon on kuitenkin sellaista, mikä on jäänyt huomiotta tai varjoon.

Tokoin nuoruuden vaiheet siirtolaisena Yhdysvalloissa (1891-1900) avaavat näkymän hänen myöhempiin vaiheisiinsa.

Lopulta hän päätyi Coloradon Leadvilleen kaivoksen vuokraajaksi. Vuokraaminen kannatti sen verran, että Tokoi palasi koti-Kannukseen suhteellisen varakkaana miehenä.

PALUUMUUTTAJA Tokoi oli jo tässä vaiheessa kokenut järjestöaktiivi. Pian hän oli myös kotimaassa poliittinen vaikuttaja, ensin kuntatasolla ja sitten eduskunnassa, jonne hänet valittiin ensimmäisten joukossa 1907.

Valtakunnallisten tehtävien lisääntyessä Tokoi muutti perheineen Helsinkiin. Vuonna 1912 Tokoista tuli Suomen Ammattijärjestön puheenjohtaja.

Smedmanin mukaan Tokoi asemoitui kansanedustajana eduskuntaryhmän maltilliseen siipeen ja oli parlamentaarisen yhteistyön kannalla. Tällä oli merkitystä vuonna 1917, kun helmikuun vallankumouksen jälkeen Suomen puolueet muodostivat maalle hallituksen eli senaatin.

Väinö Voionmaa esitti senaatin varapuheenjohtajaksi (pääministeriksi) Oskari Tokoita, koska hänellä oli porvarillisten piirissä suurempi kannatus kuin muilla sosialidemokraateilla. Tokoin senaatin kenties merkittävin saavutus oli ns. valtalaki heinäkuussa 1917.

Smedman kuvaa, miten huhtikuussa 1917 Tokoin eduskunnassa pitämä puheenvuoro nousi ”suureksi ohjelmapuheeksi”, jossa viitoitettiin tiekartta kohti Suomen itsenäisyyttä.

Tokoin senaatti kaatui kiistaan valtalaista. Syksyn 1917 kuluessa Suomi ajautui kohti sisällissotaa. Tokoi esitti nyt aiempaa radikaalimpia näkemyksiä tulevaisuudesta ja vallankumouksen mahdollisuudesta.

Aivan sisällissodan kynnyksellä Tokoi alkoi epäröidä. Hän neuvotteli viime hetkiin asti porvarillisten kanssa myös sovinnosta. Smedman tulkitsee kirjassa, että Tokoi myöhemmissä muistelmissaan pyrki kirkastamaan kilpeään.

TOKOI ryhtyi punaisten hallituksen eli kansanvaltuuskunnan elintarvikeasiain valtuutetuksi ”SAJ:n puheenjohtajan ominaisuudessa”.

Sisällissodan vielä riehuessa Tokoi oleskeli yhä enemmän Pietarissa hoitamassa elintarvikeasioita mutta myös solmimalla yhteyksiä Saksan ja valko-Suomen vihollisiin eli liittoutuneisiin. Kapinan jälkeen hän ei kauan viihtynyt Venäjällä punapakolaisena vaan siirtyi pohjoiseen brittiarmeijan suojissa perustetun Muurmannin legioonan tehtäviin.

Joskus asiat etenevät nopeasti. Vielä kesällä 1917 Suomen hallitusta johtanut Tokoi oli syksyllä 1918 kuolemaan tuomittu maanpakolainen. ”Petturin tuomio on kuolema”, Venäjällä perustettu SKP:n keskuskomitea linjasi.

Kenties sama kohtalo olisi odottanut Tokoita myös valkoisessa Suomessa, mikäli entinen senaattori olisi päätynyt valtiorikosoikeuksien kynsiin.

Oskari Tokoi asui loppuelämänsä Yhdysvalloissa. Perhekin yhdistyi, kun Hanna-vaimo pääsi muuttamaan miehensä perässä. Perhe jäi silti hajalle, kun Tokoin lapset päättivät jäädä Neuvostoliittoon.

Hanna Tokoin kuoleman jälkeen Oskari avioitui amerikkalaisen Eva Pearl Whitakerin kanssa. Oskarin lapsenlapset näkivät toisensa 2000-luvulla Suomessa, toiset tulivat tapaamiseen Yhdysvalloista, toiset Ukrainasta.

Maanpakolaisena Tokoi integroitui amerikansuomalaisten yhteisöihin ja oli pian tärkeä linkki heidän ja koti-Suomen välillä. Suomen Sosialidemokraatti akkreditoi Tokoin kirjeenvaihtajakseen ensimmäisen kerran jo vuonna 1921.

Sotien 1939-1944 aikana ja varsinkin niiden jälkeen Tokoin rooli Suomen avustustoiminnassa nousi merkittäväksi. Tokoi kiersi Amerikan mantereella puhujana Suomen asialla Help of Finland Inc. -järjestön tehtävissä.

TOKOIN saapuminen Suomeen vuonna 1949 oli yhtä juhlaa. Suomen Sosialidemokraatti uhrasi aiheelle neljä peräkkäistä etusivun pääjuttua.

Smedmanin kirjassa Tokoin Suomen käynnit 1949, 1957 ja 1958 on kuvattu yksityiskohtaisesti. Kaikkia ylistyspuheita ei ehkä olisi tarvinnut siteerata.

Smedman siteeraa myös Väinö Tanneria, jonka mukaan Oskari Tokoi oli ”tunnepuhuja”. Tokoi kykeni siten nousemaan joukkojen eturiviin. Toisaalta hänen täytyi olla erinomainen organisoija. Tokoi ei ollut vain puhuja vaan myös tekijä.

Elämäkerran lähdetiedot on julkaistu erikoisella tavalla, kirjahankkeen verkkosivulla. Sivuilta alkuperäistä lähdeaineistoa löytyy myös digitaalisessa muodossa. Ratkaisu korvaa vain osittain lähdeviitteiden puutteen.