Edessä ovat kovat vaalit, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta arvioi.

– Luulen, että elinkeinoelämä on voimaantunut viimekertaisesta tuloksesta ja se haluaa varmistaa, että nykymeno jatkuu.

– Helsingin kabineteissa on myös kuiskuteltu halusta saada hallitukseksi oikeistokoalitio. Työmarkkinoilla yleistynyt röyhkeys ja kaikkivoipaisuus näkyy myös politiikan puolella, Eloranta sanoo.

– Pitää oikein kiittää hallitusta siitä, että Ay-demareiden toiminnalle on nyt kova kysyntä. Ihmiset haluavat identifioitua tämän tyyppiseen toimintaan, vetovoimaa on, pari vuotta sitten perustetun Ay-demarit-yhdistyksen puheenjohtaja Heidi Lehikoinen sanoo.

Lehikoinen myöntää hieman yllättyneensä Ay-demarien vetovoimasta. Kannattajia on tällä hetkellä lähes viisi tuhatta. Monella ammattiliitolla on myös omat aktiiviset demariryhmänsä.

– Meillä porukka näkee tämän niin, että liittorajat saavat hämärtyä yhteisessä tekemisessä, Lehikoinen painottaa.

Jarkko Eloranta on huomannut saman kuin Lehikoinen. Nyt taas uskalletaan tunnustaa väriä. Vielä joku vuosi sitten haluttiin tehdä jonkinlaista palomuuria politiikan ja ay-toiminnan välille.

– Työmarkkinamaailma on muuttunut aikaisempaa politisoituneemmaksi. Liitoissa on huomattu, että yhdessä tekemällä saadaan parempia tuloksia. Ay-demarit on hyvä väylä vastata siihen, Eloranta sanoo.

POLITIIKKA ja siihen vaikuttaminen on vahvasti Ay-demarien agendalla. Ensimmäinen tavoite on SDP:n keväällä järjestettävä puoluekokous ja sen jälkeen eduskuntavaalit. Tavoitteena on kummassakin vaiheessa päästä vaikuttamaan tulevaan hallitusohjelmaan.

Ay-demareilla oli viime syksynä viisi työpajaa, joissa keskusteltiin työelämäaiheista. Yhteisen pohdinnan tuloksena syntyi 10 aloitetta puoluekokoukseen.

Heidi Lehikoinen painottaa, että Ay-demarien ensisijainen tavoite on SDP:n vaalivoitto.

– Vaalivoitto on lähtökohta sille, että päästään edes keskustelemaan työntekijäystävällisestä hallitusohjelmasta.

Pitkään ammattiyhdistysliikkeessä mukana ollut ja nyt PAMin toiminnanjohtajana toimiva Lehikoinen pitää hyvänä, että työntekijät ovat alkaneet käydä enemmän yhteistä liittorajat ylittävää poliittista sisältökeskustelua.

Aktiivisuus ei ole jäänyt vain ohjelmatasolle. Ay-demareilla on verkossa puoluekokousfoorumi, jossa on noin 300 osallistujaa. Heistä noin 100 on joko ehdolla tai jo nimitettynä edustajana puoluekokoukseen. Myös eduskuntavaaleihin on halukkaita ehdokkaita.

AY-DEMARIEN toivelista seuraavaa hallitusohjelmaa varten on pitkälti Orpon hallitusohjelman vastakohta. Tavoitteena on korjata istuvan hallituksen leikkauksia ja työelämäheikennyksiä.

Työttömiä koskevan ansiosidonnaisen porrastuksen korjaaminen ja työttömyysturvan suojaosa palauttaminen sekä osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden aseman parantaminen, Heidi Lehikoinen listaa osaa tavoitteista.

Hän sanoo Orpon hallituksen vastuuttavan kohtuuttomasti työntekijöitä työttömyydestä tai työttömyyden uhasta. Hän toivoo, että työnantajatkin kantaisivat vastuunsa työntekijöidensä tilanteesta. Tässä yksi tekijä olisi kokoaikaisen työn lisääminen.

Lehikoisen mielestä pääsääntöisesti ja perusteetta osa-aikaisia tai määräaikaisia työsuhteita tarjoavia työnantajia voisi yhteiskunnan taholta ohjata kevyesti kepillä, vaikka korkeammalla työttömyysvakuutusmaksulla.

– Jos työnantaja katsoo, että osa-aikaiset ja määräaikaiset työntekijät ovat hänelle liiketaloudellisesti kannattavia, niin kyllä hänen pitäisi osaltaan myös vastata näihin työsuhteisiin kuuluvasta suuremmasta työttömyysriskistä, Lehikoinen perustelee.

HALLITUKSEN leikkaustoimet ovat usein helpompia kuin niiden peruminen seuraavalla hallituskaudella. Elorantakin pitää realistisena, että kaikkia Orpon tekemiä työelämän heikennyksiä ei pystytä korjaamaan, vaikka SDP johtaisi seuraavaa hallitusta.

– SAK etujärjestönä, samalla tavalla kuin myös Ay-demarit, katsoo asioita vähän pitemmällä aikavälillä kuin vaalikausi kerrallaan. Pidämme esillä meille tärkeitä asioita, vaikka ymmärrämme, että ne eivät välttämättä toteudu seuraavalla neuvottelukierroksella tai hallituskaudella, Eloranta sanoo.

Hän muistuttaa, että myös työnantajapuoli oli vuosikymmeniä ajanut monia tällä hallituskaudella toteutuneita tavoitteitaan.

– Ja kun se poliittinen ikkuna aukeaa, tilanne hyödynnetään. Tosin nyt työnantajille tuli kaikki kerralla. Ja siitä onkin otettu kaikki irti, mikä lähtee. En tiedä, milloin tällaiset paraatiovet voisivat avautua työväenliikkeelle.

Eloranta näkee, että työmarkkinoilla on nyt siirrytty maksimaalisen voimapolitiikan aikaan, missä vanha sopimuspohjainen toiminta on kadonnut tai rikottu.

– Ei ole väliä, miten ne rakenteet hajoavat, pääasia on vanhan rikkominen. Tämä on todella huolestuttavaa kehitystä, Eloranta synkistelee.

Hänen mielestään osa kehitystä ovat hallituksen konkreettiset toimet ja myös poliittinen retoriikka, joilla se on pyrkinyt heikentämään ammattiyhdistysliikettä. Yksi tällainen toimi on ollut ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen.

Heidi Lehikoinen kuvailee hallituksen toimintaa röyhkeäksi ja ylimieliseksi, vaikka Suomen kaltaisessa pienessä maassa kompromissit ja konsensus ovat kaikkien etu.

– Ajatellaan vaikka työpaikkojen luottamushenkilöitä, joiden pitäisi yhdessä työnantajan kanssa kehittää työpaikan toimintaa. On aika värisyttävää, kun maan hallitus antaa ymmärtää, että se ei olekaan enää hyvä juttu. Tämä on juuri se asia, joka on nyt aktivoinut meidän porukkaamme.