Euroopan mahtivaltojen kyljessä lepäävät pienet Benelux-maat ovat mannereurooppalaisuuden keskeistä ydinaluetta ainakin poliittisesti ja kulttuurisesti. Taiteelliselta anniltaan Belgia, Alankomaat ja Luxemburg ovat kuitenkin pikemminkin Suomeen verrattavia hämärvyöhykkeitä, joista pintaraapaisua suurempaa kokokuvaa on hankalaa ulkopuolelta muodostaa.

Nykyaktiivisen eurooppalaisen elokuvataiteen ääripäät kuitenkin taitavat löytyä juurikin näiltä apajilta.

Kun asettaa estetiikan kartalle hollantilaisen elokuvan pitkäaikaisen visvanlennättäjän Paul Verhoevenin ja belgialaisen elokuvan sosiaalisesti vastuuntuntoiset ylpeydet Dardennen veljekset, ei kuilu heidän välillä voisi olla syvempi.

DARDENNET löivät läpi tasan 30 vuotta sitten elokuvallaan Lupaus, joka on yhä heidän yksi parhaista elokuvistaan.

Sitä edeltäneiden kahden haparoivan pitkän elokuvan jälkeen he löysivät laittoman siirtolaisuuden ympärille rakentuvassa Lupauksessa oman koruttoman tyylinsä, josta ovat sitten pitäneet varsin tiukasti kiinni.

Cannesissa Kultaisen Palmun ensimmäisenä belgialaiselokuvana napanneella vimmaisella Rosettalla (1999) ja asetelmaltaan huikaisevalla Le fils -elokuvalla (2002) on vannoutuneet ihailijansa, mutta jälleen Kultaisen Palmun voittanut Lapsi (2005) ja Lornan hiljaisuus (2008) olivat nekin vaikuttavia töitä.

Uutuus Nuorena äidiksi (Jeunes mères) on ensimmäinen veljesten elokuva, jonka olen nähnyt sitten Le gamin au vélon (2011). Se tuntui aikanaan pieneltä otteen kirpoamiselta edellisten elokuvien painokkuudesta.

Mikään olennainen Dardennejen maalmassa ei tunnu juuri muuttuneen, vaikka olin vähän kuullut toista. Tiettävästi he ovatkin tässä välissä tehneet entistä melodramaattisempia elokuvia.

NUORENA ÄIDIKSI ammentaa nimensä mukaisesti teiniraskauden tematiikasta. Moninäkökulmaisen draaman tapahtumat sijoittuvat ensikodin eläväiseen piiriin Liègen kaupungissa itäisessä Belgiassa lähellä Hollannin rajaa.

Henkilöiden heikko toimeentulo yhdistettynä päihdeongelmiin, masennukseen, lapsensaantiin ja mahdolliseen perheen perustamiseen on jo takavuosiltakin varsin tuttua Dardennejen ydinsisältöä.

Keskiöön nousee muutama nuori äiti.

Naïma (Samia Hilmi) on heistä saanut jo tukevimman otteen elämästä ja toimii kannustavana esimerkkinä muille. Jessica (Babette Verbeek) on viimeisillään raskaana, mutta kipuilee peloissaan vailla läheistä yhteyttä omaan äitiinsä (India Hair), jonka elämässä Jessica on yksityinen salaisuus.

Myös Arianalla (Janiana Halloy Fokan) on ongelmallinen äitisuhde, jota värittävät alkoholismi ja läheisriippuvuus. Julia (Elsa Houben) on koditon narkkari, joka yhdessä hyväntahtoisen poikaystävänsä kanssa suunnittelee elämäänsä uudelle, vakaammalle pohjalle.

Perla (Lucie Laruelle) taas huomaa, ettei hänen lapsellaan ja tämän isällä olekaan toivottua tunneyhteyttä.

Nuorena äidiksi on asiallinen ja tarkkanäköinen, vastuunkantoon vasta itsestäänkin opettelevien henkilöidensä tunnetasolla vaivatta liikkuva elokuva, jossa mitään yksinkertaisia patenttiratkaisuja ei ole kenellekään tarjolla.

Arjen paino on valtaisa, muttei pelkästään iloton – se täyttyy ihmisten alituisista ja monentasoisista kohtaamisista. Syrjäytymistä ehkäistään huomaamatta silmästä silmään.

USEIN REALISMIINKIN pyrkivissä elokuvissa näyttelijöiltä löytyy jonkinlaista itsetietoista kineettistä karismaa, mutta Dardennet kulkevat jälleen tätä piirrettä vastavirtaan.

Nuoret näyttelijät ovat kuin satunnaisia ihmisiä elävästä elämästä, joilla ei ole pärjäillessään aikaa miettiä, miltä he mistäkin kulmasta näyttäisivät valkokankaalla.

Yleiskuvassa Dardennejen naturalistinen maailma sykkii yhtä ennallaan kuin Euroopan työttömyysluvut. Vaikka todellisuuden luonne ei laajempana otantana juuri muuttuisi, pieniä nytkähdyksiä suuntaan tai toiseen voi aina erottaa.

Nuorena äidiksi on Dardenne-draamaksi epätavallisen lämmin, rauhoittunut ja toiveikas teos samalla, kun teiniäitien tilanteet ovat tuttuun tapaan kouriintuntuvan vaikeita ja haastavia vailla minkäänlaista todistelun makua.

Auttavien käsien perusinhimillinen merkitys korostuu tarinassa kiihkottomana sivujuonteena. Hyvän tahdon takana on kuitenkin tässäkin toimiva järjestelmä resursseineen. Ilman sosiaali- ja terveysalan ruohonjuuritoimijan tarjoamaa keskittynyttä tukea näidenkin nuorten äitien tarina olisi varmasti ihmiskohtaloidensa ennusmerkeiltään pirstaleisempi ja synkempi.

En tiedä, missä on vika, kun tarvitaan belgialainen elokuva kuvaamaan juuri sitä, mitä Suomessa ollaan romuttamassa.