Teatteri ja Tanssi
4.12.2025 17:01 ・ Päivitetty: 4.12.2025 13:17
Arvio: Sami Saikkonen ja Minna Tervamäki kohtasivat kuoleman – muistot hyökyvät mieleen, mutta menneisyyttä ei saa takaisin
Sami Saikkosen ja Minna Tervamäen esitys on intensiivinen duetto.
Sami Saikkosen ja Minna Tervamäen esitys Kohtaus miehelle ja naiselle – kolmas kohtaaminen KokoTeatterissa on selkeästi kaksiosainen teos. Jopa niin selkeästi, että alkupuolen soolojen ja jälkipuolen dueton välissä on väliaika.
Soolot käsittelevät kummankin tanssijan elämässä tapahtunutta kohtaamista kuoleman kanssa, Tervamäellä Thaimaan tsunamissa Saikkosella lento-onnettomuudessa.
Tähän viittaavat Tervamäen musta ylipitkä verkkomainen asu, johon hän pukeutuu alun svengailevan lämmittelyn jälkeen ja äänitaustan musiikissa kuultava aaltojen rytmi. Saikkosella taas pyörätuoli, jonka kanssa ja jossa hän tanssii.
Kummatkin pääsevät omalla tavallaan yli ja irti tapahtuneesta. Tervamäellä käyttövoimana on sitkeyden tuoma energia, Saikkosella raivon antama. Päättäväistä tahtoa on kummallakin.
Tervamäen liikekieltä hankaloittaa jatkuvasti eri puolille takertuva verkko, mutta yllättävän monipuolista liike on siitä huolimatta. Saikkonen taas näyttää, kuinka monin tavoin ja ilmeikkäästi eri kehon osat voivat liikkua, vaikka itse pyörätuolista ei pääsekään irti.
Kohtaus miehelle ja naiselle – kolmas kohtaaminen
KokoTeatteri
Koreografia ja tanssi Sami Saikkonen ja Minna Tervamäki Musiikki Juho Suominen, Ofelia Adrastea, Seven industral sounds, Nicholas Lens Teksti Saimi Saikkonen ja Esko Salervo Valot Jukka Huitila Tuotanto Jojo – Oulun Tanssin keskus
Loppu on kummassakin soolossa positiivinen. Verkkopuvun saa lopulta riisuttua, eikä pyörätuoli onnistu estämään tanssimista.
TOISEN PUOLEN duetossa kaksi aikanaan toisiinsa hullaantunutta ja sitten eronnutta ihmistä kohtaavat yllättäen.
Kahdessakymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon ja muistot hyökyvät mieleen.
Suhteessa on ollut hyviäkin hetkiä, mutta selvästi enemmän kipuilua. Ja ennen kaikkea menneisyyttä ei saa takaisin. Se on mielestäni dueton ydinsanoma.

Kuva Janne-Pekka Manninen

Kuva Janne-Pekka Manninen
Saikkosella ja Tervamäellä on takanaan vuosikymmenien yhteinen työskentelyhistoria.
Se näkyi tilan antamisena toiselle ja keskinäisen kontaktin vaivattomuutena. Toki he ovat työskennelleet paljon myös erillään, varsinkin viime vuosina, ja siitä ehkä mukaan tuli hippunen eräänlaista varovaisuutta.
Saikkosen luomassa koreografiassa on paljon pysähtyneitä asentoja, jotka vaihtuvat ja toistuvat kuin muistikuvat.
Liikkeellisesti Tervamäki on sähäkämpi, Saikkosen liikkeissä on enemmän kulmikkuutta ja viipyilevyyttä. Tämä ero kuvaa myös henkilöiden luonteiden eroa ja omalla tavallaan antaa selitystä siihen, miksi he aikanaan erosivat.
Kohtaus miehelle ja naiselle ei ole maailmoja mullistava esitys, eikä se siihen pyrikään. Se on intensiivinen väläys kahden ihmisen suhteesta, siihen vaikuttaneista asioista ja sen nykyisyydestä.
Samalla se omalta osaltaan vahvistaa näkemystä, ettei tanssiminen ja liikkeellä ilmaisu suinkaan pääty johonkin tiettyyn ikään tai kehon muutoksiin. Se muuttuu ja muokkautuu, mutta liike jatkuu.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.
