Heidän joukossaan oli 95 000 rintamalla kaatunutta suomalaista sotilasta ja 2 000 siviiliä. Suurin osa heistä kuoli kaupunkien pommituksissa.

Nykytiedon mukaan 182 siviiliä kuoli neuvostopartisaanien väijytyksissä ja hyökkäyksissä korpikyliin. Iskut olivat hyvin raakoja ja jättivät moniin rajaseudun asukkaisiin syvän trauman.

Kuolleiden ja loukkaantuneiden ohella iskut aiheuttivat suurta pelkoa rajaseuduilla ja sitoi joukkoja selustanvarmistustehtäviin.

Siviiliväestöön kohdistuneiden partisaani-iskujen avointa julkista käsittelyä ei katsottu Suomessa YYA-vuosina sopivaksi.

Yritykset julkaista aiheesta tietokirja päättyivät vielä 1980-luvun alussa siihen, ettei yksikään kustantaja ollut valmis ottamaan teosta julkaistavaksi.

TOIMITTAJA, tietokirjailija Veikko Erkkilän vuonna 1998 julkaisema teos Vaiettu sota: Neuvostoliiton partisaanien iskut suomalaisiin kyliin oli yhdessä toimittaja Risto Arkimiehen tv-dokumentin kanssa uraauurtava teko vaikenemisen muurin murtamisessa.

Erkkilän syksyllä 2021 julkaisema Kello 04 Moskovan aikaan – He tulevat joka yö oli merkittävä teos sen osalta, että se oli ensimmäinen tietokirja, jossa käytettiin laajasti lähteenä Keskusrikospoliisin vuosituhannen vaihteessa sotarikosprosessin aloittamiseksi tekemiä kuulustelupöytäkirjoja.

Kuten tunnettua itse rikosprosessi ei edennyt Venäjän yhteystyöhalun puutteen takia alkua pidemmälle.

Nyt ilmestyneen Erkkilän uusimman kirjan aiheena on yhtä lailla vähän tunnetut Suomen armeijan käynnistämät partisaanien vastatoimet.

Kirjan ohella aiheesta saa tänä syksyn ensi-iltansa myös Dokumenttielokuva Osasto Savukoski partisaanien jäljillä, jonka tekemiseen Erkkilä on osallistunut.

Osasto Savukoski (Osasto Sau) aloitti toimintansa joulukuussa 1942 ja sen tehtävä oli torjua Neuvostoliiton Pohjois-Suomen raja-alueelle lähettämiä partisaaniosastoja.

Lapin olosuhteet hyvin tuntevista miehistä koostunut joukko toimi yhteistyössä Pohjois-Suomeen sijoitetun saksalaisen vuoristoarmeijan kanssa. Suomalaisosaston perustaminen oli tarpeen, sillä saksalaisilta puuttui toimintaseudun paikallistuntemus, joka on välttämätön niin sanotussa vastasissitoiminnassa.

OSASTO SAUN ytimen muodosti sadan miehen iskujoukko, joka järjesti väijytyksiä ja ajoi takaa vihollisosastoja.

Sotakoirilla oli tärkeä rooli jäljitystoiminnassa. Loput Saun noin neljäsataa miestä palveli kenttävartioissa varmistusjoukkona.

Osastolla oli keskeinen rooli siinä, että partisaaniuhasta huolimatta elämä Lapin rajaseuduilla pystyi jotenkin jatkumaan.

Erkkilän teos on hänen aiempien kirjojensa tavoin sujuvasti kirjoitettu. Teoksella olisi kuitenkin suurempi tutkimuksellinen merkitys, jos siinä olisi käytetty ala- tai loppuviittauksia.

Tämä ei vähennä sitä, että Erkkilä on jälleen tarttunut Neuvostoliiton jatkosodan aikaisia partisaani-iskuja tarkastelevaa tieteellistä kokonaisesitystä odotellessa tärkeään aiheeseen.