Kirjallisuus

Arvio Tapani Kinnusen uusimmasta romaanista: Ah elämää!

Kari Hulkko
Kirjailija Kinnunen Kirjamessuilla kerran kera edellisen kustantajansa Ville Hytösen (vasemmalla).
Kari Hulkko
Kirjailija Kinnunen Kirjamessuilla kerran kera edellisen kustantajansa Ville Hytösen (vasemmalla).
Kari Hulkko
Kirjailija Kinnunen Kirjamessuilla kerran kera edellisen kustantajansa Ville Hytösen (vasemmalla).

Tapani Kinnusen dokumentoiva elämänkertomus on edennyt kolmanteen osaan.

Alussa viivähdetään nuoren Topias Kettusen alias Tapani Kinnusen kouluvuosissa. Kesä on mahtavaa aikaa, jalkapallo, sukulaiset ja mökkeily täyttävät nuoren pojan elämän. Tyttöjä katsellaan, kiusaajia vältellään ja sopivasti uhotaan, jos muu ei riitä. Joskus auttavat ovela sanailu ja älyn käyttö. Se on hyväksyttyä, varsinkin piireissä, joissa sitä ei yleensä käytetä. Vuodet poikaiässä sujuvat ihmeen viattomasti.

Lomalla Topias pääsee Helsinkiin, matka on mieleenpainuva ETYK:in ja nähtävyyksien vuoksi. Miehistymiselle ikäkausi on otollinen. Ei liikaa pelkoja, vaan sopivia haasteita, sanoisi kasvatustietäjä.

Tarinan rakennustyömaa minä-navan ympärillä

Joensuun tienoo taakse, kun vuodet Turussa odottavat. Mutta kirjoittaja tekeekin ovelan siirron. Hän hyppää ajassa aika askelen eteenpäin. Runon ei ole hyvä jäädä odottamaan liian pitkäksi aikaa muun varjoon.

KIRJAT

Tapani Kinnunen: Kuumat raiteet
Robustos 2017, 157 s.

Mutta voi, seesteisen alun jälkeen kirjassa luikertaa framille myös kosiskelun kavala käärme. Runoilijanplanttu Topias kumartaa ylen syvään muiden runoilijoiden ja kustannushulttioiden suuntaan. On aika tottua talon tavoille, aika antaa palaa, puhuu teksti.

Savustamo-niminen kustantamo rapajuoppoineen tulee Topiakselle kovin tutuksi ja houkuttavaksi. Päihteet pysyvät silti hallinnassa, jos ei lasketa mukaan aikoja tai hetkiä, jolloin taju on karannut kauas ulottumattomiin. Onni myötä ja varjelus varavarjona, sanoisi nuorisopastori.

Jakso on kirjallisesta näkökulmasta katsottuna informatiivinen, jos sellaista sanaa tässä yhteydessä kehtaa käyttää. Antaumusta ja opittavaa nuorella runoilijalla on, ryhtiä niin, että vuodet kuluvat näennäisen pystyssäpäin ja että julkaisupino kasvaa. Luvut ovat sopivaa lähilukua sellaiselle, joka hamuaa kokonaiskuvaa turkulaisesta katurunoudesta.

Vuodet runoneitseyden auringonpaisteessa ja räntäsateessa ohjaavat monella tapaa Topiaksen taiteilijatietä. Nuori runoilija on vaikutuksille altis, matkoille valmis ja työssään valpas. Runoilijan kokonaiskuva alkaa hahmottua ruutu ruudulta.

Jotkut näistä runoelämää kuvaavista luvuista ovat hyvinkin kelvollista kirjallista kamaa, romaanin alkuosan poikavuosien sivujen rinnalla. Hyvä veto vie, meno on hallittua ja mukaansatempaavaa. Joutavat (katurunouden silmin katsotut) asiat on syrjään sysätty.

Herra Suorasuu dokumentoi

Sitten kirjassa harpataan aimo askel taaksepäin. On kuin kertoja vetäisi henkeä rankan …vaiheen jälkeen. Tuttua tarveharkintaa, sanoisin.

Runoilija on nyt kalatehtaalla työssä. Tehdas antaa työpaikan, taloudellisen turvan ja rytmin arkeen ja Topias tuntuu olevan kelpo työmies. Mutta sieltäkin on aika irtautua ja matka jatkuu Tanskaan, missä odottaa Mille, tyttö, johon Topias on työpaikalla tutustunut.

Dokumentoiva romaani jakautuu kolmeen osaan: levollisemmat ja kevyemmät jaksot reunoilla ja runoydin keskellä. Kohdittain jo hieman harmitonkin herra Suorasuu on tehnyt itsestään tavaramerkin, minä-maailma kukkii sekä kauniin että pahan pihan kukkia.

Ja koska kirjailija ymmärtää keventämisen, suorien iskujen ja hulvattoman mielen vuorotyön, Sympaatti ui haaksirikoitta satamaan.

On aika jäädä odottamaan seuraavaa vuoroa.

Matti Saurama

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat