Muumi-kirjailija Tove Janssonin tuotannosta on muuhunkin ja alkujaan ruotsinkielisenä ilmestynyt Kesäkirja (1972) on käännetyimpiä suomalaisia teoksia.

Rane Aunimo

Demokraatti

Yli 50 vuotta kirjan julkaisun jälkeen valmistunut elokuva on erikoisesti amerikkalais-brittiläis-suomalainen yhteistuotanto.

Ohjaaja on Yhdysvalloissa syntynyt Charlie McDowell, jonka kuuluisa englantilainen näyttelijäisä Malcolm muistetaan erityisesti Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinin (1972) pääosasta. Äiti on yhdysvaltalainen näyttelijä Mary Steenburgen.

Draamaattiseksi huipuksi tarjotaan kesämyrskyä.

Ensimmäisenä elokuvasta iskee vastaan luonto ja meri, sitten kieli: englanti. Kuvauksia tehtiin Kotkan ja Porvoon edustalla, mutta elokuva tapahtuu paikassa, jolla ei ole nimeä.

Saarelle saapuvat touhukas isoäiti, masentunut isä ja tämän alakouluikäinen tytär, Sophia. Isoäitiä esittää amerikkalainen Glenn Close, isää norjalainen Anders Danielsen Lie ja tyttöä suomalainen Emily Matthews. He kaikki puhuvat englantia.

Mitä he tekevät suomalaisessa saaristossa ja miksi myös ruotsinkielisillä nimillä esiintyvät kesänaapurit puhuvat heti englantia? Miksi radiosta kuuluu silti suomalaisia iskelmiä? Miksi juhannusaattona ammutaan raketteja? Keitä henkilöt ovat, mistä he ovat tulossa ja minne menossa? Minkä maalaisia he ovat?

Vaikutelma on yhtä aikaa hämmentävä ja vähän korni – kenties makuasia mutta metodi ei ole ainakaan kovin johdonmukainen. Paikka ja aika eivät täsmenny, mutta tuntuvat menneeltä. Kenelläkään ei ole älypuhelinta ja saarella on kaikesta päätellen aika tylsää. Kukaan ei sauno.

JOS kielikysymys ei pahasti häiritse, jaksaa paremmin keskittyä itse tarinaan.

Kyse on kuolemasta, selviytymisestä läheisen menetyksestä ja omaan lähtöön valmistautumisesta. Hallitseva tunnelma on kesästä huolimatta suru.

Iäkäs muori jakaa elämänviisauksia jälkeläisilleen ja käyskentelee ilkosillaan. Hän aavistaa olevansa oman elämänsä iltaruskossa.

Isän ja tyttären välit ovat etääntyneet miehen vaimon ja lapsen äidin kuoleman jälkeen. Mummon tehtävänä on saattaa heidät uudelleen yhteen.

MCDOWELL olisi varmaan voinut panoroida Suomenlahden saaristoluontoa enemmänkin, mutta elokuva on epätoiminnallinen ja jopa vaitonainen.

Kuvakieli on korostuneen perinteistä perhe-elokuvan estetiikkaa. Mikään ei hyökkää silmille tai haasta.

Jonkinlaiseksi draamaattiseksi huipuksi tarjotaan kesämyrskyä, jonka aikana isä tekee tiliä tuskansa kanssa. Tavoiteltu teho jää kuitenkin piippuun.

Norjalainen Danielsen Lie on taidokas näyttelijä esimerkiksi tuoreessa Quisling-elokuvassa (2023) mutta Close ja Matthews käyttävät omaa äidinkieltään ja eron huomaa. Suomalainen Pekka Strang käy sanomassa muutaman lauseen aika koomisesti.

Isoäidin ja tytön välillä on lämpöä ja empatiaa sekä väläyksiä sydämen sivistyksestä, tiedon ja kokemuksen jakamisesta.

Siitä avautuu sanoma. Elokuvana Kesäkirja (2024) haluaa tarjota lohtua kohtalon koettelemille ihmisille, joista jokaisen tarinassa on alku ja loppu.