Vainoharhaisuus, kuten varmuus hallituksen valehtelusta, on kuitenkin levinnyt niin sanotusti parempiinkin piireihin. Liittovaltiossa jaksetaan riidellä.

Rachel Kushnerin (s. 1968) Mars Roomissa seurataan tuhoon tuomittuja ihmisiä, kuten pääkertoja Romy Hallia. Nainen on romaanin alussa matkalla vankilaan suorittamaan elinkautista tuomiota.

Hän on murhannut vainoajansa Kurt Kennedyn, joka on seurannut häntä San Franciscosta aina Los Angelesiin asti.

Romaanin fiktiiviseen Stanvillen naisvankilaan on suljettu pahimpia rikoksia tehneitä. Siellä ei ole tietoakaan yhteisöllisyydestä, koska sinne suljetut ovat kiinnostuneita lähinnä katkeroitumisensa ja vihansa purkamisesta toisiinsa:

”Mutta kukaan ei halunnut tehdä yhteistyötä kenenkään kanssa. Oli vain ihmisiä, jotka halusivat nähdä toisten saavan samalla tavalla turpiinsa kuin he itsekin saivat.”

KUOLEMAANSA odottava ja siihen valmistautuva Romy on häviäjä, eikä sellaisista todellakaan pidetä Amerikassa. Hän on asunut Länsirannikon kalliissa kaupungeissa rahoittaen elämäänsä työllä stripparina.

Menneisyys etenkin menetetyn poika Jacksonin muodossa pitää häntä kuristuksessa. Uudessa valvotussa todellisuudessaan hänellä on vain muistonsa:

”Raha muutti kaiken, ja aloin kaivata synkkiä paikkoja. Niistä ei ollut mitään onnellisia muistoja, mutta halusin ne silti takaisin.”

Eletään 2000-lukua, Irakin sodan ja rakennemuutoksen aikaa. Vuokrien nopea nousu on vain yksi esimerkki kasvavasta kuilusta hyvä- ja huono-osaisten välillä. Ahdistuksessa turvaudutaan päihteisiin.

Vaikeassa tilanteessa ihmiset rakentavat lisäksi ympärilleen pienempiä ja suurempia sellejä. He voivat jopa sulkeutua niihin vapaaehtoisesti:

”Taivas on täpötäynnä tähtiä, eikä sitä kaupungissa asuva tiedä. Jos asuu vankilassa, ei ikinä näe yhden yhtä tähteä valojen takia.”

Kontrasti vapauden ja vankeuden välillä on Romyllekin suuri. Molemmat olemisen muodot tuntuvat hänestä absurdeilta, koska hänelle ei ole löytynyt tilaa kapitalistisesta järjestelmästä:

”Se miten tie nousi pystyyn, vaikka minne käännyin: oli vaikea hyväksyä, että elämä oli tällaista.”

Toisin ajattelee vankeja opettava akateemikko Gordon Hauser, romaanin perspektiiviä laajentava hahmo. Naiivi, miellyttämishaluinen ja empaattinen Gordon uskoo aluksi lukemisen parantavaan voimaan. Kovassa paikassa hänkin tosin mieluummin kääntää selkänsä kuin auttaa konkreettisesti.

MARS ROOMIN sävy on voimakkaan moralistinen. Siinä osoitetaan ymmärrystä köyhille, rikollisille ja muille syrjäytyneille, sillä he pyyhkiytyvät nopeasti ja raa’asti olemattomiin.

Heitä käytetään hyväksi jo siviilissä, mutta laitoksessa heistä tiristetään viimeiset mehut irti. Naisten vankilassa miesvartijat käyttävät valta-asemaansa kiristäen vangeilta muun muassa seksuaalisia palveluksia. Kuten Don Huonot laulaa:

”Kaikki on kaupan, liha ja sielu / ihmisen ahneus on pohjaton nielu”.

Väkivalta saa kirjassa erilaisia muotoja. Esimerkiksi Yhdysvaltojen armeija syyllistyy moraalilla perusteltuihin rikoksiin sählätessään Irakissa. Rytäkässä yksilö hämmentyy ja rikkoutuu niin pahasti, ettei pysty enää kokoamaan itseään.

Laitostuvalle Romylle tilanne on tuttu:

”Nuorena oppii, että pahuutta on olemassa. Sen ottaa itseensä. On kova pala, kun se tapahtuu ensimmäistä kertaa. Sitä on vaikea sulattaa.”

Tuomitsemista tulee kuitenkin vaikeampaa, jos hahmottaa kokonaistilanteen, sen mikä ajaa epätoivoisiin tekoihin. Älykäs Romy miettii:

”Asiat ovat monimutkaisempia kuin jotkut pystyvät myöntämään. Ihmiset ovat tyhmempiä ja vähemmän demonisia kuin jotkut pystyvät myöntämään.”

MUTTA MITÄ vaihtoehtoja Yhdysvalloilla on?

Kushner muistuttaa teoksessaan Henry David Thoreaun ja Theodore Kaczynskin kaltaisten ekologisten toisinajattelijoiden harrastamasta vastarinnasta, joka sai jälkimmäisen kohdalla epätoivoisia sävyjä.

Miehet saivat huomiota, mutta ongelmaksi osoittautui, että suuri osa amerikkalaisista oli niin kiintynyt kuluttamiseensa, että kieltäytyi edes harkitsemasta muuta.

Tilanne on pystynyt pitkälti muuttumattomana, joten Mars Room on ajatuksiltaan ajankohtainen. Kushner eläytyy vakuuttavasti useiden hyvin erilaisten henkilöiden todellisuuksiin luoden heidänkauttaan hienon juonellisen ja temaattisen kudelman.

Ei ihme, että Mars Room oli alkukielellä vuonna 2018 ilmestyessään ehdolla usean palkinnon, kuten Man Bookerin, saajaksi, ja voitti Prix Médicis étrangerin. Suomennos on myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja Arto Schroderus tekee kääntäjänä jälleen varmaa työtä.

Näin kauttaaltaan laadukasta proosaa on aina ilo lukea.