Katri Häti kirjoittaa ohjaamansa 5Tšehov –kimaran käsiohjelmassa, että ”Tšehovin tekstit ovat ajankohtaisia, innostavia ja todella hauskaa matkaseuraa”. Hän hämmästyi joka harjoituskerralla siitä, miten paljon uutta annettavaa teksteillä on. Hämmästys ei mennyt hukkaan. Hätin työryhmän esitys antaa ajankohtaisen, innostavan ja todella hauskan vastauksen kysymykseen siitä, miten Tšehov jaksaa antaa ongelmanasettelutyössä esitys esitykseltä uutta.

Taide ei edistä hyviä asioita

Valoilmiöihin viittaavat metaforat ”loistava” ja ”hohdokas” ovat teatterikirjoittelun kuluneinta kieltä, mutta Tukkateatterin uutuutta katsellessa ne tulevat väkisin mieleen. Olo on iloisen hämmentynyt. Hätin ensemble asettelee julmaa sosiaalista kysymystä. Esityksen arvo ei ole siinä, että kysymyksen ratkaisua varten koottaisiin viisautta, josta olisi hyötyä myöhemmin. Arvo on siinä, että se hetki, jonka aikana esitystä tehdään ja koetaan, pyhitetään olevaisen kunnioittamisen ja kummastelemisen hohdolla.

Taiteilijan tehtävänä on olla alistumatta talouden tai politiikan palvelijaksi. Jos hän onnistuu, niin syntyy taideteos ja olevaista kunnioittavia hetkiä elämään. Jos hän epäonnistuu, niin syntyy politiikkaa, taloutta tai muuta välineeksi alistumista. Tämä ei tarkoita, ettei taiteilija huomaisi pahoja kysymyksiä. Kapitalistit ovat jo asettaneet kapitalismia koskevan ongelman ja alkoholistit alkoholismia koskevan ongelman. Alkoholisti voi ratkaista ongelmansa, jos lopettaa juomisen. Vallankumouksellinen voi ratkaista kapitalismin ongelman, jos lopettaa kapitalistisen järjestelmän. Taiteilija ei voi taiteilijana auttaa ratkaisuissa. Hän voi vain asettaa kysymykset teoksessaan, siten että elämässä on mieltä alkoholismista ja kapitalismista huolimatta.

Taide ei pilkkaa pahoja ihmisiä

5Tšehov –esityksessä asetettu ongelma vaikuttaa maailmassa vielä laajemmin kuin kapitalismi tai alkoholismi. Kyse on minän ja toisen arvokkuudesta. Tšehov asettaa kysymyksen julmasti. Ihminen ei voi salata eikä paljastaa sitä, minkälainen hän on, sillä hän ei ole minkäänlainen. Hän koostuu teoista, joilla hän yrittää luoda itseään jonkinlaiseksi ja tekee sen vapaan, selittämättömän tahtonsa päätöksillä. Vastaus, jonka mukaan ihminen ei ole minkäänlainen, on julma meille jonkinlaisuuden yrittäjille, mutta se on myös vapauttava, koska se poistaa moralismin. Kun moralismi on poissa, niin emme tuomitse ihmistä siitä, minkälainen hän on, vaan iloitsemme ja suremme sitä, mitä hän tekee.

Hätin ensemble luo julmuuden vierelle ihastuttavan elämän. Näyttelijät eivät pilkkaa Tšehovin henkilöitä siitä, että nämä olisivat esimerkiksi ahneita, vaan ihastelevat ja surevat sitä, miten liikuttavan traagisesti he puolustavat oikeuksiaan. Komiikka ja tragiikka muodostavat vaihduntakuvion samassa eleessä. Vapaan ja vastuullisen tahdon selittämättömyys näytetään humoristisissa äkkiratkaisuissa. Se, että emme ole minkäänlaisia on meille ratkaisematon ongelma, mutta myös ilon ja rohkeuden antaja.

Tukkateatteri tuo Tšehovin hengen ja sopivan lähelle vuoden 2018 suomalaisia. Anne Kareman puvustuksella on ansionsa hengen työssä. Se ratkaisee venäläiseen klassikkoon usein liitettävän venäläisyysongelman. Puvut ovat universaalisti vieraannuttavia. Niitä katsellessa ei vajoa omiin mielihauteisiinsa, vaan näkee esityksen pirteän ulkokohtaisesti. Sumeilematon huumori ja huolellinen työ, pettämätön tyylitaju ja helmeilevä rohkeus värittävät pukuja, näyttelijöitä ja koko esitystä. Tampereen Laukontorin kulmilla nähdään hyvää Tšehov-teatteria!