Moffat on television puolella menestynyt ja useasti palkittu käsikirjoittaja, joka tunnetaan muun muassa supersuositusta Uusi Sherlock Holmes -sarjasta (2009-2014). Myös Yllätysvieras nousi suursuosioon Britanniassa.

Santeri Kinnusen ja Vuokko Hovatan esittämä englantilaispariskunta Peter ja Debbie tutustuvat lomaristeilyllä puolivahingossa mukavaan ja puheliaaseen amerikkalaisrouvaan Elsa Jean Krakowskiin (Sanna Saarijärvi).

Risteilyn päätteeksi Peter ja Debbie kutsuvat miltei huomaamattaan Elsan vierailulle kotiinsa. Kun Elsa koputtelee jo ulko-ovella, Peter ja Debbie löytävät Googlesta Elsan menneisyydestä jotain todella kammottavaa.

Alkuperäisteoksen kulttuurierot brittien ja amerikkalaisten välillä loittonevat suomenkielisessä versiossa ymmärrettävästikin etäämmällä mutta kontrasteista pyritään ottamaan ilo irti.

Sanna Levo tuo näitä eroja näkyviin pukusuunnittelussaan. Kirkkaisiin shokkiväreihin ja eläinkuoseihin kietoutunut rennoista rennoin Elsa on kuin huutomerkki neuroottisten Peterin ja Debbien haalean harmaan sävyisessä kodissa.

Katariina Kirjavaisen yksityiskohtainen lavastus heijastaa perinteikkään brittiläistä rivitalonpätkää, jossa kroonisesta miellyttämisestä kärsivät Peter ja Debbie huomaavat olevansa ansassa yltiöuskovaisen ja rajattoman jenkkirouvan kanssa.

Milko Lehdon ohjauksessa kaikki näyttelijät tekevät tasaisen varmaa työtä. Varsinkin Saarijärvi pääsee revittelemään Elsana, joka tulee vähän liian lähelle ja halaa vähän liian pitkään. Jussi Matias Korhosen ja Ronja Keiramon esittämät turhautuneet teini-ikäiset panevat hormonihöyryissään kapuloita vanhempiensa rattaisiin.

Osa esityksen komiikasta rakentuu juuri hektisen perhe-elämän kommunikaatiovaikeuksille. Oman hupaisan lisänsä keitokseen tuo perheen leppoisa mutta rasittava, aina väärään aikaan kyläilylle tuppautuva naapuri (Jari Pehkonen).

YLLÄTYSVIERAS kommentoi aikaamme, jossa henkilökohtainen kokemus syrjäyttää faktatietoa. Kun kysymys siirtyy oman kodin seinien sisäpuolelle, ei siihen olekaan enää niin helppoa vastata.

Parhaimmillaan esitys onnistuu hyppäämään Elsan häilyvän persoonan ympärillä sangen kiitettävästi. Suurin huipennus jää esityksessä toimivuudestaan huolimatta kuitenkin harmillisen kädenlämpöiseksi.

Suurimmalla osasta meistä on varmasti kokemusta tilanteesta, jossa toinen tulee hieman liian päällekäyvästi kynnyksemme yli. Esityksen vahvin moottori onkin hermoheikon pariskunnan samastuttava epämukavuus ja pyrkimykset päästä eroon ehjin nahoin mukavasta mutta epäilyttävästä Elsasta.