Hän analysoi tilannetta Demokraatille myöhään eilisiltana SDP:n vaalivalvojaisissa.

Urpilainen keräsi ääniä kuudenneksi eniten, 4,3 prosenttia, ja kakkoskierrokselle menivät kokoomuksen Alexander Stubb sekä vihreiden ja valitsijayhdistyksen Pekka Haavisto.

Lindtman antaa kiitoksensa erityisesti puolueen ehdokkaalle, joka todella laittoi itsensä likoon – kuten myös puolueelle, joka teki hartiavoimin töitä. Puheenjohtaja laskee, että hänelle itselleenkin kertyi pelkästään tammikuussa tuhansia ajokilometrejä.

ERITYISEN ansiokasta hänen mielestään oli se, että Urpilainen nosti tärkeitä arvoja esille vaalikampanjansa aikana.

Alkuvaiheessa muut ehdokkaat välttelivät kaikkea, mikä ei kuulunut tasavallan presidentin “viralliseen rooteliin”. Urpilainen nosti esille muun muassa kaunaisen työmarkkinatilanteen, jonka keskellä presidentin ei pidä seisoa tumput suorina.

– Uskallan sanoa, että arvoista puhuttaessa Jutan viesti oli vahvin. Presidentti voi puhua sopimisen puolesta. Alkuvaiheessa muut ehdokkaat välttelivät aihetta, mutta kisan lopulla ehdokas toisensa perään tuli samalle kannalle muutamaa lukuunottamatta.

Urpilainen nosti esille myös laajan turvallisuuden käsitteen ja globaalin etelän merkityksen, josta muutkin ehdokkaat alkoivat puhua vaalikampanjan edetessä, Lindtman huomauttaa.

KAMPANJALLA oli hänen mielestään tässäkin mielessä merkitystä ja se ei mennyt missään nimessä hukkaan.

– Urpilainen oli monessa keihäänkärkenä ja vaikutti keskustelun suuntaan – ja toivottavasti myös Suomen ilmapiiriin. Jos tämä kampanja vie edes pienen askeleen kohti sopimisen Suomea, se on todella arvokasta.

Mutta arvokeskustelu käynnistyi vasta kisan loppuvaiheessa, Lindtman huomauttaa, jolloin asetelma ehdokkaiden kesken oli jo lukittunut, eikä SDP:n ja Urpilaisen vahva kampanja onnistunut sitä horjuttamaan.

– Osaltaan asetelman muuttumattomuuteen vaikutti se, että ehdokkailla ei ollut käytännössä juurikaan linjaeroja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Alusta asti näytti siltä, että saadaan kuka tahansa presidentiksi, ulkopolitiikan pitkä linja jatkuu. Sillä tavalla tämä oli henkilövaali.

SDP OLISI toivonut omalle ehdokkaalleen luonnollisesti parempaa tulosta kuin mitä lopulta oli tarjolla. Nyt moni jo kysyy, olisiko tilanne ollut toinen, jos kampanjassa olisi oltu liikkeellä aiemmin. Urpilaisen liikkeellelähtöä hidastivat Euroopan komission säännöt siitä, miten komissaari voi olla ehdolla vaaleissa.

Jossittelu ei kuulu Lindtmanin tyyliin.

– Uskoimme siihen, että kahden kuukauden kovalla kampanjalla asetelma olisi ollut mahdollisuus muuttaa ja päästä kärkikahinoihin. Kova työ tehtiin, mutta siinä ei valitettavasti onnistuttu. Niillä pelimerkeillä mentiin, jotka tällä aikataululla saimme.

SPEKULOINTI vaalitaktikoinnista heräsi ajoissa. Julkisuudessa arvioitiin, että vasemmistopuolueiden kannattajat saattaisivat asettua suoraan vihreiden Pekka Haaviston taakse torpatakseen täysin oikeistolaisen kaksikon etenemisen kakkoskierrokselle.

– Äänestäjä on aina kuningas. Jokainen päättää itse, millä perusteella äänensä antaa, ja siihen ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Ja sitä meidän kaikkien on syytä kunnioittaa ja tyytyä tulokseen, Lindtman toteaa ottamatta kantaa itse taktikointiin.

Sen verran hän kuitenkin huomauttaa, että vaalien loppusuoralla huomio kiinnittyi erityisesti kolmeen ehdokkaaseen ja sillä on ehkä ollut joku vaikutus lopputulokseenkin.

Lindtman, kuten puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvikin, pitää tärkeänä vaalien jälkipuintia SDP:n sisällä.

– Aina on syytä pureutua kampanjaan ja katsoa, mistä on tarpeen ottaa oppia jatkoa ajatellen. Mutta tehdään se rauhassa ja huolella.