Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Päätoimittajalta

23.9.2016 18:00 ・ Päivitetty: 14.8.2018 10:59

Asema-aukion marttyyri

Eräällä ystävälläni on erikoinen harrastus. Hän kerää mustaan nahkakantiseen muistikirjaansa asioita, joita yleisesti pidetään normaaleina. Erikoisen hänen listastaan tekee se, että nämä normaaleina pidettävät asiat ovat hänen mukaansa suuria valheita, jotka estävät ihmisiä tutustumaan itseensä ja omaan ajatteluunsa.

Otan muutaman esimerkin: Normaalia on nykyään se, että tekee yhdeksästä viiteen työtä tuntematta minkäänlaista mielihyvää. Normaalia on nauraa ihmiselle, joka etsii viisautta rahan sijaan. On normaalia uskoa, että aggressiivinen ja töykeä käytös tarkoittaa menestyvää ja eteenpäinpyrkivää persoonallisuutta.

Ihminen on luonteeltaan laumaeläin, joka seuraa lajitoveriensa liikkeitä äärimmäisen tarkasti. Tätä ihmisrotuun kuuluvaa piirrettä markkina-alan ja politiikan koneisto käyttää säälimättä hyväkseen muokatakseen ihmisten maailmankuvaa ja luomalla uusia tarpeita.

Ongelmana vain on se, että ihmisyyden todellinen sisin, sielullisuus, pakenee entistä syvemmälle ja kauemmas. Yksilöt vieraantuvat itsestään ja alkavat lopulta sokeasti toteuttaa muiden määrittelemää elämää. Tästä on historiassa karmeita esimerkkejä.

Kynttilämeren keskellä mieleen nouseekin kysymys, mikä oikein on aikamme henki?

Pari viikkoa sitten Helsingin asema-aukiolla tapahtui jotain hyvin normaalista poikkeavaa. Nuori miehenalku lyötiin katuun kesken Vastarintaliikkeen mielenosoituksen kohtalokkain seurauksin.

Vain 28-vuotias elämä murskautui asfalttiin mielipide-eron vuoksi. Kun muukalaisvastaisuus hyväksytään yhden hallituspuolueen toimesta normaaliksi, katoavat inhimillisyyden rippeet koko yhteiskunnastamme. Jälki on rumaa ja tappavan myrkyllistä.

Asema-aukion hyökkäys täyttää Suomessa harvinaisen poliittisen väkivallan kriteerit. Kynttilämeren keskellä mieleen nouseekin kysymys, mikä oikein on aikamme henki? Miten voisimme kuvailla tämän hetken yhteiskunnallista ilmapiiriä?

Miten tällaista kehitystä voisi vastustaa?

Väitän, että elämme nyt totuuden jälkeistä aikaa. Yhteiskunnassamme pärjäävät parhaiten ne, jotka totuutta vääristelemällä ja valheilla saavat ihmiset puolelleen. Totuuden jälkeisen ajan käyttövoimana on rakkauden sijasta viha, joka saa tietämättömät ihmiset kääntämään omat pettymykset heikoimman kansanosan niskaan.

Vaikka yrityskielessä puhutaan innostavasti tiedolla johtamisesta, totuus on jotain aivan muuta. Totuuden jälkeinen aika hyödyntää häikäilemättömästi tunteella johtamista, sillä tutkimus ja totuudellisuus eivät palvele tarpeeksi populistien päämääriä.

Miten tällaista kehitystä voisi vastustaa? Ainakin omaa ajatteluaan voi kirkastaa ja kehittää jatkuvasti. Mitäpä, jos raapustaisit vaikkapa tämän kirjoituksen perään muutaman asian, joita yleisesti pidetään normaaleina, mutta jotka sinun mielestäsi eivät pidä paikkaansa.

Minä voin aloittaa. Maahanmuuttajat tuhoavat suomalaisen kulttuurin ja ajavat hyvinvointiyhteiskunnan sietokyvyn äärirajoille. Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei enää 2000-luvun Suomessa voi uskoa itseään korkeampaan voimaan. Elinikäinen sitoutuminen toiseen ihmiseen ei nykymaailmassa ole enää mahdollista.

Millainen on sinun listasi?

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU