Yhdysvaltain tuorein asetukipaketti Ukrainalle juuttui kongressiin sisäpoliittisten kiistojen takia, Slovakiassa vaalit voitti Venäjää myötäilevä entinen pääministeri Robert Fico, ja Puola uhkaili vaalien alla aseavun lopettamisella ajauduttuaan viljakiistaan Ukrainan kanssa.

Säröjen ilmestyminen läntiseen rintamaan, kun sotaa on takana yli puolitoista vuotta, ei sinänsä ole yllättävää, sanoo Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan Jean Monnet -professori Pami Aalto.

Hän huomauttaa, että lännestä tuli Venäjän hyökkäyksen seurauksena poikkeuksellisen yhtenäinen.

PERUSONGELMA Euroopan maille on se, ettei kukaan Euroopassa ollut valmistautunut sotaan. Viime vuosikymmenien trendi on pikemminkin ollut asevoimien koon ja asetuotannon supistaminen. Täysimittainen sota tuli yllätyksenä.

-  Ukrainaa tukevien Nato- ja EU-jäsenmaiden ammusvarastojen pohjat tulevat väistämättä jossain kohtaa vastaan, eikä asetuotantoa ole mitoitettu pitkäkestoiseen sotaan, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen toteaa.

Toiminnassa onkin ollut reaktiivisuuden ja improvisoinnin makua.

-  Raskaampaa ja kehittyneempää materiaalia on vapautettu Ukrainalle asteittain, kun sotilaallisen aloitekyvyn saamisen kannalta niitä olisi tarvittu paljon aiemmin.

Moni maa on antanut Ukrainalle vanhentumassa olevaa aseistusta. Esimerkiksi Slovakia on ollut huomattava tukija, mutta sen asevarastot alkavat olla suurilta osin käytetty.

-  Oli vääjäämätöntä, että moni maa tulee sanomaan, että meillä ei ole enää antaa. He saattavat sanoa sen toisella tavalla, että mepä emme enää anna. Se tarkoittaa, että meillä ei ole enää antaa, Aalto analysoi.

KUN VANHAT varastot on tyhjennetty, tuen jatkamiseksi on lisättävä aseteollisuuden tuotantomääriä.

Se ei kuitenkaan tapahdu nopeasti, eivätkä investoinnit näy saman tien Ukrainan rintamalla. Hallituksilta vaaditaankin kykyä sitoutua aseteollisuuden kohentamiseen vaalikausien yli.

Aalto huomauttaa, että aseteollisuuskin toimii markkinalogiikalla. Yritykset eivät halua tuottaa turhaan tavaraa varastoon, minkä vuoksi Aalto kaipaa nykyistä huomattavasti vahvempaa poliittista viestiä valtioilta teollisuudelle.

-  Se vaatii aika vahvan poliittisen signaalin, että te voitte täyttää varastoja, me tulemme ostamaan ne varastot, me teemme pitkäaikaisen investointiohjelman, joka kestää vuosia.

UKRAINAN tukemisesta on tullut myös osa vaalikamppailua joissakin maissa. Vaalisyklit tuovat väkisinkin nykimistä Ukrainan auttamiseen.

-  Lähikuukausina varmaan tällainen pieni venkoilu suuntaan ja toiseen jatkuu, Aalto sanoo.

Hän uskoo silti, että Ukrainan tukijoiden ydinryhmä Euroopassa – Pohjoismaat, Baltian maat, Puola, Tshekki ja Saksa – eivät hellitä tukemisesta, koska niille Venäjä on yhteinen uhkakuva.

Sen sijaan monilla Nato-mailla olisi varaa tehdä paljon enemmän.

-  Ei Natoa ole mobilisoitu tässä kokonaisuutena kunnolla.

Anssi Rulamo / STT