– Aika lentää, kun on hauskaa, Kopra tokaisi puhuessaan medialle Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla.
Suomalaissukuinen Kopra työskentelee tällä hetkellä Maan pinnalta käsin kansainväliseen avaruusasemaan liittyvien järjestelmien parissa.

– Eihän se aivan yhtä jännittävää ole kuin kiertää maapallon ympäri kerran puolessatoista tunnissa, hän myöntää.

Avaruuslennollaan kansainvälisellä avaruusasemalla Kopra ja muut astronautit tutkivat muun muassa ihmiskehon sopeutumista painottomuuteen ja sitä, miten eri aineet käyttäytyvät, kun Maan vetovoima ei vaikuta.

Painottomuus vaikuttaa esimerkiksi lihaksiin ja luuston tiheyteen sekä silmänpaineeseen. Kopra kertoo, että avaruusasemalla oli ultraäänilaite, jolla astronautit tutkivat lihaksiaan maasta lähetettävien ohjeiden avulla. Kaikki tutkimukset tehdään tiiviissä yhteistyössä maanpinnalla olevan tiimin kanssa.

Painottomuuden vaikutusten ymmärtäminen on tärkeää Mars-lentojen onnistumiseksi, mutta Kopra korostaa, että tärkeintä Marsiin matkatessa on aika. Hänen mukaansa on ratkaistava vielä, miten lennon kestoa pystyttäisiin lyhentämään. Mitä pidempään matka kestää, sitä suuremmiksi riskit kasvavat.
Pitkällä avaruuslennolla vaarana on esimerkiksi säteily, joka on paljon voimakkaampaa kuin Maan kiertoradalla.

– Jos ja kun menemme Marsiin, meidän on mentävä sinne nopeasti. Mielestäni 6–9 kuukauden matka on todella pitkä, Kopra sanoo.

Hän huomauttaa, että Mars-lennolle tarvitaan selkeät tavoitteet, jotta rahoitus ja poliittinen tahto saadaan lennon tueksi. Hän arvioi, että Mars-lento saattaa toteutua 2030-luvulla.

– Mutta ehkä ensin kannattaa yrittää asutuksen rakentamista kuuhun ja kokeilla, millaista se on, ennen kuin pyritään Marsiin asti, Kopra pohtii.

Maan kiertoradalle ihmisiä lennättävä avaruusturismi on teknologisesti saavutettavissa ja totta todennäköisesti lähitulevaisuudessa, Kopra arvioi.

– Miehitetyt avaruuslennot ovat kuitenkin vaikeita ja vaarallisia. Haasteena on luoda kannattava liiketoimintamalli, joka myös takaa ihmisille turvallisuuden.

Suomen-vierailulla mukana ollut Kopran vaimo Dawn Kopra ei itse lähtisi avaruuteen, vaikka saisi mahdollisuuden.

– Se ei ole minun juttuni. Ajattelen, että meistä yhden on parempi pysyä maassa, Dawn Kopra sanoo.
Myöskään Kopran perheen kahdesta aikuisesta lapsesta kumpikaan ei aio seurata isänsä jalanjälkiä. Astronautti Kopra sanoo, että lapset ovat nähneet, millaista astronautin työn vähemmän hohdokkaat puolet ovat.

– (Astronauttina oleminen) on lopulta kovaa työtä. Eihän ole täydellistä työtä, joka olisi pelkkää glamouria ilman henkilökohtaisia uhrauksia ja kovaa työtä.

Maan katselu yläilmoista on opettanut Kopralle paljon asioiden mittakaavasta. Avaruusasemalta näkee muun muassa mannerten valtavuuden.

– Maantiedon tunnilla opimme, että maan pinnasta suurin osa on veden peitossa, mutta kun katselee maapalloa avaruudesta, sen todella ymmärtää. Onkin hassua, että kutsumme planeettamme Maaksi, vaikka vettähän tämä oikeasti on.

Kopra kertoo ymmärtäneensä avaruudessa, miten paljon tilaa maapallolla on ihmisille. Hän uskoo, että ihmiskunnalla on toivoa ilmastonmuutoksen ja muiden uhkakuvien keskellä.

– Joskus tulee käsitys, että olemme maapallon kestokyvyn äärirajoilla, mutta se ei ole käsitys, joka minulle jäi sen jälkeen, kun katselin palloamme ylhäältä kuusi kuukautta.

Moni ei ajattele, että avaruuslentoja edeltää yli kahden vuoden tiivis valmistautumisjakso. Kahdella avaruuskomennuksella ollut Kopra ei tiedä, milloin hän pääsee avaruuteen seuraavan kerran.
– Kun palaa avaruudesta, joutuu takaisin jonon hännille. Yleensä seuraavan lentotehtävän saamiseen kuluu kaksi vuotta, mitä seuraa kahden vuoden valmistelu ja sitten puoli vuotta avaruusasemalla ja puoli vuotta palautumista, Kopra kertoo.

Avaruudesta palatessa sopeutuminen Maan painovoimaan ottaa oman aikansa. Kopra kuvailee tunnetta merisairauden ja flunssan yhdistelmäksi.

Viime kesänä hän laskeutui kahden kollegansa kanssa Kazakstaniin, josta Kopra lennätettiin ensin helikopterilla lentokentälle ja sieltä suoraan Texasin Houstoniin, jossa astronautti pääsi tapaamaan perhettään. Lopullinen toipuminen vei pari viikkoa.

Ihmisen keho muistaa kuitenkin hyvin aiemmat kokemuksensa, Kopra huomauttaa. Kun hän lensi ensimmäisen kerran avaruuteen, pahoinvointi tuli paljon voimakkaampana kuin viime vuoden lennolla.
Heta Hassinen