Konkurssiin vuonna 2015 menneen autokauppakeskuksen julkisselvittäjä vaatii yhtiön puuhamieheltä ja omistajalta Markku Ritaluomalta ja Hämeenlinnan kaupunkia yhtiön hallituksessa edustaneelta Iisakki Kiemungilta yhteisvastuullisesti noin kuuden miljoonan korvauksia. Yhteisvastuullisuus tarkoittaa tässä tapauksessa käytännössä sitä, että korvaukset peritään siltä, jolta ne voidaan periä.

Hämeenlinnaan suunnitellun suuren autokauppakeskittymän piti tuoda kaupunkiin alun perin toistatuhatta autoalan työpaikkaa, mutta se kaatui taloudellisiin epäselvyyksiin ja vastoinkäymisiin.

Selvittäjän mukaan ylivelkaisesta yhtiöstä siirrettiin varoja tahallaan tai huolimattomuudesta yhtiön ja konkurssipesän ulottumattomiin. Molemmat kiistävät väitteen.

– Oikeudessa kyse on siitä, onko yhtiön hallitus toiminut sillä huolellisuudella, kun osakeyhtiölaki sanoo. Mielestäni tässä ei ole toimittu ainakaan huolellisesti, Tuomaala sanoo.

Kaiken kaikkiaan varoja siirrettiin julkisselvittäjän mukaan ylivelkaisesta yhtiöstä ulkomaille yli kuusi miljoonaa euroa. Kyse oli muun muassa sijoittajaehdokkaille tai sellaisina esiintyneille maksetuista konsultti- ja vakuusmaksuista. Näiltä ei kuitenkaan tullut sijoituksia autokauppakeskukseen.

Leijonanosa epäselvistä maksutapahtumista tehtiin vuonna 2013. Markku Ritaluoman käräjäoikeudelle toimittaman kirjallisen vastauksen mukaan maksuille oli liiketaloudelliset perusteet ja päätökset olivat tapahtuma-aikaan käytössä olleiden tietojen perusteella yhtiön edun mukaisia.

Vastauksessa hän luonnehtii kokevansa kohtuuttomaksi väitteen, että olisi lähettänyt miljoonia ulkomaille perusteettomasti. Hän kertoo, että joutui toistuvasti taitavien huijausten kohteeksi maksaessaan erilaisia maksuja sijoituslupauksia vastaan.

– Ritaluomalla ei ole ollut motiivia tehdä perusteettomasti ulkomaille maksuja etenkin, kun osa niistä on tehty hänen omilla varoillaan ja osasta hän itse on ollut vakuus- ja takausvastuussa, hänen kirjallisessa vastauksessaan kerrotaan.

Ritaluoman mukaan osa siirretyistä varoista ei edes kulkenut SCC:n tilien kautta ja vaikka osa tilisiirroista kulki SCC:n tilien läpi, ei kyse ollut sittenkään yhtiön rahoista, vaan ulkopuolelta tulleista rahavaroista. Osa rahoista oli hänen mukaansa hänen omia varojaan. Näin ollen Ritaluoma on sitä mieltä, että Sunny Car Centerin konkurssipesä vaatii enemmän korvauksia kuin vahinkoa on edes syntynyt.

Tuomaalan mukaan Kiemunki oli yhtiön hallituksen jäsenenä vastuussa siitä, että toimitusjohtajan toimintaa olisi valvottu asianmukaisesti. Tuomaalan mukaan hän on siten omalta osaltaan laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kiemungin mukaan hän ei voinut estää yhtiön pääomistaja Ritaluomaa tekemästä sopimuksia. Hän kertoo olleensa siinä käsityksessä, että ulkomaille siirretyt varat käytetään kansainvälisen rahoituksen saamiseksi, eikä kertomansa mukaan edes tiennyt useista maksutapahtumista.

– Konkurssipesä väittää, että minun olisi pitänyt pysäyttää Ritaluoma, joka käytti äänivaltaa ylivoimaisesti suurimpana omistajana, hän oli myös toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. En keksi, miten olisin voinut sen tehdä, Kiemunki kertoo STT:lle.
STT–OLLI-PEKKA PAAJANEN