Lukijaristeily2017

Avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja tietää: ”Ihmisellä on kyky hurahtaa”

Kuva: Jari Soini
Esko Valtaoja jäi eläkkeelle viime syksynä Turun yliopistosta.

Avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaojan mukaan pitäisi lukea myös niistä asioista, joista ei tiedä ja jotka eivät vahvista omia näkemyksiä. Se ei näy juuri suomalaisessa keskustelukulttuurissa. Tietoa on niin valtavasti, että monet tyytyvät toisen tai kolmannen käden tietoon.

Valtaoja on nähnyt ateistiprofessorin tulevan uskoon. Myös hänen arvostamansa kirjailija on alkanut uskomaan salaliittoteoriaan. Kaikki on mahdollista.

– Ihmisellä on kyky hurahtaa. Sille ei mahda mitään. Mikä saa ihmisen vakuuttuneeksi esimerkiksi siitä, ettei holokaustia ole ollut olemassakaan? hän kysyy.

Valtaoja haluaa rakentaa yhteyttä eri tavoin ajattelevien ja uskovien välillä. Riitely ja vastakkainasettelu eivät rakenna keskustelukulttuuria.

Valtaoja ei osallistu, jos toinen osapuoli perustelee näkemyksenä vain Raamatulla. Useimmiten Valtaoja kieltäytyy myös paneelikeskusteluista niiden riitaisuuden ja päällekkäinpuhumisen takia. Miksi eri mieltä olevaa pitäisi ylipäätään käännyttää?

– Hämmästyttää yhä, miten paljon ihmiset rakastavat luulemista ja ei tietämistä, hän sanoo.

Mikä saa ihmisen vakuuttuneeksi esimerkiksi siitä, ettei holokaustia ole ollut olemassakaan?

Hallituksen leikkaukset koulutuksesta, sivistyksestä ja perustutkimuksesta ovat Valtaojasta vieneet maatamme aimosysäyksen väärään suuntaan.

Tiedettä kehittämällä olisi huomattavasti todennäköisempää päästä eteenpäin kuin sellutehtailla ja laivatilauksilla. Asioiden pitkän tähtäimen ajattelu ei toteudu Valtaojasta lainkaan.

Tällä hetkellä on pohdittava ratkaisuja yt-neuvotteluiden määrään ja työttömyyteen. Sadan vuoden päästä työn luonne on muuttunut, jolloin ei ole järkeä puhua enää täystyöllisyydestä.

– Lyhyen tähtäimen ratkaisut eivät voi olla pitkän tähtäimen ratkaisuja. Se ei tunnu menevän tajuntaan, Valtaoja lataa.

Valtaoja pitää suomalaisia sivistyneinä maailman mittapuussa. Silti emme aina toimi sivistyneesti.

– Tietojen käsitteleminen on vaikeaa. Haaste on löytää oikea tieto kaiken hömpän ja roskan seasta.

Lue koko Esko Valtaojan haastattelu torstain 27. lokakuuta Demokraatista ja katso video, jossa Valtaoja pohtii, millaisia mahdollisuuksia se avaisi, jos avaruudesta löydettäisiin uutta elämää.

Visuaalisesti kauniin Prosperon maagisuus jää vaisuksi

Kuva: jakub jelen

Prospero on maagisia voimia omaava saaren valtias William Shakespearen näytelmässä Myrsky. Prospero on myös viime vuonna perustetun sirkusteatteriryhmä Naïve Man Companyn ensimmäisen esityksen nimi.

Suomalaisen nykysirkuksen pioneerin Maksim Komaron ohjaama teos sai kantaesityksensä viime kuussa Prahassa ja Suomen ensi-iltansa tällä viikolla Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa.

Shakespearen näytelmästä yli 5-vuotiaille suunnatussa esityksessä on mukana perusasetelma: saarelle haaksirikkoutuvat isä ja tytär ja heidän välisensä suhde. Isänä on tsekkiläinen näyttelijä Jiri Kohout ja tyttärenä suomalainen akrobaatti Milla Lahtinen.

Sanattoman esityksen alku on kaunis. Näyttämön peittää salaperäisesti lainehtiva sininen esirippu, joka rypytyksineen vie ajatukset menneitten aikojen seikkailuihin.

Vahinko vain, että odotukset eivät oikein täyty.

Helsingin Kaupunginteatteri
Studio Pasila
Naïve Man Company: Prospero
Ohjaus Maksin Komaro – Dramaturgia Sverre Waage – Musiikki Juuso Hannukainen – Lavastus Juho Rahijärvi, Maksim Komaro ja Kati Mantere – Puvut Kristina Nováková Záveská – Valot Juho Rahijärvi – Esiintyjät Jiri Kohout ja Milla Lahtinen

Ymmärrän että rauhallinen tempo ja temppujen herkkyys ja vaivihkaisuus ovat tietoinen taiteellinen ratkaisu. Ne vain eivät oikein tehoa nykyajan (lapsi)katsojiin, jotka ovat tottuneet nykysirkusryhmien näyttäviin illuusioihin ja vaikuttaviin temppuihin.

Sirkuksen historiaa tuntematon ei osaa pitemmän päälle ihastua mennen ajan tunnelmaan ja esitystapaan, jossa lähes kaiken toteuttavat konkreettisesti lavalla olevat esiintyjät. Esityksen kokonaisilme jää vaisuksi ja sirkustaidollisesti lopulta aika vaatimattomaksi.

Omassa lajissaan esitys on tarkkaan harkittu. Juho Rahijärven, Komaron ja Kati Mantereen luoma lavastus sekä Kristina Nováková Záveskán suunnittelemat puvut ovat pehmeissä väreissään harmonisen kauniit ja moneksi muuttuva puukantinen laiva sympaattinen. Vahinko vain, ettei sen akrobatiavälineiksi loistavasti soveltuvaa mastoa ja köysiä käytetä kovinkaan paljoa.

Myöskin Rahijärven valot ja Juuso Hannikaisen musiikki toimivat tyylilajiin kuuluvasti itsestään suurempaa numeroa tekemättä.

Lahtinen tyttärenä on raikas ja säteilevä, mutta jotenkin koko ajan odottaa, koska hän todella pääsee näyttämään sirkusosaamistaan. Kohout on ihan sympaattinen isä, mutta hieman turhan kankea tuntuakseen maagiselta taikurilta. Aivan kuin hän ei olisi täysin tottunut ilmaisemaan asioita vain kehollaan ilman sanoja.

Annikki Alku

Keskustelua aiheesta

Kotimaiset uudet nykysirkusesitykset aloittivat Cirko-festivaalin

Kuva: cie nuua
Cie Nuuan Taival sisälsi fyysistä teatteria, jongleerausta, akrobatiaa ja tanssia.

Yksi nykysirkusfestivaalien pioneereista Cirko-festivaali alkoi viime viikonloppuna kahdella uudella kotimaisella esityksellä.

Tosin kun nykysirkuksesta on kyse, kotimaisuus on hyvin venyvä käsite. Useimmiten se tarkoittaa sitä, että osa ryhmän perustajista on suomalaisia, mutta kunkin teoksen esiintyjäryhmä on hyvinkin kansainvälinen. Ryhmät myös esiintyvät runsaasti muualla kuin Suomessa, usein jopa enemmän kuin kotimaassaan. Tähän on yleensä taloudelliset syyt.

Toisaalta kiertäminen ympäri maailmaa ja monikansallinen esiintyjäjoukko kuuluu varsin vahvasti sirkusperinteeseen.

Koomisesti vinksahtanut maailma

Cirko-festivaalin aloitti perjantaina Cirko-keskuksessa Helsingin Suvilahdessa Kallo Collective kantaesityksellään Chameleon.

Cirko-keskus
Kallo Collective: Chameleon
Ohjaus Thom Monckton ja Gemma Tweedie Musiikki ja ääni Maximilian Latva Valot Elina Noponen Puvut ja lavastus työryhmä Esiintyjät Inga Björn, Kristiina Janhunen, Jenni Kallo, Sakari Saikkonen, Gemma Tweedie, Olli Vuorinen

Vuonna 2009 perustettu ryhmä on keskittynyt fyysiseen teatteriin ja klovneriaan. Sanattomat esitykset käsittelevät erilaisia aikamme ilmiöitä tarkkanäköisesti ja humoristisen vinksahtaneesta näkökulmasta.

Thom Moncktonin ja Gemma Tweedien ideoima ja ohjaama Chameleon sijoittuu ylelliseen, mutta hieman outoon hotelliin, jossa asukkaat kohtaavat toisensa ja henkilökunnan niin aulassa, terassilla, spa-tiloissa kuin illallisillakin. Vähitellen tuiki tavallinen tilanne muuntuu ja paisuu absurdin assosiaatiologiikan viemänä hyvinkin kummalliseksi katoavine virkailijoineen, elävine peitteineen tai ruohonleikkuriin joutuvine puineen.

Rakenteellisesti esitys koostuu välillä hyvinkin lyhyistä irrallisista kohtauksista, joiden juju toisinaan vaatii yleisöltä keskittymistä ja yksityiskohtien huomaamista. Toisinaan roiskitaan isommalla pensselillä. Komiikka on terävää, mutta aina hyväntahtoista.

Kuusihenkisestä osaavasta esiintyjäryhmästä nousevat esille Jenni Kallon perusmatkailijatäti, Inga Björnin sähäkkä vastaanottovirkailija sekä Olli Vuorinen yllättävällä jongleerauksellaan.

Maximilian Latvan koostama äänitausta on konemaista ”tavaratalomusaa”, joka kyllä rytmittää esitystä, mutta käy pitemmän päälle hiukan puuduttavaksi. Ohjaajien suunnittelema monimuotolavastus on toimivaa kiertuekamaa, mutta visuaaliselta ilmeeltään hiukan valju. Myös Elina Nopasen perusvalot tekevät sen mitä on tarkoituskin, mutta ei sen enempää.

Mustaa huumoria kivusta

Aivan toista maata tunnelmaltaan ja maailmankuvaltaan oli Cie Nuuan Stoassa nähty, viime vuonna ensi-iltansa Ranskassa saanut esitys Taival.

Runsaan neljän vuoden ikäisen ryhmän perusajatuksena on koostaa teoksensa työryhmän yhteistyönä, jolloin esiintyjien osaaminen ja ominaisuudet tulevat paremmin esille. Näin myös kunkin esityksen keinot ja taiteenlajit vaihtelevat sen mukaan, mitkä ovat mukanaolijoiden ominta alaa.

Stoa
Cie Nuua: Taival
Alkuperäinen idea Jouni Ihalainen ja Olli Vuorinen Konsepti ja esitys Jouni Ihalainen, Nahuel Desanto ja Coline Froidevaux Ohjaus Pau Portabella Apulaisohjaus Olli VuorinenValot Teo Lanerva Musiikki ja ääni Petteri Rajanti Puvut Anne Jämsä

Taival-esitys sisälsi fyysistä teatteria, jongleerausta, akrobatiaa ja tanssia. Tosin kaikkia näitä vähemmän totutussa muodossa käytettynä.

Kolmen esiintyjän, Jouni Ihalaisen, Nahuel Desanton ja Coline Froidevauxin tiiviiseen yhteistyöhön ja kontaktiin perustuva esitys käsitteli kipua ja itsen sekä toisen hallintaa.

Olennainen esine esityksessä oli koiran flexi-talutushihna, jota käytettiin sekä pariakrobatiavälineenä että ennen kaikkea symbolisena ja konkreettisena toisen ihmisen hallinnan keinona. Sen avulla esiintyjät ohjailivat ja riepottelivat toisiaan.

Pau Portabellan ohjaamaa irrallisista jaksoista koostunutta esitystä hallitsi alusta alkaen pikku hiljaa voimistuva väkivallan ja masokismia hipovan kivun vire, joilla yleisöä tietoisesti haluttiin härnätä. Mukana ollut huumori oli lähinnä mustaa, eikä se kaikin osin naurattanut. Kohtaukset ja temput vietiin äärirajoille ja sen annettiin myös näkyä hengästymisinä ja väsymisinä.

Mustaa näyttämöä hallitsivat Teo Lanervan valot, jotka välillä tietoisesti hämärtyivät näkemisen rajalle. Petteri Rajantin luoma äänimaailma noudatti samaa mustanpuhuvaa tunnelmaa mataline soundeineen.

Annikki Alku

Keskustelua aiheesta

Tampereen kulttuurilaitokset huomioivat painokkaasti sisällissodan muistovuoden

Kuva: Kari Sunnari
Tampereen kaupungin ja eri kulttuuritalojen johto esitteli sisällissodan muistovuoden mittavia kulttuuriprojekteja Tampereella: vasemmalta Tampere-talon johtaja Pauliina Ahokas, museokeskus Vapriikin johtaja Toimi Jaatinen, Tampere Filharmonian intendentti Helena Hiilivirta, pormestari Anna-Kaisa Ikonen, Tampereen Teatterin johtaja Reino Bragge sekä TTT:n teatterinjohtaja Maarit Pyökäri.

Kun ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta vuoden 1918 sisällissodan tapahtumista, tuottavat Tampereen neljä suurta kulttuuritaloa – Tampereen Teatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Tampere-talo ja museokeskus Vapriikki –  muistovuonna merkittävät produktiot.

Talot järjestävät lisäksi sotatematiikkaa käsittelevän seminaarin Tampereella 27.1.2018 ja harjoitussuunnistuksen 9.1., jossa yleisöllä on mahdollisuus käydä tutustumassa kaikkiin näyttämöteoksiin ennakkoon. Tamperelaiset kulttuuritalot tekevät ensi kertaa näin laajaa yhteistyötä.

Tampereen Teatteri: 1918 Teatteri taistelussa

Tampereen Teatterin pääohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen kirjoittaa ja ohjaa näytelmän ”1918 Teatteri taistelussa”. Se saa kantaesityksen päänäyttämöllä 27.1.2018, jolloin traagisen sisällissodan alkamisesta tulee kuluneeksi 100 vuotta. Viimeinen esitys nähdään Tampereen antautumisen vuosipäivänä 6.4.

Historiallisiin faktoihin, kirjeisiin ja muistelmiin pohjautuvan draaman keskiössä on Tampereen Teatteri, joka toimi Tampereen taisteluiden strategisesti merkittävänä näyttämönä. Näytelmässä seurataan ihmiskohtaloita, jotka liittyivät Tampereen Teatteriin sisällissodan aikana. Kohtaukset levittäytyvät ympäri teatteritaloa, sen käytäville, auloihin ja kellareihin. Joka esityksessä 20 katsojalla on mahdollisuus seurata esitystä näyttelijäryhmän mukana kiertäen ympäri teatteria.

Esitykseen osallistuu koko Tampereen Teatterin ensemble, lisäksi mukana on Tampereen yhteiskoulun lukion oppilaita.

Tampereen Työväen Teatteri: Tytöt 1918

Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä saa 25.1. kantaesityksensä Tytöt 1918. Musikaali nuoruudesta, raivosta ja rakkaudesta kertoo vuonna 1918 Tampereella toimineen naiskaartin tyttöjen tarinan.

Musikaalin käsikirjoittaa ja ohjaa Sirkku Peltola, musiikin säveltää Eeva Kontu ja laulujen sanat kirjoittaa Heikki Salo ja koreografiasta vastaa Marjo Kuusela. Tarina pohjautuu muun muassa Anneli Kannon romaaniin Veriruusut (2008).

Tampereen Ooppera: Veljeni vartija

Tampereen Oopperan suurtuotanto, Olli Kortekankaan säveltämä ”Veljeni vartija”, kantaesitetään helmikuussa Tampere-talossa. Kyseessä on Tampereen Oopperan 70-vuotisen historian merkittävin tilausteos. Teos sai alkusysäyksen jo vuonna 2009, kun sävellys tilattiin Olli Kortekankaalta ja libretistiksi kiinnitettiin Tuomas Parkkinen. Parkkinen vastaa myös ohjauksesta.

Ooppera kuvaa vuoden 1918 Suomea ja sisällissodan dramaattisia tapahtumia Tampereella kertomalla kahden eri puolille ajautuvan sisaruksen, Eemil ja Amanda Rossin tarinan. Päärooleissa ovat sopraano Tuuli Takala ja baritoni Ville Rusanen. Tampere Filharmoniaa johtaa orkesterin ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Oopperan lipunmyynti alkoi tämän vuoden helmikuussa. Oopperan tuotannosta vastaa Tampere-talo.

Museokeskus Vapriikki: Tampere 1918 –näyttely

Vapriikin suosittu Tampere 1918 -näyttely täyttää pian kymmenen vuotta. Loppusyksystä 2017 näyttely suljetaan uudistusten ajaksi, ja avataan entistä ehompana 26.1.2018.

Näyttely kertoo, mitä Tampereella tapahtui keväällä 1918.  Näkökulmia tarjoavat kummankin osapuolen taistelijat, mutta myös siviilit ja sivustakatsojat. Näyttely tuo esille laajan ihmiskirjon lapsista vanhuksiin ja työläisistä tehtaanjohtajiin. Esillä on Tampereen museoiden omiin kokoelmiin kuuluva todistusvoimainen kokonaisuus keväällä 1918 taistelupaikoilta ja kaupungin kaduilta kerättyä esineistöä. Näyttely on laadittu yhteistyössä Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen kanssa.

Vapriikin kuva-arkisto on julkaissut Flickrissä yli 100 valokuvaa Suomen sisällissodan tapahtumista. Kuvat on tallennettu hyvälaatuisina jpg-kuvina ja niitä voidaan käyttää vapaasti erilaisiin käyttötarkoituksiin

Teatteriesitysten lipunmyynti alkaa tänään tiistaina ja oopperan on myyty lippuja helmikuusta. Vielä tämän kevään aikana myyntiin on tulossa yhteislippu kaikkiin näihin neljään tuotantoon.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Renée Fleming ja Lucinda Williams Helsingin juhlaviikkojen säteileviä naistähtiä

Upea amerikkalainen laluntekijä Lucinda Williams tulee Huvilatelttaan elokuussa.

Helsingin juhlaviikot täyttää jälleen pääkaupungin kulttuurilla. 17.8.–3.9.2017 on luvassa kymmenittäin konsertteja klassisesta Huvila-teltan hämyyn, esittäviä taiteita, kaupunkitapahtumia sekä taide-elämyksiä videoinstallaatiosta virtuaalitodellisuuteen. Samalla juhlitaan 100-vuotiasta Suomea uudelleen löydetyillä klassikoilla, hyvillä teoilla sekä musiikillisilla terveisillä naapurivaltioista.

Tanssiteatteria Belgiasta ja uniikkia Tshehovia

Ensimmäistä kertaa Suomessa vieraileva, uskollisen yleisön niin kotimaassaan kuin kansainvälisesti kerännyt belgialaisryhmä Peeping Tom tunnetaan taidokkaasta, mustan huumorin sävyttämästä tanssiteatteristaan. Juhlaviikoilla nähtävä ”Moeder” (Äiti) on perhesuhteita tutkivan trilogian itsenäinen toinen osa.

Dublinilais-lontoolaisen Dead Centren ”Chekhov’s First Play” perustuu Anton Tshehovin ensimmäiseen, nimettömäksi jääneeseen näytelmäkäsikirjoitukseen. Energinen teos koetaan lavan tapahtumia purkavan kommenttiraidan kera, jonka yleisö kuulee omista kuulokkeistaan.

Helsingin juhlaviikkojen muita kansainvälisiä teatterivierailuita ovat espanjalaisen Agrupación Señor Serranon siirtolaisuutta käsittelevä ”Birdie” yhteistyössä Korjaamon Stage -festivaalin kanssa sekä ranskalaisen Blick Théâtren fyysistä teatteria ja nukketeatteria omintakeisesti yhdistävä ”[Hullu]” yhteistyössä Sampo 2017 -festivaalin kanssa.

Juhlaviikoilla kantaesityksensä saavat koreografi Sari Palmgrenin Kaarelan alueen puutarhoihin sukeltava kävelyteos ”Aidatut unelmat” yhteistyössä Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kanssa sekä sirkustaiteilija Sanna Silvennoisen ja fyysisen komedian Thomas Moncktonin ”The Artist”, joka viihdyttää suursuosion saavuttaneen ”The Pianistin” jalanjäljissä.

Uudelleen löydettyjä klassikoita

Juhlaviikkojen klassisen musiikin ohjelma ottaa varaslähdön festivaaliin jo perjantaina 11.8., kun Esa-Pekka Salonen johtaa tuoreen sellokonserttonsa Suomen ensiesityksen Suomen kansallisoopperassa. Solistina nähdään saksalais-ranskalainen Nicolas Alstaedt.

Ensimmäisen festivaalipäivän iltana Musiikkitalossa koetaan yli 80 vuotta sitten viimeksi esitetty suomalaisen musiikkihistorian helmi, Väinö Raition ”Prinsessa Cecilia”. Oopperan päärooleissa loistavat muun muassa Johanna Rusanen-Kartano ja Waltteri Torikka. Uudelleen löydettyjä klassikoita nostetaan esiin myös seuraavana päivänä, kun Dmitri Shostakovitshin ”Nenä”-oopperasta aikoinaan sensuroidut ja vastikään löydetyt interludit sekä Igor Stravinskyn Pietarin konservatoriosta löydetty ”Hautajaislaulu” saavat viimein Suomen ensiesityksenä Susanna Mälkin johdolla.

Suomen itsenäisyyden merkkivuotta juhlistetaan ainutkertaisella elokuvakonsertilla, kun Kansallisen audiovisuaalisen arkiston restauroima dokumenttielokuva ”Finlandia” (1922) saadaan taas valkokankaalle kera säestyksen, joka koostuu aikansa klassisen musiikin avainteoksista Erkki Melartinista Toivo Kuulaan ja Jean Sibeliukseen.

Huippuorkesterivierailuiden sarjaa Juhlaviikoilla jatkaa Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri Sakari Oramon johdolla. Säihkyvän illan kruunaa yhdysvaltalainen tähtisopraano Renée Fleming. Iltapäivän etko-ohjelmassa ruotsalaisia ikivihreitä tulkitsevat Krista Siegfrids ja Tomi Metsäketo.

Renée Fleming.

Soulin, countryn ja calypson legendat kohtaavat Huvila-teltassa

Huvila-teltta toimii tuttuun tapaan musiikillisten tyylilajien ja maailmankolkkien sekä alansa legendojen ja nuorten kykyjen tunnelmallisena kohtaamispaikkana. Ensimmäistä kertaa Suomessa konsertoiva, vastikään Grammylla palkittu William Bell on Memphis-soulin harvoja elossa olevia legendoja sekä yhä samplattu ja versioitu sielukas tulkitsija.

Finlandia-talon vuonna 2013 mykistäneen country-legenda Lucinda Williamsin vahvan tulkinnan ytimessä taas ovat riipaisevat tarinat Amerikan sydänmailta.

Americanan kaiut kuuluvat myös tuottajana muun muassa Bob Dylanin, Neil Youngiin ja U2:n äänimaailmoja rakentaneen, Huvilassa tuoreen ”Goodbye to Language” -albuminsa tiimoilta konsertoivan Daniel Lanois’in instrumentaalimusiikissa. Alansa pioneereihin kuuluu lisäksi calypson kiistaton kuningatar, yhä kovassa vedossa oleva Calypso Rose. Trinidadtobagolainen Rose on tehnyt Karibian musiikkityylejä tunnetuksi jo 50-luvulta alkaen.

Maailmanmusiikkisoundeja Huvilaan tuovat myös meksikolais-yhdysvaltalainen, indie-mamboksi musiikkityylinsä ristinyt Orkesta Mendoza, länsi-afrikkalaisesta musiikkiperinteestä tuoreesti ammentavat Blick Bassy ja Vaudou Game sekä lattaricovereilla ja fuusiojazzilla yllättävä espanjalainen Patax. Vuoden kiinnostavimpiin musiikki-ilmiöihin kuuluva israelilainen Victoria Hanna taas yhdistelee musiikissaan hip hopia, elektroa sekä heprean- ja arameankielistä vokaalitaidetta.

Kotimaisista suosikeista Huvilassa kuullaan ”Talvikuningas”-scifi-eepoksensa läpi soittava CMX, kesän ainoan keikkansa heittävä Olavi Uusivirta, harvinaislaatuisen koko illan huutokattauksen tarjoileva Mieskuoro Huutajat sekä Rajattoman, Club for Fiven ja Forkin muodostama AcaCartelli.

Jazzpianisti Aki Rissasen trio tuo Huvilaan Leevi Madetojan sävellyksiin perustuvan ”Sininen syksy” -konsertin, ja lapsia viihdyttää Orffien ”Haloo Kalevala”.

Cate Blanchett puhuttelevassa videokollaasissa

Helsingin Taidehallin valtaava, saksalaistaiteilija Julian Rosefeldtin ”Manifesto” on kunnianosoitus taidemanifestien traditiolle. Kiitetty ja kohuttu 13-kanavainen videoinstallaatio on aiemmin nähty muun muassa Berliinissä ja New Yorkissa. Historiallisia tekstejä nykypäivän kontekstiin yhdistävän videokollaasin 13 eri roolihahmoa näyttelee australialaistähti Cate Blanchett, jonka elokuvia on syksyn aikana esillä myös Elokuvateatteri Orionin arkistosarjassa.

Suomen valokuvataiteen museo esittelee yhdysvaltalaisvalokuvaaja Francesca Woodmanin (1958–1981) retrospektiivin ”Enkelinä olemisesta”. Woodmanin lyhyen uran aikana syntyneet kuvat ja videoteokset ovat intiimejä tutkimusmatkoja sukupuoleen, ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen.

Taiteilija Kaisa Salmen Suomi 100 -vuoden ohjelmaan kuuluva ”#tekoja” kutsuu suomalaiset ottamaan toisensa huomioon pienillä teoilla edes yhden päivän ajan. Hyvän tekemisen kesä huipentuu 26.8., jolloin Juhlaviikoilla kokoonnutaan yhteen syventämään ajatuksia empatiasta. Salmi tunnetaan muun muassa Oulun ja Turun keskustan sekä Eduskuntatalon portaat vallanneista kukkateoksista sekä 1918 tapahtumiin liittyvästä ”Fellmanin pelto” -suurperformanssista.

Taiteiden yönä 24.8. Senaatintorille nousee historiallisten puutarhojen viehkoa tunnelmaa henkivä ”Salainen puutarha”, jonka innoituksena toimii viime vuonna Kaartin lasaretin täyttänyt koko perheen puutarha- ja tapahtumakeidas.

Tallenna

Tallenna

Keskustelua aiheesta

Vasemmistojohtajat korostivat tutkitun tiedon merkitystä: ”Tässä ajassa tarvitaan vahva vastavoima populismille”

Kuva: Jari Soini
Työväenliikkeen kirjaston 30-vuotista taivalta juhlistettiin isolla joukolla.

Työväenliikkeen kirjasto juhli maanantai-iltapäivänä 30-vuotissyntymäpäiväänsä hyvässä seurassa. Sörnäisten rantatien tiloihin kokoontui suuri joukko kirjaston käyttäjiä, ystäviä ja yhteistyötahojen edustajia.

Kirjastoa ylläpitävään Työväenperinne ry:hyn kuuluu nykyisin 34 jäsenyhteisöä, joukossa vasemmiston molemmat eduskuntapuolueet, keskeiset ammattiliitot, työväen kulttuuri-, sivistys- ja urheilujärjestöt sekä talouselämän puolelta muun muassa Tradeka.

Niin SDP:ssä kuin vasemmistoliitossakin Työväenliikkeen kirjaston panos työväenperinteen tutkimuksessa ja vaalimisessa noteerataan korkealle. Niinpä molemmista puolueista tervehdyksen juhlivalle kirjastolle toivat itse puheenjohtajat.

– Tämä kirjasto tallentaa ja kertoo sitä historiaa, jolla suomalaista hyvinvointivaltiota on rakennettu sivistyksen ja kulttuurin varaan. Se suvaitsevaisen ja avoimen yhteiskunnan rakennustyö on kestänyt vuosikymmeniä, ja keskeisenä osana siinä on ollut, että päätökset on pyritty perustamaan tutkitulle tiedolle. Siitä syystä tämän kirjaston merkitys on todella iso, sanoi SDP:n tervehdyspuheen pitänyt Antti Rinne, joka kertoi itse tutustuneensa Työväenliikkeen kirjaston toimintaan  ensi kerran 1990-luvulla, jolloin hän syvensi tietämystään ammattiyhdistyslikkeen tiettyjen osa-alueiden toiminnasta tutkimustyön kautta.

– Tässä ajassa tarvitaan tutkittua tietoa, tässä ajassa tarvitaan vahvaa vastavoimaa populismille ja niille erilaisille hämärän aatteille, jotka eri puolilla Eurooppaa, mutta myös  globaalisti myllertävät.  Sen takia on tärkeää, että tämänkaltaista kirjastotoimintaa pyritään viemään eteenpäin suomalaisessa avoimessa yhteiskunnassa.

Rinne sanoi toivovansa, että SDP voi jatkossakin olla tukemassa Työväenliikkeen kirjaston toimintaa, kun kirjastoala ja koko tietoyhteiskunta tulevat kokemaan suuria muutoksia.

– Tekoäly tulee varmasti ihan jo lähivuosina tulee vaikuttamaan toimintakulttuuriimme, ja se tulee muuttamaan maailmaa aika paljon. Myös kirjastoja ja tietokantojen käyttöä, ja uskonkin, että tulevaisuudessa entistä useammilla on mahdollisuus hyödyntää tämänkin kirjaston arvokkaita aarteita.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson nauratti yleisöä toteamalla, että Työväenliikkeen kirjaston syntymävuoden 1987 merkkitapauksiin on liitettävä myös erään turkulaisen Li-tytön syntymä.

– Ilman Työväenliikkeen kirjastoa, ilman sitä työtä, joka pohjautuu siihen tietoon, mitä tästä kirjastosta löytyy, ei työväenperinne säilyisi hengissä ainakaan nykyisessä laajuudessaan. Ja ilman työväenkirjastoa ja siellä tehtävää työtä on olemassa riski, että ymmärrys siitä, mitä kaikkea työväenperinteeseen liittyy ja on historian saatossa liittynyt, pikku hiljaa murenee, pohti Andersson.

Keskustelua aiheesta