- Yleensä Punaisen Ristin operaatiot aloitetaan äkillisen katastrofin kuten maanjäristyksen jälkeen, jolloin päästään auttamaan ja jälleenrakentamaan. Ukrainan sotatilanteessa sen sijaan avustetaan muuttuvissa oloissa, joissa kriisi on koko ajan päällä, Saarikoski vertaa.

Humanitaarinen apu Ukrainassa on hyvin monen toimijan mosaiikki, jossa eri avustusjärjestöt ja viranomaiset tekevät tai ainakin yrittävät tehdä yhteistyötä. Humanitaarisen avun asiantuntija Tarmo Heikkilä Suomen Unicefistä arvioi, että yhteiseen hiileen puhaltaminen on pääosin onnistunut.

- Eri avustusjärjestöjen välinen koordinaatio on toiminut aika hyvin Ukrainassa.

Ratkaisevaa puolueettomuus

Toinen puoli kolikosta on se, miten apu löytää siviilit rintamalinjan toisella puolella, Venäjän ja sen tukemien separatistien hallussa olevilla Ukrainan alueilla.

- Olemme pystyneet operoimaan myös sillä puolella. Siellä apua antaa Venäjän Punainen Risti. Lähtökohtamme on se, että kaikkia autetaan. Avun tarve on ratkaiseva tekijä, sillä ei ole merkitystä, miltä osapuolelta avun tarvitsija on, Saarikoski sanoo.

Heikkilä muistuttaa, että puolueettomuus on osa humanitaarisen avun periaatteita.

- On hyvin oleellista, että mikään osapuoli konfliktissa ei koe, että auttaisimme enemmän yksiä kuin toisia. Nämä ovat tosi herkkiä asioita.

Yksin kulkevat lapset vaarassa

Unicef on YK:n järjestö ja lastenavun rahasto, joten on luontevaa, että se Ukrainassakin keskittyy etenkin lasten auttamiseen.

- Me olemme keskittyneet Ukrainassa lasten suojeluun ja lisäksi puhtaan veden saatavuuden lisäämiseen sekä perusterveydenhuollon tarvikkeiden saatavuuteen, Heikkilä linjaa.

Se, että Unicef avustaa ennen muuta lapsia, näkyy Heikkilän mukaan esimerkiksi siten, että järjestö pyrkii suojaamaan niitä lapsia jotka joutuvat jättämään kotinsa ja turvallisen ympäristön.

- Silloin heihin kohdistuu ihan eri tavalla hyväksikäytön, väkivallan ja salakuljettamisen riskejä. Erityisesti vaarassa ovat yksin kulkevat lapset.

Unicef varautuu Heikkilän mukaan siihen, että Ukrainan sodan kokeneet lapset alkavat oireilla vasta hieman myöhemmin, viiveellä.

- Lapset ovat tämän kaltaisessa kriisissä hyvin monitahoisen sosiaalisen stressin kohteena, traumatisoivien tilanteiden äärellä. Yleensä 3-4 kuukauden kuluttua aletaan nähdä posttraumaattisia häiriöitä osalla lapsista. Kriiseissä lapset, kuten aikuisetkin, jaksavat pitää itsensä tasapainossa tietyn aikaa, mutta jossain vaiheessa voimat ehtyvät.

Vaikka Ukrainan sota päättyisi huomenna, humanitaarisen avun tarve jatkuu maassa pitkään. Hyvä asia Ukrainan hätäavun kannalta on Saarikosken mukaan se, että moni valtio ja ihmiset ulkomailla ovat havahtuneet avuntarpeeseen.