Hankkeesta ovat maaliskuun puoliväliin mennessä pakittaneet ainakin sairaanhoitajien Tehy, fysioterapeutit ja valtion henkilöstön Pardia, joihin kuuluu yhteensä noin 220.000 jäsentä. Erkaantuneet mielivät jäseniksi Akavaan. Varmaa ei ole, liittyykö mikään STTK:n jäsenliitto uuteen keskusjärjestöön. Jos ei, STTK:sta tulee nykyistä pienempi. Akavan jäsenistä puolestaan tulee vähemmän korkeasti koulutettua, mikä voi vaikuttaa tulevaan edunvalvontaan.

Politiikan sanotaan olleen vahvin este irtautuvien mukaantulolle, vaikka uusi järjestö on rakennettu sitoutumattomaksi ja moniarvoiseksi. SAK:n ja/tai sen jäsenliittojen väitetään olevan liian poliittisia. Muistissa ei siis ole 1960-luvun alkupuolen puolue- ja ay-hajaannus eikä silloisen kahinoinnin turmiollisuus. Politiikan hillintä ja ay-eheytys saman vuosikymmenen jälkipuoliskolla vauhdittivat hyvinvointia, työmarkkinasopua ja järjestäytymistä. Sen jälkeenkin hallittu ryhmätoiminta SAK:ssa ohjasi yhteistyöhön. Nykyisin ryhmiä ei enää tarvita.

SAK keskusjärjestönä on vasemmistoa lähellä, mutta puolueiden apujärjestöksi suhteen leimaa enää oikeistopropaganda väittäen järjestön olevan SDP:n asialla. SAK:lta näyttää siis olevan kielletty olemasta samaa mieltä kuin SDP? Mitään käskyvaltasuhdetta niiden välillä ei ole. Työnantajien yhteistyöstä oikeistohallitusten kanssa vaietaan, vaikka näyttöä siitä on jopa viime vuodelta melkoisesti.

SAK:n ja erityisesti sen teollisuusliittojen on pelätty runnovan läpi päätöksiä uudessa keskusjärjestössä. Jos ja kun toiminta rakennetaan demokraattiseksi, tuo pelko on liioiteltu. Voidaan tietysti spekuloida toimihenkilöiden, sekä virka- ja työsuhteisten etujen ristikkäisyydellä, mutta ne on ratkaistavissa paremmin yhdessä, kuin erikseen toimien. Vahva keskusjärjestö on liittokohtaisen edunvalvonnan väline, ei sen haitta.

Takavuosina sopimusalat kyräilivät toistensa toimia, eikä tavoitteista aina oltu yksimielisiä. Vientialat pälyilivät devalvaatioiden suuntaan ja muut vaativat liukumahyvityksiä palkkoihinsa. Nykyisin joudutaan torjumaan palkkojen ja muiden työsuhde-ehtojen leikkauksia sekä vaatimaan työllistävää politiikkaa. Työnteon muodot ja tavat muuttuvat vääjäämättömästi, joten palkansaajien kannattaisi reagoida muutoksiin. Parhaiten tehtävässä onnistutaan perustamalla vahva keskusjärjestö liittojen tueksi.

Tulopolitiikkaa ja kolmikantaa tarvitaan, joten keskusjärjestöjen merkitys säilyy. Vuoden 1986 tilanteen toistuminen kannattaa estää. Silloin näet työnantajat houkuttelivat Akavan, STTK:n ja TVK:n tulopoliittiseen ratkaisuun, eli ”toimihenkilötupoon”. SAK joutui toteuttamaan 58:n tunnin yhteislakolla reilun työajan lyhennyksen ja korjailemaan sopimusta muutoinkin. Tapahtuma rasitti keskusjärjestöjen välejä, mutta jo elokuussa 1988 yritettiin yhdessä torjua maamme talouden vinosuuntauksia. Palkansaajat joutuivat 1990 -luvulla useasti torjumaan muiden tahojen aiheuttamaa lamaa, mutta sitä eivät taloushistorian kirjoittajat koskaan muista.

Keskusjärjestöjen tuleva kehitys ratkennee vasta 1. kesäkuuta. Hanke saattaa osittain toteutua, kuivua kasaan tai sen aikataulu voi siirtyä. Paljon aikaa ja rahaa on käytetty. Tehty laadukas työ tavoitteen puolesta löytyy osoitteesta www.uusikeskusjarjesto.fi

SAK:n 6.- 8. kesäkuuta kokoontuvan edustajakokouksen valmistelu lienee hankalaa, koska uuden keskusjärjestön toteutuminen on epävarmaa. Järjestö aikoo tehdä sääntöremontin siirtyen kaksi kertaa vuodessa kokoontuvan edustajiston malliin. Raskasliikkeinen edustajakokous olisi siis koolla viimeistä kertaa.

SAK:n teollisuusliitot näyttävät yhdentyvän vuoden 2017 aikana, jolloin muodostuu erittäin vahva uusi peluri edunvalvonnan kentälle. Kun SAK:n julkisalojen ja yksityisten palvelujen eheyttäminen toteutui jo vuosia sitten, järjestö vahvistuu edelleen.

SAK:n jäsenliittojen kiinnostus keskusjärjestöjen kokoamiseen voi samalla heikentyä, jolloin mahdollisuus siirtynee kauas tulevaisuuteen. Työnantajat ovat myös muodostanut suurempia järjstökokonaisuuksia. Ainakin jotkut heistä haluavat räjäyttää sopimuskulttuurimme palasiksi, mikä on uusliberaalien on tavoite. Siinä sitä on ristiriitaa kerrakseen.