– Hyvän vappupuheen salaisuus on, että siinä on riittävästi särmää. Vappuna ei kannata kovin laimeita puheita pitää, täytyy olla aatteen paloa, vähän haastoa ja tietysti tunnetta pelissä, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta luonnehtii.

Parikymmentä vuotta vappupuheita pitänyt Eloranta kuitenkin muistuttaa, että Suomen vappu voi olla varsin kylmä, joten puheet on hyvä pitää fiksussa mitassa. Hänelle on jäänyt erityisesti mieleen vappu runsaat kymmenen vuotta sitten, kun hän oli puhumassa Lahdessa.

– Keli oli aivan karmea, vettä satoi, lämpöä oli ehkä asteen verran ja tuuli oli aika kova. Me puhujat olimme kuivilla, mutta väki tuli pitkältä marssilta. Meitä puhujia oli neljä, muun muassa Eero Heinäluoma (sd.) oli paikalla. EU-vaalit taisivat olla tulossa, joten puheet olivat pidemmänpuoleisia. Se oli varmasti aika kova koettelemus väelle, mutta sitkeästi he olivat paikalla.

– Sellaista ei ole nähty pitkään aikaan ja se tuntui hyvältä, että ihmiset olivat lähteneet liikkeelle. Se oli vaikuttavaa, että sai kävellä vappumarssin kärjessä Hakaniemestä Esplanadin kautta Kansalaistorille ja sitten puhua siellä. Sitä ei unohda koskaan.

Vaikka Kokkokin on pitänyt lukemattomia puheita yleisön edessä ja vappupuheitakin on plakkarissa kymmenkunta, jännittää vappupuhe aina.

– Välillä menee sanat sekaisin ja ajatus saattaa katketa, mutta kyllä siitä yli pääsee, hän sanoo.

Kokon mielestä hyvässä puheessa pitää olla tunnetta, koska vappu ei ole mikä tahansa päivä, vaan se on työväen juhla.

– Pitää ottaa kantaa ja koettaa saada tulevaisuus näyttämään paremmalta, hän sanoo.

TEHYN puheenjohtaja Millariikka Rytkönen innostuu kuullessaan, että jutussa äänessä on myös Ismo Kokko. Rytkönen kertoo varautuneensa kysymykseen, että kuka on paras vappupuhuja.

– Olisin vastannut, että Ismo Kokko ja Li Andersson, koska molemmat ovat hyviä tyyppejä ja puhujia. Ismohan on loistava retorisesti ja hänellä on hyvää huumoriakin. Vaikka olisin jossain taustakokouksessakin hänen kanssaan, niin aina ajattelen, että vitsit se sanoi taas fiksusti. Täytyy antaa julkista kiitosta, Rytkönen hehkuttaa.

Rytkönen piti ensimmäisen vappupuheensa Porvoossa kymmenisen vuotta sitten vastavalittuna Kätilöliiton puheenjohtajana. Omassa kotikaupungissa puhumisessa on jotakin erityistä, se vähän jännittää. Vieläkin, vaikka muutama puhe on Porvoossa pidetty.

Omista vappumuistoista mielessä ovat eritysesti lapsuuden vaput marsseineen ja puheineen 1970-80-lukujen taitteessa Hyvinkäällä.

– En tietenkään valehtele, etteikö se tärkein asia vapussa olisi ollut vappupallo, mutta muistan kyllä sen tunnelman. Vappumarssit olivat isoja, on jäänyt mieleen sellainen vaikuttamisen tunnelma.

Kokon tapaan myös Rytkösen mielestä vappupuheesta on tärkeää välittyä se, miksi vappua vietetään.

– Puheen pitää olla väkevä ja sen pitää tulla sydämestä. Olla aito. Puheessa pitää olla myös vähän henkilökohtaisuutta, hän kuvailee.

STTK:n tuoreella puheenjohtajalla Else-Mai Kirvesniemellä ei ole ehtinyt kertyä kokemusta vappupuheista, mutta hän kertoo, että vastaisi kutsuun myöntävästi, jos sellainen tulisi. Haastattelun aikaan sellaista ei vielä ollut tullut.

MIKÄ on kuuminta hottia ay-liikkeen puheissa tänä vuonna? Kovin suuri yllätys ei ole, että nelikon mielestä hallituksen työmarkkinatoimissa – ja epäonnistumisissa – riittää edelleen puitavaa.

– Nyt on eletty aikaa, että parannuksia on satanut vain yrityspuolelle. Sitä on perusteltu kasvun ja yritysten kilpailukyvyn parantamisella, mutta näemme nyt tulokset – nappiin ei ole mennyt, Else-Mai Kirvesniemi sanoo.

Hän muistuttaisi puheessa siitä, että kevään eduskuntavaaleissa ihmisillä on valta valita, mihin valtion niukkoja varoja ohjataan seuraavan neljän vuoden aikana.

– Ihmisille välttämättömiin asioihin, kuten julkiseen sote-palveluun, koulutukseen ja varhaiskasvatukseen vai yrityksiin jaettavaksi harvoille onnellisille osinkotuloina ja varakkaille veronkevennyksinä, hän kuvailee.

Nelikko arvioi, että yksittäisistä asioista puheeksi nousee ainakin määräaikaisten työsuhteiden helpottaminen.

– Esityshän on ollut varsinainen farssi. On tietenkin hienoa, että työministeri Matias Marttinen (kok.) on sentään taipunut hieman viilaamaan esitystä, mutta eihän se mihinkään riitä. Kyllä tässä täytyy vielä työtä jatkaa, jotta saadaan raskaussyrjinnän lisääntyminen estettyä, Kirvesniemi sanoo.

Rytkönen tuumii, että olisi upea vappuihme, jos ministeri päättäisi työväenjuhlan kunniaksi vetää koko esityksen pois eduskunnasta. Kun sellaista tuskin nähdään, hän toivoo, että vappupuheissa aihe muistetaan.

– Se on hurjaa kyytiä, jos laki tulee voimaan. Se iskee meihin naisiin älyttömän kovaa. Nyt me kohdulliset tarvitsemme solidaarisuutta. Toivon, että on puhuja mitä sukupuolta tahansa, tätä rummutetaan, koska laki on niin järkyttävä.

Jarkko Eloranta, Millariikka Rytkönen, Ismo Kokko ja Else-Mai Kirvesniemi kertoivat Demokraatille työväenliikkeen kuulumiset vappuna 2026. (Kuvat: Demokraatti / Nora Vilva, Jani Laukkanen ja Anna-Liisa Blomberg)

SELVÄÄ on, että myös vakava työllisyystilanne nousee tapetille. Ismo Kokko arvioi, että ihmisiä köyhyyteen sysänneet leikkaukset kuuluvat myös vappupuheiden aiheisiin.

– Siinähän ollaan ihan ammattiyhdistysliikkeen olemassaolon ytimessä. Yhteiskuntaa on haluttu jo toista vuosisataa kehittää siihen suuntaan, että myös vähävaraisilla on oikeuksia ja heidät huomioidaan. Ja kun puhe on ay-liikkeestä, niin työ on ydinasia. Ollaan perusarvojen äärellä, Kokko sanoo.

Keväällä julkaistun nuorisobarometrin tulokset kertoivat nuorten synkistyneestä tulevaisuudenuskosta ja epävarmuudesta. Nuorten huono tilanne saa Kokon sekä surulliseksi että vihaiseksi.

– Meillä nuorten työttömyys on Euroopan korkeimpia, ja sitten vastaukseksi tarjotaan tilanteen heikentämistä entisestään tekemällä työsuhteista sirpaleisia, Kokko sanoo määräaikaisuuksia koskevaan esitykseen viitaten.

Kansalaisten ostovoiman kohenemisesta ay-liike ei tule antamaan pisteitä hallitukselle, vaan ottaa siitä kunnian – oikeutetusti – itselleen.

– Ay-liikkeen neuvottelemat palkankorotukset ovat olleet ihan keskeisiä ostovoiman parantamisesta, Eloranta sanoo.

MITÄ kuuluu työväenliikkeelle vappuna 2026? Millariikka Rytkönen toteaa, että hyvää, koska hallitus tekee liikkeelle varsin tehokasta jäsenhankintakampanjaa.

– Tämä on ollut valitettava realistinen yhteiskuntaopin tunti ihan kaikille. Jos ei ole vielä tiennyt, miksi ay-liikettä tarvitaan, niin nyt viimeinenkin on herännyt siihen. Hallitus on tehnyt kaikkensa, mutta eivät he vielä ole pystyneet meitä kanveesiin lyömään. Meitä ei saa nujerrettua – se on mielestäni hyvä uutinen tähän vappuun.

Myös Eloranta arvioi, että vaikeat ajat kotimaassa ja maailmalla ovat herättäneet ihmiset pohtimaan työväenliikkeen merkitystä demokratian, ihmisoikeuksien, tasa-arvon, toimeentulon ja rauhan rakentajana.

– Työväenliikettä tarvitaan enemmän kuin koskaan, sanoo Kirvesniemikin.

Kokko luonnehtii, että kulunut hallituskausi on ollut työväenliikkeelle kovinta puristusta vuosikymmeniin. Kokon mukaan se on näkynyt myös niin, että politiikka on entistä enemmän duunareiden huulilla.

– Pitkään oli sellainen vähän hiljainen ajattelu Suomessa, että politiikkaa ei pitäisi hirveästi puhua työpaikoilla. Oli pitkä konsensuksen aika. Se on nyt mennyttä. Politiikka on tehnyt paluun työpaikoille ja asioista puhutaan. Siellä on tiettyä vastakkainasetteluakin, ei siitä mihinkään pääse, Kokko kuvailee.

JOUKKOVOIMA on ollut aina työväenliikkeelle tärkeä väline sen tavoitteiden ajamisessa. Hallitus on nakertanut liikkeen voimaa esimerkiksi rajoittamalla lakko-oikeuksia. Millaista hallaa se on tehnyt ja miten siitä selvitään? Ismo Kokko toteaa, että suurin vaikutus on ollut tukilakkojen merkittävällä rajaamisella.

– Hallitus on halunnut tehdä solidaarisuudesta kiellettyä. Nykyään se on hyvin rajattua, miten eri ryhmät pystyvät tukemaan toisiaan. Syy on se, että se on ollut aikaisemmin tehokasta.

Kokko sanoo, että julkisuudessa lakko-oikeuden rajaamisessa on puhuttu lähinnä poliittisista lakoista.

– On haluttu luoda sellaista kuvaa, että ay-liike haluaisi tehdä jotain vallankumousta, mutta eihän se niin ole. Niillä on vastustettu lähinnä työlainsäädännön ja sosiaaliturvan heikennyksiä. Niiden kieltämisen vaikutus ei ole läheskään niin suuri kuin tuki- tai myötätuntolakkojen rajaamisella, Kokko sanoo.

Else-Mai Kirvesniemi huomauttaa, että kaikki heikennykset, mitä työrauhalainsäädäntöön on tehty, koskevat työntekijäpuolta. Hän kaipaa tasapainoa.

– Mielestäni lakkosakkoja koskevat määrät ovat täysin kohtuuttomia ja epätasapainossa, koska työnantajapuolella sakot ovat hyvin matalia. Tämä täytyisi muuttaa.

MONI tuntee meemin, jossa toivotaan: ”Oispa kaljaa!”. Millariikka Rytkönen on kääntänyt sen muotoon ”Oispa vaalit!”. Selvää onkin, että tänä vuonna ay-liikkeen toiveet seuraavalle hallitukselle nousevat esiin vappupuheissa.

– Uskon, että jos kukin meistä äänestää oman arvopohjansa mukaisesti, muutos on mahdollinen, Rytkönen sanoo.

Mikä on ay-pomojen ja heidän edustamiensa järjestöjen ykköstoive tulevalle hallitukselle?

– Kunnioitetaan kolmikantaista toimintaperiaatetta, demokratiaa ja sitä, että säilytetään inhimillisyys tässä toiminnassa – muistetaan ihminen, johon päätökset vaikuttavat, Else-Mai Kirvesniemi sanoo.

SAK:n Jarkko Eloranta kaipaa työmarkkinoille tasapainoa. Sitä voidaan saada esimerkiksi sovittelua ja neuvottelujärjestelmää kehittämällä ja paikallisen sopimisen tasapainottamisella.

– Ja kyllä ihmisten toimeentulosta täytyy pitää paremmin huolta. Tarvitaan toimia työllisyyden kohentamiseen, osaamisen parantamiseen ja kyllä tiettyjä paikkoheittoja tarvitaan myös sosiaaliturvan puolelle – sen verran rajua kyyti tällä kaudella on ollut.

AKT:n Ismo Kokon mielestä tukilakkojen rajoituksista täytyy peruuttaa.

– Meiltä on sidottu toinen käsi selän taakse, mutta työnantaja saa tapella kaksin käsin. Meiltä pitäisi päästää se toinen käsi vapaaksi, hän kuvailee.

Tehyn Rytkönen puolestaan toivoo, että tuleva hallitus vahvistaa hyvinvointiyhteiskunnan perustuksia. Hän odottaa, että seuraava hallitus tarttuu soten pelastamiseen. Hän muistuttaa, että sosiaali- ja terveydenhuolto on tärkeä osa kokonaisturvallisuutta.

– Se helpottaa minun maailmantuskaani ja ahdistusta, kun tiedän, että minun kollegani ovat parhaillaankin huolehtimassa, jos meille jollekin käy huonosti. Toivoisin, en vain tehyläisenä, vaan ihmisenä, että sote ja tämä hyvinvointiyhteiskunta pidettäisiin pystyssä.