-  Tällä kertaa lainaamme äänemme saadaksemme toryt ulos, mutta ensi kerralla ne täytyy ansaita, sivulla painotetaan.

Heinäkuussa Britanniassa valitaan parlamenttiin uusi alahuone. Koska maan first past the post -vaalitapa, jossa kustakin vaalipiiristä valituksi tulee eniten ääniä saanut ehdokas, on häviäjille armoton, sekä puolueet että monet poliittiset kampanjaryhmät innostavat ihmisiä tekemään äänestyspäätöksensä taktisesti: ei äänestämään välttämättä omaa suosikkia vaan sitä, joka todennäköisemmin päihittää vielä huonompana vaihtoehtona pidetyn vastustajan.

Tulevissa vaaleissa taktikointia saattaa olla luvassa poikkeuksellisen paljon. Queen Maryn yliopiston politiikan tutkimuksen professori Tim Bale kertoo, että vuoden 2019 vaaleissa monet liberaalidemokraattien tukijat eivät olleet valmiita äänestämään työväenpuolue labouria puolueen silloisen puheenjohtajan, nykyisin itsenäisenä kansanedustajana toimivan Jeremy Corbynin vuoksi. Jotkut labourin äänestäjistä puolestaan olivat edelleen kiukkuisia liberaalidemokraateille puolueen liittoutumisesta toryjen kanssa vuonna 2010.

TYÖVÄENPUOLUE labourin vaalivoitosta on puhuttu jo pitkään varmana. YouGovin kesäkuun alussa julkaiseman mallinnuksen mukaan labour olisi saamassa vieläkin suuremman voiton kuin vuonna 1997, jolloin se Tony Blairin johtamana pyyhki pöytää John Majorin konservatiiveilla. Mallinnuksessa labour saisi alahuoneeseen puolueen historian suurimman ja brittipolitiikan historian toiseksi suurimman enemmistön.

Tory-vastaisuus on kasvanut huomattavasti sen jälkeen kun alahuoneesta viimeksi äänestettiin, ja taktisessa äänestämisessä neuvovat kampanjat laajalti pyrkivät nimenomaan estämään konservatiivien valtakauden jatkumisen. Mutta miksi taktikoida, jos labour näyttää voittavan vaalit joka tapauksessa?

Oxfordin yliopiston poliittisen sosiologian professori Stephen Fisher huomauttaa, että vaikka ennusteet näyttävätkin labourille äänivyöryä, taktinen äänestäminen todennäköisesti vaikuttaa vähintään voiton mittakaavaan. Lisäksi gallupit voivat olla väärässä, vaalien alla voi tapahtua vielä monenlaisia muutoksia ja labourin vauhti saattaa hiljetä.

-  Se, miten äänet kääntyvät paikoiksi alahuoneessa, riippuu paljon taktisesta äänestämisestä, hän sanoo STT:lle puhelimitse.

Vaalianalyyseihin erikoistuneen Electoral Calculusin analyysin mukaan aikeet äänestää taktisesti vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Skotlannissa monet äänestäjät huomioivat puolueiden kannat itsenäistymiseen. Englannissa taas labourin, vihreiden ja liberaalidemokraattien äänestäjistä jopa noin puolet vaikuttaa valmiilta äänestämään taktisesti ensisijaisesti varmistaakseen, että konservatiivien valtakausi päättyy.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Työväenpuolue Labourin johtaja Keir Starmer. (Lehtikuva / AFP / Andrew Matthews)

TAKTINEN äänestäminen ei välttämättä ole toryille pelkästään huono asia, sillä se voi sataa myös niiden laariin. Electoral Calculus huomauttaa, että taktikoimaan pyrkivät äänestäjät eivät välttämättä tiedä, mitä puoluetta heidän kannattaisi äänestää. Syynä voivat olla sekä uudet vaalipiirirajaukset sekä merkittävät muutokset yleisissä mielipiteissä viime vaalien jälkeen.

Queen Maryn yliopiston Bale sanoo monien kyselyissä tietävän, mikä puolue voitti viimeksi heidän vaalipiirissään. Sen, mikä puolue tuli kakkoseksi, tietää huomattavasti harvempi.

-  Puolueilla on nyt iso työ muistuttaa ihmisiä siitä, ketä kannattaa äänestää, jos he haluavat eroon konservatiiveista. Sosiaalisessa mediassa ja puolueiden koteihin jakamissa esitteissä näkyy tätä nyt melko paljon.

Vaikutusta on myös vaalipiireihin tehdyillä muutoksilla, jotka heijastelevat väestön liikkeitä. Oxfordin yliopiston Fisher sanoo, että moni äänestäjä on muuttanut vaalipiiristä toiseen eikä välttämättä tiedä, mikä puolue alueella on tavallisesti voittanut.

-  Ja koska muutokset kannatusmittauksissa ovat niin merkittäviä, on melko epäselvää, mikä puolue on todennäköisimmin ykkösenä ja mikä kakkosena.

Kun epävarmuustekijöitä on useita, Fisher arvelee monien äänestäjien päätyvän olemaan taktikoimatta. Lisäksi hän sanoo taktikoinnissa tapahtuvan myös virheitä, eli taktikoimaan pyrkivä äänestäjä esimerkiksi antaakin äänensä ehdokkaalle, jolla ei ole todellista mahdollisuutta läpimenoon.

ILMASSA on jo kauan ollut suuttumusta nykyiseen valtapuolueeseen. Fisher arvelee juuri muutoksen tarvetta suurimmaksi syyksi siihen, että valta näyttää olevan vaihtumassa.

-  Meillä on ollut melkoinen talouskriisi sitten viime vaalien, ja taloustilanne on ollut monin tavoin vaikea. Konservatiivien katsotaan hoitaneen taloutta huonosti, ja julkisen talouden lisäksi julkiset palvelut ovat kurjassa kunnossa.

Muina syinä kansalaisten konservatiiveihin kohdistuvaan kiukkuun Fisher ja Bale luettelevat muun muassa puolueen lukuisat pääministerivaihdokset sekä partygaten eli silloisen pääministerin Boris Johnsonin hallinnon juhlat keskellä pandemiasulkua. Bale sanoo myös monien EU:ssa pysymisen puolesta äänestäneiden olevan edelleen erittäin vihaisia brexitistä seuranneesta sekasorrosta.

Kumpikin professori muistuttaa myös maahanmuutosta, joka on konservatiiveille yksi ydinkysymyksistä. Puolue ei ole lupauksistaan huolimatta onnistunut lopettamaan vaarallisia venematkoja kanaalin yli, ja nettomaahanmuutto on ollut poikkeuksellisen korkealla.

Kun Keir Starmerista puhutaan tulevana pääministerinä ja toryjen ennustetaan kokevan rökäletappion, ei liene ihme, että ennätysmäärä konservatiivipuolueen nykyisistä kansanedustajista on ilmoittanut, ettei ole ehdolla kesän vaaleissa. Bale huomauttaa, että koska istuva kansanedustaja on henkilökohtaisen kannatuksen turvin usein haastajiaan paremmassa asemassa, istuvien edustajien väistyminen heikentää konservatiivien menestyksen todennäköisyyttä.

Anne Salomäki / STT