Teatteri & Tanssi

Cirko-festivaalin esityksissä kohtasivat baletti ja sirkus

Ville Saarikoski
Sakari Männistö jongleeraa esityksessä Insomniac’s Fable.
Ville Saarikoski
Sakari Männistö jongleeraa esityksessä Insomniac’s Fable.
Ville Saarikoski
Sakari Männistö jongleeraa esityksessä Insomniac’s Fable.

Tiistaina alkanut Cirko-festivaali on jo toistakymmentä vuotta tuonut eri puolille pääkaupunkiseutua nähtäväksi sekä suomalaista että ulkomaista nykysirkusta. Festivaalin aloitti Stoassa jyväskyläläinen Company Uusi Maailma uunituoreella teoksellaan Ultra, jonka kantaesitys oli Jyväskylässä maaliskuussa.

Vuonna 2006 perustettu ryhmä, pääohjaajanaan ja taiteellisena johtajanaan Seija Hakkarainen, on alusta saakka tehnyt aivan oman näköisiään esityksiä, joissa eri taiteen lajit yhdistyvät toisiinsa usein yllättävillä tavoilla. Esitysten maailmankuva ja miljöö ovat myös usein jotenkin vinksahtaneita ja absurdilla huumorilla silattuja.

Näin on myös ” Ultrassa” esittivät tanssijat Saara Elgland ja Heidi Suur-Hamari sekä akrobaatit Niko Miettinen ja Visa Niemelä.

Tummanpuhuvaa näyttämöä hallitsee taustalla sammuvan auringon tai intiaanien unisieppaajan mieleen tuova rakennelma, jonka valo välillä katoaa kokonaan. Muutenkin Antti Lampisen valot nousevat tässä esityksessä yhtä keskeiseen rooliin kuin itse esiintyjätkin. Valot muotoilevat liikkumistilaa, kuvioivat lattiaa tai värjäävät näyttämön. Ne luovat esityksen oudon mutta kiehtovan maailman.

Toinen tärkeä miljöötä rakentava elementti on Kimmo Kuokkalan ja kumppaneiden luoma musiikkimaailma, jossa on rock-henkisyyden lisäksi paljon muitakin tyylejä. Äänimaailma on oikeastaan niin olennainen osa kokonaisuutta, ettei siihen kiinnitä välillä ollenkaan erikseen huomiota.

CUM nimittää esitystyyliään progesirkukseksi, jossa tällä kertaa risteytetään klassinen baletti, akrobatia ja muotimaailman poseeraustyyli. Ja ne toimivat yhdessä erittäin hyvin!

Varsinaista tarinaa Ultrasta ei kannata etsiä, mutta paljon erilaisia assosiaatioita kylläkin. Yksinään pyörivä cyr-rengas on yllättävän uhkaava, varsinkin kun sitä käsittelee kasvonsa peittänyt tumma-asuinen henkilö. Metalliketjut ja mustat vinyylihousut vievät ajatuksia väkivaltaiseen seksiin.

Balettimaailmasta mukana on liikekielen lisäksi valkoiset perustrikoot ja kärkitossut, mutta tuloksena ei suinkaan ole mitään hempeää ja kaunista, vaan uhmakasta ja rosoista.

Monessa kohtauksessa annetaan erilaisia vihjeitä mahdollisesta sisällöstä, mutta sitten tarkoituksella jätetäänkin kaikki auki. Tavallaan härnätään katsojaa.

Cirko-festivaali
Company Uusi Maailma, Stoa
Ultra
Ohjaus Seija Hakkarainen – Suunnittelu ja koreografiat – Hakkarainen ja esiintyjät – Musiikki ja ääni Seija Hakkarainen, Joonatan Jaakonaho, Jukka Kaikkonen, Kimmo Kuokkala, Ari Lampinen – Valot Antti Helminen – Puvut Sari Nyman ja Seija Hakkarainen – Esiintyjät Saga Elgland, Niko Miettinen, Visa Niemelä, Heidi Suur-Hamari

Makeshift Company, Cirko-keskus
Insomniac’s Fable
Konsepti ja esiintyjät Sakari Männisto ja Emma Lister – Koreografia Ludovic Ondiviela – Puupiirrokset Angela Annesley – Valot Eero Auvinen – Puvut Alice Williamson

Näin on myös lopun lelupossu-lumisodassa. Onko se isojen lasten leikkiä vai ainoa tapa yrittää kontaktia toiseen ihmiseen?

Ultra on omalakinen maailmansa, joka on mielenkiintoinen ja jännittävä, mutta johon ei itse välttämättä haluaisi astua.

Baletin ja jongleerauksen mielenkiintoinen liitto

Klassinen baletti oli olennainen ilmaisukeino myös Cirko-keskuksessa nähdyssä Makeshift Companyn esityksessä Insomniac’s Fable.

Jonglööri Sakari Männistön ja tanssija Emma Listerin esittämässä tarinassa Polyboy rakastuu onnettomasti Polygirliin. Vastakaikua Polyboy saa vain unensa kuvitelmissa, mutta sitten uni viekin hänet mukanaan ja muuttuu painajaiseksi, jossa hän eksyy lumisateiseen metsään.

Alusta asti surumielisestä esitysestä rakentui mielenkiintoinen jongleerauksen ja baletin duetto.

Kolmas tärkeä osapuoli esityksessä olivat Angela Annesleyn puupiirroksista tehdyt jättikokoiset vedokset, jotka toimivat sekä esityksen lavastuksena että tarinan tunnelman ja tunteiden tulkkina. Niiden, samoin kuin asujen, mustavalkoinen väritys korosti onnettomasti päättyvää rakkaustarinaa, joka hipoi jo pakkomiellettä.

Baletin liikekielellä tunteita on tulkittu aina, mutta jongleerauksella harvemmin. Esityksessä oli useita mielenkiintoisia tanssin ja jongleerauksen yhdistelmiä, joilla sekä ilmaistiin tunteita että vietiin toimintaa eteenpäin. Renkailla tai pitkällä ”sydämestä tulevalla” nauhalla Männistö yritti vangita tunteidensa kohteen. Keilat puhkoivat tietä painajaisen metsässä.

Kokonaisuutena Insomniac’s Fable oli tyylikäs, mutta yllättävän viileä ja oikeastaan eleetön esitys. Tuli tunne, että sinänsä taitavat esiintyjät jotenkin pidättelivät itseään joko tahattomasti tai tarkoituksella.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 38 Demokraatti
ANI SUORASUU - Ann Selinille ei ryppyillä
VARAA PAREMPAAN - Eveliina Heinäluoma haluaa herättää puolueet Helsingissä
KUIN ERI PLANEELTA - SDP:n ja hallituksen sote-linjat eivät kohtaa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat