Uskallan väittää, että lähestulkoon kaikki SDP:n jäsenet tiedostavat puolueen olevan murrosvaiheessa. Ymmärretään, ettei voida jatkaa kuten aiemmin, mutta selkeää tiekarttaa tulevaisuuteen ei olla vielä saatu aikaiseksi.

Murrosvaihetta on eletty jo useampi vuosi, mutta vasta vuoden 2015 eduskuntavaalit ja kannatuksen käyminen pohjalukemissa pakottivat puolueen tekemään todellisia muutoksia. Edistystä on tapahtunut, mutta suuret linjat puuttuvat edelleen.

Antti Rinteen ongelma puheenjohtajakamppailussa on se, että istuvana puheenjohtajana puolueen linja on hänen linjansa. Hän edustaa nykytilaa tilanteessa, jossa hyvin moni aktiivi kaipaa vaikeasti määriteltävää muutosta.

Juuri tämän Timo Harakka otti puheenjohtajakampanjansa johtoajatukseksi. Liikettä puolueeseen, ajatuksiin ja näkemyksiin. Hän edustaa nopeampaa uudistumista ja sukupolvenvaihdosta kuin istuva puheenjohtaja. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Monet aiheet, joita Harakka aikoo nostaa kampanjassaan esiin, ovat jo nyt sosialidemokraattien politiikkaa. Kiertotalous, sosiaaliturvan uudistaminen, maahanmuuttajat, yrittäjyys, fiksu tai yrittäjähenkinen valtio, muutamia mainitakseni. Myös Harakan visio tulevaisuuspuolueesta on varsin tuttu länsinaapurista.

Muutosta markkinoiva Harakka saattaakin edustaa pienempää muutosta kuin suurin osa olettaa. Kyse on pikemminkin imagosta, joka vetoaa nuorempiin puoluekokousedustajiin. Pitkän linjan kenttäväkeä Harakka puhuttelee varsin vähän, sillä näkemykset hänestä perustuvat lähinnä mielikuviin. Harakkaa ei tunneta omakohtaisesti kentällä.

Jakolinjat helmikuun puoluekokouksessa tulevat olemaan erilaiset kuin vuoden 2014 puoluekokouksessa. Vaikka varsinkin Harakka on tähän asti puhunut tiukasti linjavaalista, kyse on erilaisten mielipiteiden sijasta muutoksesta ja sen nopeudesta, sekä tietenkin henkilöstä.

Moni puoluekokousedustaja joutuukin käymään itsensä kanssa vakavan keskustelun. Kuinka tyytymätön olen istuvaan puheenjohtajaan? Päädynkö kannattamaan henkilöä, jota vastustin vielä vajaa kolme vuotta sitten? Ja muuttuuko mikään, jos valintani onkin Harakka?

Edellisen puoluekokouksen jakolinjojen lopullinen murtuminen voi eheyttää SDP:tä. Se tietäisi hyvää kevään kuntavaalityöhön ja voisi lopulta nopeuttaa puolueen uudistumista. Siksi näen puheenjohtajakilvan pohjimmiltaan positiivisena asiana.

Toivotan puheenjohtajaehdokkaille ja heidän tukijoukoilleen tsemppiä tammikuuhun! SDP menestyy, kun muistetaan, että riita repii ja rauha rakentaa.