Raportin mukaan maahanmuuttajan työllistymisedellytyksiä on vahvistettava kotoutumisprosessin alkuvaiheessa. On pyrittävä saamaan aikaan nopeammat väylät työelämään ja opintoihin.

Työelämässä ja oppilaitoksissa tarvitaan kotoutumisen kaksisuuntaista tukea, jossa kotoutuminen edellyttää sopeutumista ja sitoutumista sekä maahanmuuttajalta itseltään että suomalaiselta yhteiskunnalta.

Kielen opetus yhdistettynä työntekoon havaittiin tehokkaaksi yhdistelmäksi kielen nopeaan työelämälähtöiseen oppimiseen.

Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Eero Heinäluoma (sd.) totesi, että lähtökohta on, että tarkastusvaliokunta valmistelee asiasta myöhemmin myös mietinnön eduskunnalle.

Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtaja, tarkastusvaliokunnan jäsen Maarit Feldt-Ranta (sd.) nosti tutkimuksen johtopäätöksistä esiin erityisesti sen, että Suomessa työnantajilla pitäisi olla aktiivisempi rooli kotouttamisessa.

Feldt-Ranta sanoi, että valiokunta aikoo kutsua työnantajajärjestöjä, Suomen Yrittäjiä ja ehkä yksittäisiä työnantajiakin kuultaviksi keinoista, joita kotouttamisen parantamiseksi voisi tehdä.

Tarkastusvaliokunta julkaisee Feldt-Rannan mukaan alkukesästä myös toisen raportin, jossa käydään yksityiskohtaisen rekisteriaineiston avulla läpi eri maahanmuuttajaryhmien työllistymistä ja kotoutumista 2000-luvulla.

Kuntoutussäätiön tutkimusryhmästä työtä olivat esittelemässä tutkija Sari Pitkänen ja Jukka Ohtonen.

Pitkänen kuvasi Suomen tilannetta kotouttamisessa suurin piirtein samaksi kuin muissa maissa. Hänkin katsoi, että työnantajan roolia, joka on erittäin vahva Saksassa, olisi painotettava.

Jukka Ohtonen nosti esiin koulutuksen. Työmarkkinoille kysytään yhä vähemmän alhaisen koulutuksen työvoimaa. Maahanmuuttajaväestösä pelkän perusasteen suorittaneiden osuus on liki 60 %. Ohtonen totesikin, että koulutus- ja täydennyskoulutushaaste on valtava. Toisen polven maahanmuuttajille peruskoulun suorittaneiden osuus on kuitenkin jo parempi eli noin 30%.

Ohtosen mukaan korkeakoulututkinnon suorittaminen sujuu maahanmuuttajataustaisilta aivan yhtä hyvin kuin kantaväestöön kuuluvilta. Sen sijaan erityinen koulutushaaste on keskiasteella, jossa on vajausta maahanmuuttajataustaisissa ja koulutuksen suorittaminen kestää heillä keskimäärin vuoden kaksi pidempään kuin muilla.

Ohtonen nosti esiin myös sen, että pelkän perusasteen suorittaneet maahanmuuttajataustaiset työllistyvät paremmin kuin kantasuomalaiset perusasteen suorittanee. Hän kysyi, ovatko työmarkkinat eriytymässä ja onko Suomeen syntymässä maahanmuuttajatyön markkinat.

Ohtonen sanoi, että jos maahanmuuttajataustaiset integroituisivat suomalaiseen yhteiskuntaan niin, että koulutusasete ja työmarkkinoille pääsy olisi samaa luokkaa kuin kantaväestöllä, säästöä syntyisi 1,4 miljardia euroa.

– Tässä on houkutin, joka kannustaa koulutuksen järjestämiseen.

Sari Pitkänen nosti esiin tutkimuksen kehittämisehdotuksia kotouttamisen edistämiseksi. Esimerkiksi maahanmuutto-ohjelman valtakunnallista seurantaa pitäisi vahvistaa ja seurantaa kotouttamistoimien vaikuttavuudesta lisätä. Myös järjestöjen rahoituksesta pitäisi saada pysyvämpää.

Kotoutumista tukeviin palveluihin tarvittaisiin erityisesti yhden luukun periaatteen palveluita eri kohderyhmille nuorten Ohjaamoiden tapaan. Sote- ja työllistämispalveluista pitäisi saada entistä enemmän kokonaisuuksia. Alkupalveluide a kotouttamiskoulutuksen jatkeeksi pitäisi saada kotoutumista ylläpitäviä palveluja.

Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Eero Heinäluoma kuvasi tutkijoiden palautetta kotouttamisesta kohtuu hyväksi. Hän sanoi itse olevansa kriittisempi.

Heinäluoma on erityisen huolissaan toisen polven maahanmuuttajista.

– Jos katsoo Ruotsia, Saksaa ja Tanskaa, ongelmathan ovat tulleet huutaviksi sitä kautta että toisen polven maahanmuuttajat eivät ole löytäneet sijaansa. He kokevat että ovat hyljeksittyjä, eivät saa haluamiansa työtehtäviä, arvostusta ja elintasoa, Heinäluoma pohdiskeli ja nosti esiin lähiöongelmat.

Heinäluoma antoi ymmärtää, että Suomessakin ongelmat voivat pahentua 20 vuoden aikajänteellä, jos integroinnin nopeuttamisessa ei onnistuta.

– Jos Ruotsi sanoo, että voi mennä 7 vuotta ennen kuin löytyy työpaikka normaaleilta työmarkkinoilta, onhan se järkyttävän pitkä aika. Jää pohtimaan, että eikö ole aika suuri todennäköisyys, jos emme pysty näiden muiden maiden kokemuksista ottamaan hyötyä, meillä on suuri riski, että väistämättä samat ongelmat tulevat.

Toinen asia on Heinäluoman mukaan sen pohtiminen, missä määrin siirrämme maahanmuuttajille omia kulttuurisia arvojamme ja missä määrin niitä pitäisi siirtää. Heinäluoman mukaan tämä on on ujoille ja itsään korostamattomille suomalaisille vaikea kysymys.

– Maahanmuutossa väistämättä tulee kysymys, onko joitain sellaisia suomalaisen yhteiskunnan arvoja, joiden pitäisi siirtyä nopeammin, jotta he voisivat pärjätä täällä ja tulla hyväksytyiksi, Heinäluoma sanoi ja nosti esiin esimerkiksi tasa-arvoon liittyvät kysymykset.

Tutkija Sari Pitkänen totesi, että raportti käsittelee myös asumista ja segregaatiota, joka voi vaikeuttaa myös kielten oppimista. Pitkänen kuitenkin muistuttaa, että vastaanottokeskuksissa on kehitetty toimintaa, jossa on opetettu kielen ohella suomalaista yhteiskunnan toimintaa. Tosin näiden hyödystä ja vaikuttavuudesta ei ole vielä tietoa.

Tutustu tarkastusvaliokunnan raporttiin tästä linkistä.