Heinäluoman mukaan Suomella on hyvä EU-vaikuttamisen koneisto – asialleen omistautuneet virkamiehet ja hyvä hallintokulttuuri. Suomessa myös parlamentti eli eduskunta on aina mukana, kun EU-päätöksiä tehdään.

– Kun ministeri esittää Suomen kannan EU:n neuvostossa, hän tietää aina, että sen kannan takana on myös eduskunta. Parlamentaarinen selkänoja on vahva.

Asian kääntöpuoli ei ole Heinäluoman mielestä yhtä mairitteleva.

HEINÄLUOMAN mukaan Suomen nykyinen työrytmi ottaa huonosti EU-parlamentin vahvistunutta roolia huomioon.

– Kun EU-parlamentissa juna on jo liikkeellä, ei Suomi pysty kertomaan kannoista juuri mitään, kun EU-kirjelmiä ei ole viety eduskuntaan eikä eduskunnan siunausta kannoille ole olemassa. Parlamentaarisen hyväksynnän puuttuminen johtaa odotteluun ja ikävä kyllä Suomen kantojen heikkoon näkymiseen, Heinäluoma sanoo.

EU-parlamentti ottaa usein alustavat kantansa jo ennen komissiota. Parlamentti tekee oma-aloitemietintöjä, joilla se pyrkii vaikuttamaan etukäteen komission esityksiin.

Heinäluoman mukaan Suomi on jo pitkään ollut myöhässä EU-vaikuttamisessa. Se on ollut useiden hallitusten ongelma eikä siis liity erityisesti vain nykyiseen hallitukseen.

– Tällä hallituksella on sinänsä ollut ihan aktiivinen EU-linja ja erittäin aktiivinen ja aikaansaapa EU-ministeri Tytti Tuppurainen (sd.), Heinäluoma sanoo.

Silti Heinäluoman mielestä niin tämän hallituksen kuin monien aikaisempien aikana EU-vaikuttamisen kone käynnistyy turhan hitaasti.

– Pelataan tavallaan varman päälle. Eduskunnan hyväksymäksi kannaksi halutaan linjaus, joka olisi aika lähellä todennäköistä lopputulosta, Heinäluoma sanoo kriittisesti.

MITEN ongelma pitäisi ratkaista?

Heinäluoman mukaan Suomi voittaisi paljon varhaistamalla vaikuttamista.

– Suomen ääni kuuluisi paremmin EU-kokoushuoneiden käytävillä ovat ne sitten neuvoston, komission tai parlamentin käytäviä.

Heinäluoma katsoo, että Suomen sisäistä kelloa pitäisi siirtää vaikuttamisessa jopa puoli vuotta – vuosi eteenpäin, mikä vaatisi isoa ajatusmuutosta EU-politiikkaamme.

– Siinä pitäisi olla mukana niin hallituksen, eduskunnan kuin virkakunnankin. Ja oikeastaan etujärjestöjenkin EU-vaikuttajienkin.

Heinäluoma luettelee, miten EU-vaikuttamisessa on tänä päivänä mukana iso aparaatti: Suomen EU-edustusto, eri ministerit, ministeriöiden valmisteluryhmät, pääministerin kanslia ja EU-sihteeristö, ministerit ja poliittiset avustajat, eduskunta ja suuri valiokunta, eduskunnan muut valiokunnat kuin etujärjestöjen asiantuntijatkin.

– Tehokkaampi vaikuttaminen edellyttäisi muutosta kaikkien työrutiineissa ja valmiudessa kannanottoihin.

Jotta muutos olisi mahdolllinen, siitä olisi Heinäluoman mukaan sovittava hallitusneuvotteluissa. Koko hallituksen olisi sitouduttava siihen omalla toimikaudellaan.

– Kaikkien hallituspuolueiden ja niiden johdon pitäisi olla asiassa liikkeellä. Tässä asiassa vaivannäkö maksaisi itsensä moninkertaisesti takaisin parempana Suomen näkökantojen kuulumisena.

– Selvää on, että aikaisempi kannanmuodostus vaatii myös hallituspuolueilta paljon. Tarvitaan kykyä katsoa vahvasti eteenpäin ja kyky tehdä monipuoluehallituksessa välttämättömät kompromissit ajoissa – ei viimeisellä takarajalla.

Käytännössä hallituksen omien EU-kantojen pitäisi edetä eduskuntaan nykyistä aikaisemmin.

– Sitten pyydetään, että eduskunta on valmis myös käsittelemään ne niin, että Suomen kanta on valmis selkeästi aiemmin kuin ennen ja ja pyrkimyksenä olisi vaikuttaa jo komission ehdotuksiin eikä vasta sitten, kun ehdotukset ovat olemassa.

Heinäluoma ei penää siis varsinaisia järjestelmämuutoksia, mutta koneen pitäisi käynnistyä aikaisemmin ja tämä pitäisi lyödä lukkoon hallitusneuvotteluissa.

SUOMALAISTEN palkansaajien etuja EU:ssa valvoo FinUnions, joka on SAK:n ja STTK:n yhteinen EU-edustusto Brysselissä.

Toimiston johtajan Susanna Salovaarankin mielestä suomalainen EU-vaikuttaminen on passivoitunut maamme viimeisimpien hallitusten aikana.

Salovaara näkee, että vaikuttamisesta puuttuu fokus, sisäpiiriin kuuluminen sekä progressiivinen eli eteenpäin pyrkivä asenne.

– Mennään vähän sillä tavalla, että odotellaan mitäs sieltä nyt tulee ja miten voidaan saada ennemminkin torjuntavoittoja. Sen sijaan voitaisiin katsoa positiivisesti ja tarttua asioihin ja ottaa niissä johtajuutta.

Salovaara kuvaa, miten Suomessa Brysselin korttia käytetään yhä: asioiden sanotaan vain tupsahtavan komissiosta ja ettei niille oikein voida tehdä mitään, vaikka tämä ei ole ollenkaan totuus.

Erilaiset edunvalvojat ovat hänen mukaansa hyvin hereillä ja aktiivisia, mutta EU:n neuvoston päässä, jossa hallitus toimii, on havaittavissa passiivisuutta.

EU:ssa on tekeillä direktiivi alustatyöntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi. Esimerkiksi tässä Salovaara toivoisi, että hallitus olisi juuri nyt aktiivinen neuvoston puolella eikä vasta sitten, kun ollaan trilogivaiheessa eli asiaa lyödään lukkoon neuvoston, parlamentin ja komission kesken.

Salovaara näkee Suomen EU-vaikuttamisessa virkamiesvetoisuutta ja vision puuttumista kokonaisuudesta – änkyräasennetta.

– En tiedä, johtuuko tämä yleisestä tempoilevuudesta kansallisessa politiikassa, että ei pystytä rakentamaan asioita yli hallituskausien.

SALOVAARAN mukaan FinUnionsissa pyritään lähtemään siitä, että EU tuo mukanaan hyviä asioita. Esimerkiksi työntekijöitä koskevaan lainsäädäntöön vaikuttamisessa lähdetään siitä, että kohotettaessa muiden EU-maiden standardeja taataan samalla sitä, ettei Suomessa jo korkealla tasolla olevia standardeja tarvitse alentaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

Suomalaisen työnantaja- ja tekijäpuolen yhteistyön EU:ssa koetaan sujuvan hyvin. Kuva: iStock

Salovaara pitää ongelmana sitä, että suomalaisia meppejä ei ole tällä hetkellä europarlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa. Se heikentää vaikuttamisen mahdollisuutta tärkeässä työlainsäädännössä.

Myös suomalaista mediaa on paikalla Brysselissä vähän, ei edes kymmentä vakituista toimittajaa. Tämä vaikeuttaa suomalaisten poliitikkojen tiedonsaantia EU:sta ja hidastaa omalta osaltaan vaikuttamistyötä. Tosin ei monella muullakaan maalla ole paljon EU-toimittajia.

Salovaara kokee, että suomalaisen työnantaja- ja tekijäpuolen yhteistyö EU:ssa sujuu hyvin. Tämän hänen kanssaan jakaa Elinkeinoelämän keskusliiton Brysselin toimiston asiantuntija Karoliina Rasi.

– Paljon on yhteisiä asioita, joissa voidaan tehdä yhteistyötä. Jos ajattelee EU-maiden kenttää, mitä tulee työmarkkinajärjestöihin, Pohjoismaissa on ollut aina hyvä meininki ja vähemmän vastakkainasettelua. Koen että yhteistyöstä on vain hyötyä, Rasi sanoo.

Susanna Salovaara kaipaa Suomelta kokonaisuutena EU-vaikuttamisessa enemmän yhteistä strategiaa ja yhteenpelaamista.

SALOVAARAN mielestä suomalaisessa politiikassa EU:ta pyritään yhä pitämään vähän sivuasiana, kun sen pitäisi olla keskiössä.

– Sen verran kauan olemme kuitenkin olleet EU:n jäseniä.

Pro gradu -työssään Salovaara havaitsi, etteivät kaikki ministeriöiden virkamiehet Suomessa edes tiedä, miten EU-päätöksenteko etenee.

Salovaara muistuttaa perään, että toki EU:ta johdetaan poliittisesti.

Vaikka Suomessa on pienehköt resurssit vaikuttaa, Salovaara painottaa, että yhteinen visio auttaisi huomattavasti.
Yhtä tärkeää on ymmärtää, mikä on oikea ajoitus vaikuttaa.

– On esimerkiksi valtioita, jotka käyvät parlamentissa lobbaamassa yksittäisiä meppejä, eivätkä vain pysyttele EU:n neuvoston puolella.

Salovaara painottaa myös, ettei kannata vain odotella komission esityksiä.

– Siinä vaiheessa, kun esitys tulee, olisi voinut jo vaikuttaa paljon komission pääosastoihin, joissa esitystä on valmisteltu, ettei tule sellaisia yllätyksiä kuin vaikkapa talvimerenkulussa.

Salovaara katsoo, että Suomi vaikutti liian myöhään siihen, että talviset olosuhteemme huomioidaan, kun päätetään uusiutuvien polttoaineiden käytöstä merenkulussa. Tosin asia nitkahti sittemmin suomalaisten toivomaan suuntaan.

EK:N Karoliina Rasi toteaa, että ”Suomi Oy Ab:n” asioita voitaisiin edistää ja tärkeitä lainsäädäntöaloitteita vahtia ajoissa.

– Meidän pitäisi olla ilman muuta enemmän ajoissa.

Rasi on työskennellyt 25 vuotta Brysselissä.

– Huomaan että monet muut jäsenmaat ovat todella hereillä.

Rasi painottaa esimerkiksi suoraa yhteydenpitoa komission virkamiehiin. Esimerkiksi Hollannin hän mainitsee esimerkkinä hyvästä EU-vaikuttajasta.

– Kun siinä on ajoissa liikkeellä ja julkistaa oman kannan, sillä voi olla vaikutusta myös muiden jäsenmaiden kantoihin.

– EU :ssa on hyvin monta eri vaikuttamisen paikkaa. Ei pitäisi mennä siihen, että odotetaan komission esitystä ja vasta sen jälkeen vastataan siihen. Jo sitä ennen on käyty pitkä käsittely.

Rasi painottaa Suomen oman viestin toistamista, joka ikiseen kanavaan ja koko ajan. Suomalaiset luulevat hänen kokemuksensa mukaan usein, että kun oma kanta on kerran kerrottu, se on tiedossa.

– Täällä ei mene läpi, jos tulee sanomaan vain kerran.

– Yksi juttu on myös se, että mikään lainsäädäntö ei koskaan tule yllätyksenä komissiosta. Se ei todellakaan ole yllätys. Usein kuulee Suomessa sanottavan, että se oli yllätys. Usein kuulee myös, että komissio ei ole kuunnellut tai että ne ovat puuhastelevat jotakin kummallista. Kun lähemmin tarkkailee, jokin ehdotus saattaa muistuttaa jo jonkin ison jäsenmaan lainsäädäntöä ja se on tuupattu komissioon sieltä.

Rasi mainitsee tästä esimerkkinä sen, että puhe EU:n strategisesta autonomiasta on lähtöisin Ranskasta. EU pyrkii eri tavoin vahvistamaan geopoliittisia asemiaan.

– Nyt se on imeytynyt horisontaalisesti kaikkeen. Ennustin jo vuosi sitten, että siitä tulee teema kaikkiin lainsäädäntöehdotuksiin, Rasi toteaa.

Yritysvastuulainsäädännön juuret puolestaan ovat asiaa voimakkaasti lobanneissa Hollannissa ja Ranskassa.

– Ne ovat osanneet lobbauksen jo vuosikymmenien ajan.

PARHAIMMILLAAN Suomen vahvuutena EU:ssa on Rasin mukaan ollut se, että osaamme liittoutua muiden Pohjoismaiden kanssa.

– Lobbarinakin teen aina yhteistyötä niiden tahojen kanssa, joilla on samantyyppisiä kantoja. Pohjoismaat on vajaan 30 miljoonan talousalue. Jos olemme isompia, ääni kuuluu.

Suomessa oppositio on syyttänyt hallitusta hidastelusta ja virheistä ennallistamisasetukseen vaikuttamisessa. Rasi ei osaa sanoa, olemmeko myöhässä. Hän muistuttaa, että asian käsittely on käynnissä ja vielä voi vaikuttaa.

Nykykomissiossa on tullut paljon ulos ympäristö- ja ilmastolainsäädäntöä. Niistä vastaa komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans, joka on saanut komission sisällä paljon valtaa.

Rasi huomauttaa, että Timmermans vastaan suoraan ilmastotoimien pääosastosta. Yleensä komissaareilla on vain osia eri pääosastoista.

– Nyt osasto on täysin Timmermansin hallinnassa. Sieltä tulee hyvinkin tiukkoja ehdotuksia. Se on kyllä ihan huomattavissa.

Ennallistamisasetuksen Rasi uskoo vielä muuttuvan EU:n rattaissa.

– En haluaisi sanoa niin jyrkästi, että tässä on missattu jotain, mutta kehottaisin olemaan hereillä ja pitämään itselle tärkeitä asioita esillä. Kaikki on aina mahdollista. Tiimityötä tarvitaan myös jäsenmaan sisällä eikä niin, että tapellaan keskenään eikä saada mitään aikaiseksi.

RASI arvioi, että Suomessa EU-vaikuttaminen on herpaantunut pikku hiljaa maamme liityttyä unionin jäseneksi ja kun EU:sta on tullut pikku hiljaa ”business as usual”.

– Kaikki hallitukset ovat joltain kantilta keskittyneetkin EU-asioihin, mutta se minun täytyy sanoa, että ei tarpeeksi.
Rasi pohtii, että vaikuttamisen tapa on myös kulttuurinen kysymys. Suomalaiset eivät ole ensimmäisinä suuna päänä vaikuttamassa. Rasi itse painottaa henkilökohtaisten suhteiden ja kahvitaukojen merkitystä.

Kun hän on mentoroinut lobbareita, hän on painottanut, että kahvitauot kokousten välissä kannattaa käyttää hyödyksi.

– Kannattaa keskustella asioista, selvittää kuka on puolellasi ja kenellä on samanlaisia näkemyksiä ja sopia miten ne esitetään kokouksissa. Meiltä puuttuu tällainen luontaisesti omasta kulttuurista, mutta se on hirveän tärkeää täällä Brysselissä. Meillä menee vähän aikaa, kun lämpenemme toisella ihmisille, mutta täytyy aina luoda henkilökohtainen suhde joka ihmisen kanssa erikseen. Luotto tulee sitä kautta. Sitten kun suhde on luotu, tehdään bisnestä ja politiikkaa sekä ajetaan yhdessä asioita.