Pääministeri oli antanut tiedonannon hallituksen työllisyyspolitiikasta, johon myös irtisanomislain valmistelun jatkaminen liittyy. Hallitus aikoo helpottaa irtisanomista alle 10 hengen yrityksissä. Asia on herättänyt voimakasta keskustelua suomalaisessa yhteiskunnassa muun muassa työntekijärjestöjen järjestäessä poliittisia lakkoja.

– Päivän kysymys kuuluu, onko tämä tavoite helpompi saavuttaa sopimalla vai repimällä ja riitelemällä. Työelämässä ei etenkään nyt, kun talouden rattaat pyörivät, kaivata vastakkainasettelua, Heinäluoma opasti halllitusta.

– Valitettavasti Sipilän hallitus on kylvänyt työmarkkinoille riidan siemenen, josta on kasvamassa todellinen uhka sekä palkansaajien oikeuksille, että vakaalle talouden toimintaympäristölle, hän jatkoi.

Heinäluoma muistutti, miten Suomen talous saa maailmalta hyvää vetoapua.

– Nyt nähty työllisyyskehitys on vahva, mutta ei historian valossa poikkeuksellinen. Lipposen I ja II hallitus sekä Vanhasen I hallitusten aikana maahan saatiin yli 300 000 työpaikkaa. Nämä hallitukset ja niiden johto eivät kuitenkaan lyöneet rintaansa ja julistaneet tätä hallituspuolueiden ansioksi. Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö, antoivat tunnustuksen työpaikkojen tekijöille: ihmisille ja yrityksille, yhteistyölle ja myös työmarkkinasopimuksille.

Hallituksen uudella irtisanomislinjauksella, joka tarjoaa heikompaa irtisanomissuojaa alle 10-hengen yrityksiin, ei ole Heinäluoman mukaan mitään tekemistä työllisyyden parantamisen kanssa.

– Siitä kärsivät ne 300 000 pienten yritysten työntekijää, jotka joutuvat uuteen epävarmuuteen jopa vuosiksi. Hallituksen omat selvitykset kertovat, että irtisanomissuojan heikennyksellä ei ole työllisyysvaikutuksia

– Suomen Yrittäjien omassa tutkimuksessa 6 prosenttia vastaajista piti irtisanomissuojaa merkittävänä ongelmana. Käytännön yrittäjistä monet, kuten viime vuosien menestyneisiin kasvuyrityksiin kuuluva Varistelekan toimitusjohtaja pitää hallituksen esitystä hutina, jonka merkitys irtisanomistilanteissa on epäselvä ja joka aiheuttaa tarpeetonta riitaa.

Heinäluoman mukaan Sipilän hallitus on nyt pahasti väärillä raiteilla.

– Kun hallituksen pitäisi koota kansakuntaa ja edistää yhteistyötä, tämä hallitus jakaa kansakuntaa ja synnyttää vastakohtaisuuksia.

– Kaikki johtamiskirjallisuus kävi enemmän tai vähemmän tarpeettomaksi sen jälkeen, kun Väinö Linna kirjoitti romaaninsa Tuntematon sotilas. Kaikki hakevat esikuvakseen vänrikki Koskelaa, eleettömällä esimerkillä johtajaa. Mutta kovin moni sortuu luutnantti Lammion seuraajaksi: tärkeilemään ja komentelemaan. Sipilän hallitus on nyt luutnantti Lammion jalanjäljillä. Menkää te asettelemaan kiviä polkujen varteen ja pulinat pois.

– Hallitus ei tunnu luottavan itseensä. Hallitus menisi mielellään eduskunnan selän taakse värjöttelemään. Siitä kielii tämä tiedonanto.

– Hallituksen tiedonannolla ei voi kieltää oikeutta olla eri mieltä hallituksen toiminnasta. Tiedonannolla ei ole juridista merkitystä kuten valtiosääntöoppinut oikeustieteen professori Pauli Rautiainen Itä-Suomen yliopistosta äskettäin sanoi…  Oikeusoppineen analyysi on viiltävää, mutta tämänkin voi kuitata tietysti kaiken maailman dosenttien puheena.

Heinäluoma summasi, että hallituksella ja palkansaajajärjestöillä – metallityöntekijöistä sairaanhoitajiin, kuljetusalan ammattilaisista opettajiin ja sosiaalityöntekijöihin on nyt riita, jossa sosialidemokraattien myötätunto on palkansaajien puolelle.

– Eduskunnasta ei tule osapuolta tässä riidassa sillä, että hallitus kertoo onnettomista suunnitelmistaan eduskunnalle.

– Ja onhan hallitus ennenkin lähettänyt huonoista hankkeistaan tiedonannon eduskuntaan. Näin kävi kolme vuotta sitten, kun hallitus kertoi pakkolakiaikomuksistaan. Lomarahojen, sairausajan- ja ylityökorvauksien leikkauksia koskevia lakeja ei kuitenkaan koskaan annettu eduskunnalle, vaikka silloinkin hallituspuolueiden edustajat antoivat niille tukensa.

Heinäluoma sanoi, että kansanvaltaan kuuluu, että puolueet esittävät vaaleissa ohjelmansa ja siltä pohjalta äänestäjät tekevät valintansa. Eivät äänestäjät anna avointa valtakirjaa vallankäytölle.

– Mutta tämän hallituksen puolueet antoivat vaaleissa ihan eri lupaukset kuin mitä hallituksessa nyt tekevät. Puheenjohtaja Sipilä lupasi, että koulutuksesta tai perusturvasta ei leikata. Toisin kävi, koulutukseen tehtiin ennätyssuuret lisäkarsinnat ja keskustajohtoinen hallitus leikkaa talouden kasvun keskellä jälleen ensi vuonna perusturvasta kuten kansaneläkkeistä, työttömyysturvasta, vammaisetuuksista. Jopa sotaveteraanien eläkkeitä heikennetään.

– Tähän samaan sarjaan kuuluu palkansaajan oikeuksien heikentäminen, josta ei keskustan vaaliohjelmassa puhuttu mitään. Vielä alkuvuodesta 2015 työmies oli palkkansa ansainnut, mutta ei enää muutamaa kuukautta myöhemmin, kun Sipilän hallitus pääsi työssään vauhtiin ja takkia oli käännetty talviturkin puolelle.

Heinäluoman mukaan vaihtoehtoja Sipilän hallituksen luutnantti Lammion linjauksille on.

– Puheenjohtaja Antti Rinne (sd.) on esitellyt omansa. Annetaan pienyrittäjälle tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen, alennetaan pienten yritysten arvonlisäveroaja ja annetaan pienyrityksille neuvontatukea irtisanomistapauksissa. Nämä ovat työllisyyteen vaikuttavia uudistuksia, jossa kenenkään muun asemaa ei tarvitse heikentää.

Toinen kannatettava vaihtoehto tulee Heinäluoman mukaan vähän yllättäen hallituksen sisältä. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen on esittänyt Suomenmaassa kan­sal­li­sta työ­ko­kousta, jossa olisi mah­dol­li­suus ha­kea kes­kus­tel­len yh­teis­tä nä­ke­mys­tä sii­tä, mi­ten työl­li­syys nos­te­taan hy­vin­voin­tim­me tu­le­vai­suu­den tur­vaa­mi­sek­si 75 pro­sent­tiin.

– Tällaiseen ryhmäjohtaja Kaikkosen hahmottelemaan yhteistyöhön sosialidemokraatit ovat valmiita. Ehkä hallituksenkin kannattaisi kuunnella oman ryhmäpuheenjohtajansa sanomaa.

Heinäluoman totesi, että hallituksen pitäisi nyt luopua turhista arvovaltanäkökulmista ja istua neuvottelupöytään. Riidat loppuvat sopimalla.

Puheensa päätteeksi Heinäluoma esitti hallitukselle epäluottamuslausetta. Se kuului näin:

Hallitus on taitamattomalla toiminnallaan luonut työmarkkinoille konfliktitilanteen, jota se ei osaa ratkaista. Nyt hallitus pyrkii vetämään eduskunnan osapuoleksi kiistaan, jossa eduskunta ei ole osapuoli, ja hakee perustuslaissa määrätystä lainsäätämisjärjestyksestä poiketen jonkinlaista etukäteishyväksyntään lakiesitykselle, jota ei ole vielä olemassa. Tällä poliittisella teatterilla hallitus vahingoittaa paitsi omaa uskottavuuttaan, myös eduskunnan arvovaltaa. Näillä perusteilla esitän, että eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti sen luottamusta.