Pääministerillä on kuitenkin taakkanaan populismin ryvettämä konservatiivinen puolue. Keir Starmer on sen sijaan jo onnistunut lakaisemaan omasta puolueestaan sen aikaisemmat kirot, antisemitismin ja corbynismin eli vasemmistopopulismin.

Työväenpuolue on gallupien mukaan äänestäjien suosiossa yhä 15-20 prosenttiyksikköä edellä konservatiiveja.

Kumpikaan pääpuolue ei uskalla kuitenkaan vielä julkisesti sanoa totuutta brexitin tuhoista ja luvata liittymistä takaisin EU:hun. Siitä huolimatta, että yleinen mielipide on kääntynyt brexitiä vastaan miltei yhtä rajusti kuin suomalaiset kääntyivät toivomaan Naton jäsenyyttä.

MILTEI kaikkien taloustieteilijöiden ennustamat taloudelliset katastrofit ovat toteutuneet. Eikä näköpiirissä ole juuri mitään siitä hyvästä, mitä brexitillä lupailtiin.

Hallitusta lähellä olevien taloustieteilijöiden mukaan Britannia on menettänyt pysyvästi kansantulostaan noin neljä prosenttia seuraavan 15 vuoden aikana. Jotkut taloustieteilijät puhuvat viidestä prosentista.

Britannialla on vapaakauppasopimus EU:n kanssa, mutta koska se lähti EU:n tulliliitosta, rajoilla on tarkistettava, ovatko tavarat todella brittiläisiä. Tämä paperisota tulee yrityksille kalliiksi ja haittaa vientiä EU:hun, karkottaa yrityksiä Britanniasta Irlantiin tai muihin EU-maihin ja vähentää sijoitusintoa Britanniaan.

Britannia on menettänyt noin 16 prosenttia tavaravaihtonsa viennistä Euroopan unioniin. EU-maat eivät sen sijaan ole menettäneet juuri mitään, sillä tuonti tänne on nyt ennallaan. Salaateista, vihanneksista ja hedelmistä on kyllä hiukan puute, mikä on johtanut niiden kallistumiseen ja siten inflaation kiihtymiseen.

Britannia on ainoa länsimaa, jonka talous ei ole noussut edes covidia edeltävälle tasolle. Lontoon Citykään ei ole hyötynyt brexitistä, sen rahalaitoksille ei ole toistaiseksi myönnetty vapaata passia toimia EU:n alueella. Päinvastoin Amsterdam, Pariisi ja Frankfurt ovat hyötyneet Lontoosta lähteneistä rahalaitoksista.

Brexitin piti vähentää maahanmuuttoa, mutta se on vain lisääntynyt, vaikka niin monet EU-maista tulleet työntekijät ovat lähteneet takaisin kotiinsa. Mutta uudet maahanmuuttajat eivät sovellu yhtä hyvin täkäläisille työmarkkinoille. Työvoimapula monella alalla – mutta erityisesti terveydenhoidon alalla – on huutava.

Britannia, entinen loistava portti EU:hun, uhkaa syrjäytyä. Irlanti välttää byrokratiaa viemällä rahtinsa suoraan Normandiaan. Kalastajat eivät saa paperisodan takia kalaa ajoissa kuluttajalle Ranskaan. Maatalous ja yliopistot kärsivät EU:n suurten tukien puutteessa. Tiede ja tutkimus kärsivät jäätyään EU:n Horisontti-ohjelman ulkopuolelle.

Jos Sunakin EU:n kanssa neuvottelema Pohjois-Irlantia koskeva sopimus nyt toteutuu, EU on luvannut, että brittitiede pääsee taas Horisonttiin.

Keir Starmer vieraili Ukrainassa helmikuussa. LEHTIKUVA / AFP / DIMITAR DILKOFF

HÄMMÄSTYNYT britti törmää nyt matkustaessaan “Eurooppaan” joka käänteessä uusiin rajoituksiin. Lomakausina britit jonottivat autoineen tuntikausia Doverin satamassa, ja Pariisiin ja Brysseliin menevään eurojunaan täytyy tulla kuin lentokentille puolitoista tuntia aikaisemmin, entisen puolen tunnin sijasta.

Monella britillä ei ollut äänestäessään brexitiä aavistustakaan, miten paljon etuja hän oli EU-maan asukkaana saanut. Ja nyt moni haluaa sitten raivoissaan takaisin “Eurooppaan”.

Sitä globaalia Britanniaa, johon Britannian piti siirtyä EU:sta ei sitten ollut olemassakaan. Kauppasopimukset EU:n ulkopuolisten maiden kanssa eivät ole juuri kohentuneet, ja kansanäänestyksen jälkeen suhtautuminen Kiinaan kauppakumppanina on muuttunut pelokkaammaksi.

Hyperglobalismista ollaan ilmeisesti siirtymässä alueelliseen globalismiin, mikä tekee EU:sta entistä tärkeämmän alueen eurooppalaisille.

Abstrakti suvereniteetti, EU:n lain ja tuomioistuimen häviäminen saarivaltakunnasta, on yhtä tyhjän kanssa, sillä tosiasiassa Britannia on nyt osittain EU:n satelliitti.

Vapaakauppasopimuksen hintana oli, että Britannia ei saa poiketa ihmeemmin EU:n kilpailusäännöistä eli sosiaalisesta sopimuksesta. Eikä Britannia voi myydä suurimmilla markkinoillaan, EU:n sisämarkkinoilla, jos sen tuotteet eivät noudata niiden sääntöjä. Mutta nyt ei Lontoolla enää olekaan mitään sanomista kaikkiin näihin sääntöihin, joita sen on noudatettava: niihin voivat vaikuttaa vain EU:n täysjäsenet, siis me.

MUTTA jos tilanne kerran on näin huono, niin miksi työväenpuoluekaan ei uskalla luvata paluuta EU:hun? Se lupaa vain “lähestymistä” Brysseliin.

Ei Euroopan unioniin niin vain palata, ei ainakaan entisillä hyvillä ehdoilla, siitä voi olla varma. Kaikki muut jäsenet ottaisivat ehkä Britannian avosylin takaisin paitsi Ranska, jonka johtajien mielestä asiat ilman hankalaa saarivaltakuntaa sujuvat EU:ssa paremmin.

Ranska on myös alkanut rakentaa kahdenkeskisiä suhteita Kanaalin taakse säännöllisine huippukokouksineen, ja se sopii nokkelalle presidentti Emmanuel Macronille.

Uudet jäsenyysneuvottelut kestäisivät vuosikausia ja toisivat taas vuosien epävarmuuden mukanaan. Lontoon tutkijapiireissä toivotaan kyllä, että EU käyttäisi Ukrainaan toisenlaista, sektori sektorilta etenevää menettelyä jäsenyyteen, jota Britanniakin ehkä voisi sitten hyödyntää.

Lapsellista uhittelua välttävä pääministeri Sunak ja EU:n Pohjois-Irlantia koskeva sopimus voivat myös avata tien kiinteälle yhteistyölle, joka vähitellen johtaa jäsenyyteen. Mutta brexitillä Britannia ampui pahasti omaan jalkaansa, sitä ei monikaan kiistä enää edes täällä.