Gallupeja johtava labour lupaa panna rikollisuuden kuriin ja varmistaa talouskasvun – elinkeinoelämän tuella.

Labour pääsi aloittamaan tämän viikon puoluekokouksensa vahvassa gallupnousussa. Kuunvaihteessa julkistetuissa mielipidekyselyissä konservatiiveja äänestäisi nyt 24 prosenttia briteistä, ja labourille vyöryisi 45 prosenttia äänistä.

Puolue on niittänyt viime aikoina useita tärkeitä täytevaalivoittoja; etenkin Skotlannissa Rutheglen ja Hamiltonin vaalipiirissä saatu huima vaalivoitto Skotlannin kansallispuolueesta osoitti, että nationalistien suosion hiipuminen on tosiasia. Työväenpuolue voikin saada takaisin ainakin osan SNP:n viemää tukialuettaan Skotlannissa.

Liike-elämässä monet näkevät nyt työväenpuolueen järkiperäisempänä vaihtoehtona ja toivovat sen voittoa ensi vaaleissa.

VAALIT on pidettävä viimeistään ensi vuonna ja työväenpuolueen johtajan Keir Starmerin puhetta odotettiin puoluekokouksessa tiistaina siksi jännityksellä.

Puhe alkoi dramaattisesti, kun joukko nuorukaisia yhtäkkiä ympäröi Starmerin puhujalavalla ja heitti jotain kiiltävää hänen päälleen mylvien “kansan talo” , “kansan talo”.

Hämmästynyt kokousyleisö ei tiennyt ketä häiriköt olivat, ja heidät raahattiin pois paikalta. Starmer itse suhtautui rauhallisesti ilmeiseen turvallisuusriskiin ja antoi takkinsa puhdistettavaksi: hän puhui puheensa paitahihasillaan.

Se olikin sitten miltei ainoa dramaattinen asia tuossa puhetilaisuudessa, sillä Keir Starmerin puhe oli tahallisen proosallinen. Se oli myös varsin kapea-alainen, sillä työväenpuolueen johtaja oli ilmeisesti päättänyt olla antamatta konservatiiveille mitään täkyjä tartuttavaksi.

Starmer tietää hyvin, että työväenpuolueen etumatka ei johdu hänen olemattomasta karismastaan tai innostuksesta työväenpuolueeseen, vaan konservatiivien valtakauden jatkuvasta kaaoksesta ja osin brexitin aiheuttamasta brittitalouden alamäestä.

Keir Starmer aikoo ilmeisesti yrittää taistella ensi vuoden vaalitaistelun taloudellisilla argumenteilla ja pyrkii pysymään tiukasti sillä saralla.

Brexitistä ei halaistua sanaa ja ulkopolitiikasta Starmer ilmaisi vain, kuinka “järkyttynyt ja kauhuissaan“ hän oli Hamasin hyökkäyksestä Israeliin. Hän totesi, että Israelilla täytyi olla oikeus itsepuolustukseen. Hän muistutti kuitenkin, että hän konfliktin ratkaisuna uskoi Israelin ja Palestiinan kahden valtion tavoitteeseen, jota Yhdysvallatkin on aikanaan ajanut.

Tuskinpa Starmer olisi Israelistakaan puhunut, jos hän ei olisi ansiokkaasti puhdistanut puoluettaan antisemitismistä, joka sitä rassasi hänen vasemmistolaisemman edeltäjänsä Jeremy Corbynin aikoihin.

STARMER keskittyi pääasiassa sisäpolitiikkaan ja varovaisiin lupauksiin etenkin työtä tekeville ja pienituloisille. Hän lupasi äänestäjille vuosikymmenen ajan kansallista jälleenrakennusta konservatiivien aiheuttamien tuhojen jäljiltä.

Hän lupasi maalle kunnollista talouskasvua, joka on viime aikoina hiipunut osittain brexitin takia. Talouskasvun tuloksilla Starmer lupasi rakentaa 1,5 miljoonaa uutta asuntoa, jotta omistusasuminen ei olisi pelkkää ylellisyyttä.

Asuntojen rakentamista ovat kyllä luvanneet miltei kaikki muutkin viime aikojen hallitukset, viimeksi pääministeri Rishi Sunak konservatiivien kokouksessa. Britannian asuntopula on huutava, eikä maa ole koskaan toipunut kaupungin vuokra-asuntojen yksityistämisestä Margaret Thatcherin aloitteesta 1980-luvulla.

Mutta Keir Starmer lupasi myös uusien kaupunkien rakentamista samassa hengessä kuten työväenpuolue toisen maailmansodan jälkeen rakensi niitä Britanniaan.

Lupauksen toteutus vaatii Starmerin mukaan liian vaivalloisen suunnittelujärjestelmän uudistusta, ja jonkin sellaisen maan ottamista rakentamiseen, jota tähän asti oli yritetty suojella rakentamiselta.

Keir Starmer lupasi palauttaa työtä tekeville ja muille äänestäjille niitä pieniä iloja, joista nämä ihmiset olivat viime aikoina elintason laskun takia joutuneet luopumaan.

Ja turvalliset kadut: kaikkinainen rikollisuus kuten kännyköiden, merkkivaatteiden ja autojen varastaminen on yleistynyt brittikaupunkien kaduilla. Myös päihdekauppaan liittyvät puukotukset, usein päivällä keskellä katua, ovat Britanniassa viime vuosina lisääntyneet huimasti. Ampuma-aseen saaminenhan on täällä kiven takana toisin kuin Yhdysvalloissa, ja siksi murha-aseena on yleensä veitsi.

Työväenpuolueen varjosisäministeri Yvette Cooper lupasikin omassa puheessaan puolittaa rikollisuuden, jos työväenpuolue pääsee valtaan.

Keir Starmer lupasi myös vakavaan kriisin joutuneen kansanterveyshuollon nostamisen takaisin jaloilleen. Mutta hän suosii myös kansanterveysjärjestelmän uudistamista, ei kriisistä pelkällä rahalla selvitä.

Kaikki Jeremy Corbynin ajan kulttuuritaistot ovat nyt pannassa: ilmeisesti myös tuo sana woke eli tietoisuus. Tämän asenteen korostamiseksi jo viime vuoden työväenpuolueen puoluekokous aloitettiin ensi kerran puolueen historiassa kansallislaululla, jota Jeremy Corbyn ei koskaan suostunut laulamaan edes julkisissa tilaisuuksissa.

Starmer korosti, että työväenpuolue ei enää ole protestipuolue vaan palvelupuolue, joka parhaansa mukaan palvelee työtä tekeviä ja muita tavallisia ihmisiä, ja asettaa kansakunnan edun puolueen edun edelle.

RISHI Sunakin painolastina on hänen pankkiiriaikanaan hankkimansa omaisuus ja hänen intialaisen vaimonsa upporikkaus. Hänen vaimollaan oli intialaisena aikaisemmin niin sanottu non-dom status: siinä täällä asuvan rikkaan ulkomaalaisen ei tarvinnut aina maksaa veroja tähän maahan. Vaimo rupesi sittemmin vapaaehtoisesti maksamaan veroa Britanniaan.

Tästä non-dom statuksesta työväenpuolue haluaa nyt tehdä lopun ja pakottaa Britanniassa asuvat ulkomaalaiset maksamaan myös veroa tänne.

Mutta Sunakin valtti on hänen taloudellinen asiantuntemuksensa, jota Keir Starmerilla ei juristina juuri ole. Työväenpuolueen vetonaulana on kuitenkin varjovaltiovarainministeri Rachel Reeves, Englannin pankin entinen johtokunnan jäsen, jonka kanssa Starmer pyrkinee luomaan jonkinlaisen parivaljakon maan johdossa.

Yritykset mainostivat itseään paljon monilukuisempina työväenpuolueen kuin konservatiivien puoluekokouksessa, ja niiden kerrotaan antaneen myös enemmän lahjoituksia työväenpuolueelle kuin konservatiiveille.

Rachel Reevesin puhe maanantaina paljastikin varsin selvästi, että työväenpuolue on valmis partnerisuhteeseen liike-elämän kanssa Britannian “uudelleenrakentamiseksi.”

Työväenpuolue on siksi tehnyt joukon myönnytyksiä liike-elämälle verotusasioissa: eritoten aikaisemmin harkitusta omaisuusverohankkeesta on luovuttu.

Energiayhtiöiden tämän hetkisiä suurvoittoja työväenpuolue on kyllä valmis verottamaan lisää, ja sisäoppilaitosten verovapaudesta muka hyväntekeväisyysjärjestöinä tehdään loppu.

Jeremy Corbynin aikana puolueen ohjelmaan kuului laajamittainen konservatiivien yksityistämien luonnollisten monopolien kansallistaminen. Starmerin ja Reevesin työväenpuolueessa halutaan kansallistaa takaisin vain rautatiet, jotka halutaan ottaa valtion haltuun sitä mukaa kuin yksityisten junayhtiöiden toimiluvat päättyvät. Silloin se ei maksa paljon mitään.

Tavoitteena on myös luoda valtion energiayhtiö, joka hoitaisi sijoitukset energiayhtiöihin. Tuo vihreä siirtymä on niitä harvoja asioita, joihin työväenpuolue olisi valmis hallituksessa sijoittamaan paljon varoja.

Jos Rachel Reevesistä tulee Britannian ensimmäinen naisvaltiovarainministeri, hän sanoo tahtovansa myös poistaa kuilun miesten ja naisten palkkojen välillä.