Työmarkkinat
14.4.2022 16:00 ・ Päivitetty: 14.4.2022 16:13
“Ei ole meidän tehtävämme vastata kysymykseen, mistä rahat otetaan” – OAJ:n väistyvältä puheenjohtajalta suorat sanat kevään työmarkkinahärdellistä
Olli Luukkainen jättää Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtajan tehtävät 10. toukokuuta 12 vuoden rupeaman jälkeen.
Kunta-alan neuvottelut ovat sävyttäneet Luukkaisen viimeistä kevättä Akavan ylivoimaisesti suurimman liiton johdossa. Hän on itse asiassa edustanut niissä koko julkisen alan koulutettua väkeä neuvottelujärjestö Jukon puheenjohtajana. Ja valmista ei ole tullut vieläkään. Lakot uhkaavat edelleen laajeta toukokuun alkupuolella.
Luukkainen kertoo Demokraatille, mistä näissä erittäin vaikeissa kunta-alan työehtoneuvotteluissa on ollut kyse.
Vuonna 2018 keskitetyt olivat historiaa, mutta Luukkaisen mielestä Elinkeinoelämän keskusliitto EK koordinoi kierrosta niin, että käytännössä taas tuli rakennetuksi keskitetty ratkaisu.
– Palkat eivät ole päässeet kehittymään julkisella sektorilla toivotunlaisesti. Ongelman ydin on, että peruspalkkataso on jäänyt näissä tehtävissä kovin matalalle, kun sitä olisi pitänyt korjata kymmenen vuoden aikana. Nyt on tämän maksun aika, hän viittaa kunta-alan lakkosumaan tänä keväänä.
Luukkainen on kyllästynyt hokemaan, ettei palkankorotuksiin ole varaa. Ensin tuli korona, nyt Ukrainan kriisi: “Kriisistä kriisiin, ja koskaan ei ole meidän vuoromme, se on tunne kentällä”.
– Tosin korona oli herätys. Kun vanhemmat olivat kotona etätöissä ja lapset pyörivät jaloissa eivätkä olleet koulussa, tuhansissa perheissä kirkastui, mitä alan ammattilaiset tekevät. Iso osa opettajista on tehnyt työtään jopa uupumuksen rajoilla, ja nyt he odottavat tunnustusta rahassakin.
Lisää aiheesta
Se tunnustus pitäisi tulla OAJ:n mielestä palkkaohjelmana, jossa sovittaisiin peruspalkkatason jälkeenjääneisyyden korjaamisesta. Pitempiaikaista ohjelmaa ovat vaatineet myös muut useimmat kunta-alan järjestöt.
– Ei ole meidän tehtävämme vastata kysymykseen, mistä rahat otetaan. Yhteiskunta on määrittänyt opetusalan tehtävät ja sen pitää huolehtia riittävästä rahoituksesta, jotta tehtävät hoituvat kunnialla. Meidän tehtävämme on vaatia, että porukka saa tästä vaativasta työstä asianmukaisen korvauksen, Luukkainen muistuttaa hieman tuohtuneena.
“Patouma on purkautunut tänä keväänä.”
12 vuotta missä tahansa työssä on pitkä aika. Luukkaisella oli selkeä missio, kun hän aloitti vuonna 2010 OAJ:n johdossa. Ensimmäisen neljän vuoden periodin teesi oli nostaa koulutuspolitiikka järjestön toiminnassa sopimusedunvalvonnan rinnalle. Ja näin tehtiin.
Seuraavan neljän vuoden teesi oli lisätä järjestön yhteiskunnallista näkyvyyttä.
– Meiltä on kysyttävä, jos asia liippaa läheltä koulutusta, kasvatusta tai tutkimusta. Uskallan sanoa, että näin on tapahtunut.
Viimeisten neljän vuoden ajan Luukkainen on halunnut terävöittää järjestön otetta erityisesti työmarkkinoilla. Hän arvioi, että siinä on edistytty “jossain määrin”, mutta ei tarpeeksi ja siihen on OAJ:n nokkamiehen mukaan syynsä.
Luukkainen ei siis todellakaan tuntuisi haikailevan keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen perään. Hän puhuu patoutumasta, joka on purkautunut tänä keväänä, kun kädet ovat olleet sidotut. Voimattomuus on ollut päällimmäinen tunne.
– Tehtiin raami vuonna 2011 koko työmarkkinakentälle yhdessä. Kaikki saivat saman verran. Tehtiin työllisyys- ja kasvusopimuksen ensimmäinen vaihe. Ja taas kaikille saman verran, samoin kuin kakkosvaiheessa. Kilpailukykysopimuksessa kaikki kärsivät yhtäläisesti – paitsi julkisen sektorin lomarahoja leikattiin, joten meitä kuritettiin enemmän, Luukkainen luettelee.
Hän puuskahtaa, että niissä olosuhteissa opetusalan edunvalvonta yritti tehdä parhaansa, mutta “kädet olivat sidotut kuin kapalovauvalla”.
“Kuuntele herkällä korvalla, mutta ole riittävän itsenäinen”.
OAJ:n uusi valtuusto valitsee uuden puheenjohtajan toukokuussa, mutta Luukkaisen työsuhde jatkuu vuoden loppuun. Hän jää mentoroimaan seuraajaansa tämän toivomalla tavalla. Konkari ei lähde pahemmin jakelemaan neuvoja uudelle puheenjohtajalle – paitsi tämän: “Kuuntele herkällä korvalla, mutta ole riittävän itsenäinen”.
Vuonna 1957 syntynyt Luukkainen jatkaa vielä vuoden loppuun neuvottelujärjestö Jukon puheenjohtajana. Tulevaisuus on sen jälkeen avoin.
– En sulje mitään pois, paitsi päätoimiseen työhön en enää hae. Eiköhän 42 vuotta riitä.
Valtakunnan politiikassa häntä tuskin nähdään. Syy selviää, kun lukee haastattelun kokonaisuudessaan Demokraatin aikakauslehdestä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.